Harjaaminen
 

Pikkupennun harjaaminen sujuu ilman mitään kommervenkkejä kumipohjaisella metallipiikkisellä harjalla, kuten edellä kuvattiin.

Seuraavassa kerrotaan tarkemmin pidempiturkkisen (esim. leijonaleikkaus) koiran harjaamisesta. Vaikka koiralla olisikin lyhempi turkki sinun kannattaa lukea alla oleva selostus ja poimia sieltä muutamia vinkkejä mieleesi. Lyhyemmän villan hoidosta on kuitenkin kerrottu KOTITURKKI otsikon alla. Lisäksi samalla on kerrottu miten helpotetaan nuoren, takkuikäisen koiran turkin hoitoa.

Harjaustekniikka

Kun pentu alkaa tulla 4-5 kk:n ikäiseksi, voit alkaa harjoitella oikeaa harjaustekniikkaa, joka pätee leijonaturkkisen tai muutoin pidempiturkkisen villakoiran hoitoon (turkki on syytä pitää talvisin hieman pidempänä, jottei koira vilustu). Harjaus suoritetaan nuorelle, alle 2- vuotiaalle koiralle turkin takkuuntumisnopeudesta riippuen 1-2 kertaa viikossa. Vanhempi koira säilyy takuttomana 3-4 viikkoa ellei pidempäänkin. Takkuuntuminen on kuitenkin kunkin koirayksilön turkinlaadusta kiinni. On olemassa koiria, joita takut vaivaavat läpi elämän ja koiria, jotka eivät edes pentuna saa takkuja.

Monilla pennuilla takkuja alkaa muodostua 7-8 kk:n iässä, mikäli karvan annetaan kasvaa pentuleijonamittaan. Tätä kestää kuukaudesta parista jopa kahden vuoden ikään saakka. Mikäli havaitset pennullasi takkuja, sinun on kiinnitettävä turkkiin entistä enemmän huomiota. Tarkasta turkki päivittäin ja auo mahdolliset takut sormin heti ne havaittuasi niin, että aloitat avaamisen juuresta käsin ja etenet latvaa kohden. Tämä sujuu helposti esim. televisiota katsellessa. Mikäli avaat muodostuneet takut joka päivä riittää 1-2 harjauskertaa viikossa. Kun harjaat koiraasi joustavapiikkisellä harjalla avaa tällöinkin vastaan tulleet takut ensin sormin ja jatka takun harjaamista suoraksi varovaisesti vasta sitten, kun se on niin auki, ettei karvaa repeydy paljoakaan irti. Harjaa koira aloittaen hännästä. Etene sitten takajalkoihin ja aloita tassujen yläpuolelta edeten kerroksittain, pienissä erissä ylöspäin, takamuksen päälle. On tärkeää, että etenet harjauksessa nimenomaan kerroksittain, juuresta latvaan (ei vain pintaa pörröttäen) ja teet uuden jakauksen vain hiukan pidemmälle harjaamattomassa karvassa. Harja tukehtuu muutoin sekaiseen karvaan ja sen piikit alkavat irtoilla.

Takamuksen päällä ja lantiossa koiran karva on lyhempää ja voit käyttää tähän turkinosaan kampaa varsinkin vanhemmalla koiralla, jonka lantion lyhyt karva on hyvin tiheää ja tarvitsee näin ollen hieman järeämpää välinettä. Voit myös viimeistellä huolella harjatut takajalat kammalla varmistaen, ettei takkuja ole jäänyt mihinkään. Varo kuitenkaan repimästä karvaa kammalla. Kamman piikit eivät jousta kuten harjassa, joten se kynii koiran karvat helposti irti, mikäli et ole tehnyt huolellista pohjatyötä ensin harjan kanssa. Mikäli aiot viedä koirasi leijonakampauksessa näyttelyyn en suosittele kamman käyttöä koiran pitkiin niska-, korva- ja pääkarvoihin. Se kuluttaa turkkia. Muunkin pidemmän turkin (erityisesti takajalat) päähoitovälineenä kannattaa pitää hellävaraisempi harja, mikäli turkkia halutaan säästää. Kamman käyttö on kuitenkin hyvänä apuna sormien ohella takun selvittämisessä lyhemmissä turkinosissa, kuten takapuolessa, kainaloissa, eturinnassa, etujaloissa ja vatsassa. Harjauksen jälkeen nämä osat onkin hyvä vielä tarvittaessa käydä kammalla varovasti läpi.

