Uhmaikä
Lähes 80% koiranpennuista alkaa 10-13 viikon iässä uhmaamaan tavalla tai toisella omistajansa tahtoa ja kokeilemaan rajojaan. Tämä on luonnollista sillä pentu hakee paikkaansa uudessa perhelaumassa ja pyrkii löytämään asemansa perheen arvojärjestyksessä. Toinen vastaava kausi osuu noin 7-8 kk:n ikään, jolloin pentu aikuistuu ja saattaa saada murrosikään viittaavia oireita. Omistajan tahdon uhmaaminen villakoiralla voi tulla esiin monin eri tavoin. Koira saattaa viis veisata käskystä ja jo oppimistaan tavoista, se saattaa laukata rodeohevosen tavoin pitkien pientaria, kun on kotiinlähdön aika eikä antaudu kiinni jne.
Pienellä 10-13 viikon ikäisellä pennulla uhmaikä saattaa aiheuttaa pennulla aggressiivista käyttäytymistä. On pentuja, jotka raivoisasti irvistellen, muristen ja jopa purren ryhtyvät panemaan omistajalleen kampoihin aina silloin, kun ne eivät saa tahtoaan läpi. Usein tällaista vastaanpanemista esiintyy pennun käsittelyn yhteydessä (esim. turkinhoito ja kynsien leikkuu) tai silloin, kun omistaja yrittää estää pennulta jotain tai viedä siltä ruokakupin, lelun, luun yms. esineen. Koiran ei saa koskaan sallia murista tai purra tällaisessa tilanteessa!
Uhmakas pennun käytös ei kerro luonneviasta vaan kuuluu pennun normaaliin kehitykseen. Mikäli pentusi osoittaa sinua kohtaan aggressiivista käyttäytymistä esim. edellä mainituissa tilanteissa palauta se ruotuun tarttumalla tehokkaasti sitä kaulanahasta molemmin puolin niin, että pennulla ei ole mahdollisuutta kiemurrella otteesta pois. Katso pentua silmiin ja ota naamalle hurja irvistys ja murise raivoisasti. Näin myös pennun oma emo palauttaa kurittoman pennun maan pinnalle. Mikäli pentu ei heti tokene vaan jatkaa ärinäänsä, se mahdollisesti kannattaa alistaa selälleen. Käsittely toistetaan niin monta kertaa kuin pentu rauhoittuu. Esimerkiksi turkinhoitoa ei saa keskeyttää silloin kun pentu murisee vaan turkinhoitohetki lopetetaan vasta, kun pentu istuu säyseästi pöydällä ja hyväksyy tilanteen. Kun pentu alistuu sitä kehutaan, annetaan kenties namipala ja asia unohdetaan saman tien. Pentu ei ymmärrä pitkävihaisuutta. Yleensä pentu oppii viikossa, parissa kuka talossa määrää. PENTUA EI SAA MILLOINKAAN KURITTAA NIIN ETTÄ SIIHEN SATTUU! Esim. niskasta ravistelu on huono koiran kurittamistapa. Pentu, jota satutetaan menettää luottamuksensa laumanjohtajaa (Sinua) kohtaan. Kun asetat pennulle selkeät rajat ollen johdonmukainen kaikissa tilanteissa ja käsittelet sitä varmoin, rauhallisin ja tarvittaessa tiukoin ottein käsittelyn yhteydessä, siitä kehkeytyy pian kullanmuru, joka hyväksyy sinut lauman johtajana. Pentu kykenee nyt suuntaamaan energiansa rakentavaan toimintaan ja sinun miellyttämiseesi. Kärsivällisellä ja johdonmukaisella, oikealla käsittelyllä voimakasluontoisesta pennusta kehittyy yleensä vertaansa vailla oleva lahjakas käyttökoira, jolla on särmää toimia sinun ohjauksessasi.
Pentu, joka on kerran hyväksynyt asemasi ei yleensä sen jälkeen tiukkoja otteita tarvitse. Torumiseksi riittää tarvittaessa yleensä "lainluku", jolloin otat rauhallisesti koiran pään käsiesi väliin ja sitä silmiin katsoen puhuttelet matalalla, paheksuvalla äänellä. Tämä on myös hyvä tapa torua hieman pehmeämpiluontoista pentua, joka uhmaa tahtoasi enemmänkin oveluudella kuin suoralla aggressiivisella käyttäytymisellä. Pennun komentaminen on aina suhteutettava sen luonteen mukaan. Minulla on esimerkiksi koira, jolle en koskaan edes muista sanoneeni EI sen ollessa pentu. Jotkut pennut sopeutuvat perheen alimman jäsenen osaan automaattisesti ja lähes intuitiivisesti vaistoavat kielletyt asiat sen kummempaa päänvaivaa omistajalleen aiheuttamatta. Tällaisen herkemmän pennun komentamisessa täytyykin olla aina hyvin varovainen. Alistuvaa pentua vaivaa enemmänkin itsetunnon puute ja se voi tarvita rohkaisua ja oma-aloitteisuutta kehittävää toimintaa! Täytyy aina muistaa, että pennut ovat todellakin yksilöitä!
Pennun tultua 10 viikon ikään on sen kanssa hyvä aloittaa vähitellen leikinomaisia tottelevaisuusharjoituksia, jotka vaivihkaa korostavat pennun alinta asemaa perheessä. Pennulle kannattaa opettaa herkkupalojen avulla istumista ja maahan menoa muutaman minuutin ajan päivittäin. 18 viikkoisena voitkin viedä sen jo koirakerhon pentukoulutuksiin mukaan, missä se oppii hyviä tapoja myös muiden koirien läsnäollessa. Samoihin aikoihin voit aloitella kotona seuraamisen ja paikallaan istumisenkin harjoittelua. Pennulle on muutoinkin, käytännön tilanteissa hyvä opettaa maltillista käyttäytymistä. Pyydä pentu istumaan ennen ruokakupin antamista tai pannan laittamista. Vaadi myös, että pentu istuu ennen ulos menoa ja mene sinä ovesta edeltä ja anna pennun tulla perästä vasta annettuasi sille luvan jne. Tällaisissa tilanteissa pennulle käy pikkuhiljaa selväksi, että Sinä olet se hahmo, joka ohjaa toimintaa. Muista aina kiitos pennulle silloin, kun se toimii toivotulla tavalla!
Kirjastosta löytyy Anders Hallgrenin kirjoittamia koirakirjoja. Mielestäni näissä on monia hyviä vinkkejä myös villakoiranpennun kasvatusta ja koulutusta koskien!
TAKAISIN