Pelastuskoiratoiminta on mielenkiintoinen ja monipuolinen harrastus keskikokoisille villakoirille, jotka eivät suinkaan ole menettäneet ominaisuuksiaan erinomaisina työ- ja käyttökoirina. Yksi nuoremmista kasvateistani on jo aloittanut innolla valmentautumisen pelastuskoirakokeeseen. Harrastus pitää sisällään tottelevaisuusharjoituksia, erilaisten telineiden hallintaa raunioilla sekä kadonneiden ihmisten etsimisen ja haukkumalla ilmaisemisen opettelua. Olen saanut kuulla positiivisia uutisia kasvattini sopivuudesta kyseiseen lajiin. Mikäpä voisi villakoiran päättymätöntä innostusta sammuttaa monipuolisen työskentelyyn, jossa se saa käyttää aivojaan ja erinomaisia liikunnallisia kykyjään!
Alla on muutamia kuvia, joista näkyvät villakoiran
loistavat ominaisuudet rauniotyöskentelyyn. Sivuilleni on tulossa
myöhemmin lisää materiaalia myös omasta kasvatistani
ja ylipäätään tarinaa villakoirista pelastuskoirina
kuvilla varustettuna!
Maisemaa Tampereen raunioradalta. Musta pikku Leevi-villakoira valmistautuu lähtöön.
Kuva 1 Keskikokoinen villakoirapoika Lassi touhukkaana etsinnöissä
Kuva 2 Sama ikinuori herra esittää kuinka villakoira selvittää pituusesteen. Raunioharjoituksissa käytettävät esteet ja telineet poikkeavat tyylikkäistä agilityesteistä, mutta sehän ei villakoiraa haittaa!
Kuva 3 Lassi keskittyy tikasesteen ylittämiseen.
Voit tutustua toistaiseksi lajiin tarkemmin seuraavan linkin alta:
Alla on kiehtova tarina eräästä keskikokoisesta villakoirasta "Lassista" (Clarkstone Lambada Boy) ja omistajansa Sari Tuomivaaran kokemuksista lajin harjoituksissa ja uusien taitojen testaamisesta pelastuskoirakokeessa. Kiitoksia Sari! (tekstiä on editoinut sivujen ylläpitäjä useista eri lähteistä)
HARJOITTELEMAAN:
Lassin ollessa noin 3 vuotias kävimme pari kertaa kokeilemassa hakua ja raunioita, koira oli ihan innostunut asiasta, mutta ajanpuutteen vuoksi homma jäi.
Syksyllä -98, saimme sitten vihdoinkin aikaiseksi hakeutua rauniokurssille. Ensimmäinen järkytys oli se, että kurssille oli pyrkimässä n. 40 koiraa ja vain 15 tulisi pääsemään mukaan. Koirat kurssille valittiin yhden illan kestäneen testauksen perusteella, testattiin mm. koirien luoksepäästävyyttä, suhtautumista ampumiseen, käyttäytymistä pimeässä rakennuksessa, taistelutahtoa, kiipeilyä raunioilla yms.
Lassi läpäisi testin hienosti ja niin pääsimme mukaan alkeiskurssille. Kurssilla onnistuimme pääsemään ennestään tutun kouluttajan ryhmään. Lumirakeen Minnalla on ollut aikanaan isovillakoira "Maffe", joka oli TVA ja ahkera "kirjailija" (juttuja mm. Puudelissa).
Alkeiskurssiryhmämme oli oikein sekalainen seurakunta, keskikokoinen villakoira, sakemanni, schapendoes, katalonian paimenkoira ja portugalin vesikoira. Alkeiskurssin käytyämme ilmoittauduimme jonotuslistalle pienryhmään. Koulutus siis tapahtuu yhdistyksessämme pienryhmissä, jotka treenaavat yleensä kerran viikossa tarkoituksena kouluttaa uusia koirakoita hälytysryhmään. Pienryhmään pääsimme talvella -99. Pienryhmässä harjoittelemme hakua raunioilta ja metsästä, jäljestystä ja nyt tänä talvena olemme keskittyneen varsinaisiin pelastusetsintäharjoituksiin. Eli joka treenikerralla on yhdellä koiralla pidempi harjoitus ja muilla pieni hakuharjoitus tms. Siinä sivussa ovat sitten ohjaajat saaneet opetella suunnistamaan.