Harjattuasi koiran takaosan, etene edelleen pienissä jakauksissa selkään, niskaan ja päähän. Lopuksi harjaa korvat, kainalot, etujalat, vatsa ja rinta. Tämä on hyvä järjestys, mikäli koirasi seisoo. Sinun kannattaa kuitenkin opettaa koira makaamaan pöydällä rentona. Tällä tavalla harjauskin sujuu helpoiten ja nopeimmin. Voit ensin harjata koirasta toisen puolen ja sitten kääntää sen ympäri ja käydä läpi vastakkaisen puolen. Karstaa ei ole syytä käyttää rutiiniharjauksissa lainkaan, mikäli suunnittelet koiran näyttelyyn viemistä. Se rikkoo karvan pintaa kuluttaen jatkuvassa käytössä turkkia vähitellen lyhemmäksi ja elottomammaksi. Karsta on pahasta varsinkin pidemmille karvoille takajaloissa, niskassa, päässä, korvissa ja hännässä. Mikäli harjauksen jälkeen koirasi turkissa näkyy takkujen auettua paljon pientä "solmuista irtokarvaa" voit varoen vetää karstalla juuresta latvaan nämä karvat pois, sillä niistä alkaa uusien takkujen syntyminen. Karstan käyttöä tulee kuitenkin tällöinkin rajoittaa minimiin. Mustalla koiralla ahkeran karstaamisen vaikutukset näkyvät kaikkein selvimmin, koska karsta rikkoo karvan pintaa, turkki imee likaa enemmän ja karva samentuu. Karstatun koiran turkki muuttuu vähitellen lyhyeksi, kiillottomaksi ja elottoman näköiseksi.

Jos harjaat pitkää karvaa (esim. niska ja pää) kuivana, tämä luonnollisesti kuluttaa karvaa ja katkoo sitä enemmän. Voit ostaa tarvittaessa eläinkaupasta villakoirille suunnattuja kampausöljyjä ja nesteitä. Näitä voit hieman lisätä pisimpiin turkinosiin harjatessasi. Pienikin määrä, muutama pisara tai suihkaus riittää liukastamaan hieman karvaa ja harjaus sujuu juohevammin. Älä ole liian ronski kampausnesteiden annostelussa. Koirasi ei suinkaan ole tarkoitus uida niissä!

Ennen pesua voit helpottaa mahdollisten takkujen aukomista tipauttamalla takkuun pisaran tai pari öljyä. Tähän tarkoitukseen käyvät eläinkaupoissa ja apteekeissa (esim. Seridal) myytävät allergiatestatut koirille ja ihmisille tarkoitetut öljyt. Jopa rypsiöljy pieninä määrinä sopii ennen pesua tapahtuvaan takkujen aukomiseen. Tipautettuasi pisaran öljyä takkuun voit avata sen helpommin sormin ja kamman kärkeä varovasti apuna käyttäen kuin, että jos takku olisi täysin kuiva. Tämä helpottaa myös koiran koettelemusta. Öljy nimittäin hieman liukastaa takkupaikan karvaa ja tekee sitä helpommin avattavan. Muista olla kärsivällinen takun aukaisemisessa. Jos kuitenkin noudatat säännöllistä turkinhoitoaikataulua eli käyt karvan sormin läpi päivittäin ja harjaat kerran pari viikossa, vältyt takkujen tuskalliselta ratkomiselta ja koirasi turkki säilyy upeana ja suhteellisen helppohoitoisena pitkänäkin.

Ennen pesua sinun tulee harjata koiran turkki AINA tällä tavoin takuttomaksi. Vaikka koirasi karvassa ei takkuja periaatteessa esiintyisikään on se silti harjattava huolella ennen pesua sekä pesun että föönauksen helpottamiseksi. Mikäli koirassa on takkuja tai karva on sekaisin, jäävät ne pesussa likaiseksi ja turkki huopaantuu niin, ettei föönauksesta tule mitään ja joudut pian leikkaamaan koko turkin pois. Ennen villakoirasi kylvettämistä voit takkujen ohella halutessasi käyttää koirasi muuhunkin turkkiin harjatessasi muutamia pisaroita öljyä sinne tänne. Näin turkki on hieman liukkaampi ja helpompi harjata ja karvaa säästyy samalla. Öljyä on kuitenkin käytettävä erittäin niukasti ja varovaisesti, koirasi ei saa näyttää öljyonnettomuuden uhriksi jääneeltä sorsalta!!!! Muista, että koira tulee HETI tämän jälkeen pestä. Mitään öljyjä ei saa jättää turkkiin päiviksi eteenpäin. Se ei ole terveellistä villakoiran iholle! Mikäli suunnittelet muotoilevasi koiran turkin pesun jälkeen tai vieväsi sen peräti näyttelyyn älä laita turkkiin pisaraakaan mitään öljyä tms. ennen pesua. Pienikin määrä öljyä saattaa vaikuttaa vielä pesun jälkeen niin, että karva laskeutuu ja on silkkisempi. Vaikka tämä helpottaa turkin hoitoa peruspesujen välillä se aiheuttaa myös sen, että saat leikkauksesta epätasaisen tuloksen.

Edellä on mainittu takut useaan otteeseen ja turkin harjaaminen saattaa siten kuulostaa varsin monimutkaiselta ja työläältä ensilukemalta. Takuista on kuitenkin kerrottu tarkkaan ainoastaan siltä varalta, että juuri sinun koirasi sattuisi olemaan takkuuntuvaa tyyppiä. Useimmat koirat eivät kuitenkaan pahoin takkuunnu ja niiden karva on nopeakasvuista ja vahvaa, joten kampausnesteet tai –öljyt ovat suhteellisen turhia tällaisten koirien hoitoon. Todennäköisesti selviät turkin harjaamisesta vain säännöllisesti perusvälineitä (kumipohjainen harja ja kampa) oikeassa suhteessa käyttäen.

TAKAISIN