Joka harjoituksessa on siis yksi koira etsintävuorossa, yksi on koiran ohjaaja ja yksi suunnistaja ja yksi tai kaksi maalihenkilöinä. Koiran ohjaajalle näytetään kartalta etsintäalue, jonka jälkeen ohjaaja tekee etsintäsuunnitelman minkä mukaan alueella liikutaan. Sitten suunnistajan tehtävänä on huolehtia, että pysytään kartalla etsintäsuunnitelman mukaisesti. Koiran ohjaaja vain seuraa koiraa ja havainnoi sen reaktioita. Koiralla pidetään etsinnöissä, joka PK-liivejä tai sitten erillisiä etsintävaljaita (mitkä tahansa valjaat, kunhan ovat aina samat, jotta koira oppii tavallaan yhdistämään toiminnan niihin), sen lisäksi koiran varustukseen kuuluu pimeällä vilkkupanta. Ohjaajan varusteisiin kuuluu otsalamppu ja suunnistajalle lisäksi kompassi ja tietenkin kartta.
Yllättävän nopeasti koirat ymmärsivät mitä niiden on tehtävä, kun takan oli kuitenkin jo jonkin verran raunioetsintää ja perushakuharjoituksia. Suurinta hämmennystä koirissa tuntui ensimmäisissä pelastusetsintäharjoituksissa herättävän se kun maalimiehiä löytyikin kaksi kerralla, eihän siinä tiennyt kumpaa olisi haukkunut ;-)...
Uskomattoman hienosti Lassi (säkä 43,5 paino n. 10 kg) jaksoi jopa tarpoa 1,5 tuntia sellaisessa lumihangessa, että ohjaaja ja suunnistaja olivat vähän väliä vyötäröään myöten hankeen uponneina. Ja riemu oli suuri kun vihdoin pitkällisen tarpomisen jälkeen Lassi haistoi ensin maalimiehen jäljet lumihangesta ja löysi lopulta "eksyneen" kuusen juurelta pimeästä istuskelemasta.
KOKEESSA 15.11.1999:
Oltiin viikonloppuna Lassin kanssa hankkimassa aivan uudenlaista "koekokemusta", osallistuttiin nimittäin raunio A -kokeeseen, koko koe ei vielä läpi mennyt, mutta tottelevaisuus ja ketteryys menivät. Maasto-osuudella jäi toinen maalimies löytymättä, ei ollut oikein koirassa normaali puhti enää tallella, ei selvästi jaksanut työskennellä täydellä teholla. Kokeeseen osallistui 9 koiraa, joista hyväksytyn kokonaistuloksen sai 2 koiraa!! Hyväksytyt olivat molemmat jo useita vuosia treenanneita, meillä sentään vasta vuoden verran vähän epäsäännöllistä treeniä takana. 9 koirasta 5:llä ei ollut tottelevaisuus- eikä ketteryysosuutta suoritettuna (ne siis tarvitsee suorittaa vain kerran koekaudessa eli kalenterivuodessa). Näistä 5:stä 2 läpäisi tottelevaisuuden, siis oma koirani Lassi sekä treenikaverimme ja toisen kouluttajamme koira mudi Esteri.
Ketteryys osuuden eli telineet Lassi ja Esteri suorittivat molemmat hienosti ja Esteri siis selvisi maasto-osuudestakin. Kilpailukokemuksemme on tähän asti lähinnä agilitypuolelta (+ pari tokoa) ja täytyy sanoa, että eroa on kuin yöllä ja päivällä, kun agilityssa tehdään tuollaisia yleensä alle minuutin "spurtteja" ja tokossakin alokasluokka on vielä melko lyhyt homma. Nyt lähdettiin aamulla kotoa ennen klo 8.30 ja tultiin takaisin klo 17.30 ja koe oli sentään "kotikentällä". Raunio kokeitahan on 2 eri tasoista eli tämä A-koe, jossa on 2 maalimiestä ja sen saa suorittaa vain kerran (eli onneksi ei mennyt vielä läpi millään "onnenkantamoisella", etsintäaika on siinä 15 min ja maalimiehiä 2, jotka nostetaan ylös, koiran ne hyväksytysti ilmaistua. Raunio B-kokeessa on maalimiehia 2-5 kpl vai oliko se nyt 3-5 kpl, etsintäalue huomattavasti suurempi kuin A-kokeessa ja maalimiehiä ei nosteta, vaan löydöt ainoastaan merkitään. Vaatii siis koiralta jo melkoisen korkeaa motivaatiota ja lisäksi erittäin nopeaa ja tehokasta työskentelyä, etsintäaikaa on 20 min. Koe alkoi ensin koirien tarkastuksella ja tuomarin ja ylitoimitsijan "puhuttelulla", sitten lähtönumeroisen arvonta sitten tottikset parittain (vastaa kai lähinnä 1-luokan pk-tottista ilman noutoja) eli toinen suorittaa liikkeitä ja toinen makaa paikalla makuussa.
Seuraamisen aikana ammutaan 2 kertaa 9 mm-kaliiberisella aseella. Eli koirille tulee ampumista sekä seuraamisessa, että paikalla makuussa. Lisäksi tottiksen aikana on muitakin häiriöääniä esim. käyvä moottorisaha muutaman metrin päässä paikalla makaavasta koirasta, joku hakkaa tynnyreitä yms. Tottiksen jälkeen suoritettiin yksitellen ketteryys eli telineet, jotka ovat osa aika paljon agilityesteitä muistuttavia esteitä ne vain suoritetaan enemmänkin kuin tottisliikkeinä mm. keinu, pituushyppy ja putki (metalliputki), lisäksi liikkuva tynnyrisilta, tikapuut vaakatasossa, epämiellyttävällä alustalla seuraaminen ja pysähtyminen sekä kauko-ohjaus pöydillä (3 pöytää parin kymmenen metrin päässä toisistaan ja lähetyspaikalta, koira lähetetään pöydille tuomarin ilmoittamassa järjestyksessä. Sen jälkeen ne, joilla oli hyväksytyt tulokset tottiksesta ja telineiltä pääsivät vuorotellen raunioetsintäosuudelle, muut odottelivat vuoroaan odottelualueella (ja siinähän meni useampi tunti jos ei sattunut ihan ekaksi...). Raunioetsinnässä tuomari antaa ensin tilannekuvauksen, siitä mitä on tapahtunut, minkä jälkeen ohjaajan tulee esittää etsintäsuunnitelma. Etsinnän aikana raunioilla on runsaasti häiriötekijöitä, mm. ihmisiä 'raivaustöissä' savuavia "nuotioita" (tynnyreissä tosin), taustaääniä (helikopterin ääntä yms) ja lisäksi etsinnän aikana ammutaan useamman kerran. Kyllä nuo kaikki häiriöt selvästi kuormittavat koiria, vaikka ne eivät niitä varsinaisesti pelkäisikään, kokeneissakin koirissa näkyi selvää väsymistä loppua kohti, mm. 3 koiraa löysivät toisenkin maalimiehen, mutta eivät haukkuneet, vaikka ekan olivat haukkuneet ihan ok.
Oli tosiaan rankka, mutta mielenkiintoinen elämys! Nyt talvilomalle vuoden loppuun ja keväällä sitten uudella innolla treenaamaan. Talvella keskitytään metsähaun ja varsinaisen etsinnän treenamiseen!
-Sari & Lassi (olinkohan eka villakoira, joka osallistui
raunio A-kokeeseen, vai onko joku muu ehtinyt ensin :)-