Ulkoileminen
 

Mikäli luovutusikäinen pentu tulee uuteen kotiin talven pakkasilla on parempi, että annat sen olla sisätiloissa ensimmäisen viikon ajan, koska muuttostressin yhteydessä pennun vastustuskyky hieman alentuu. Näin ollen pentu vilustuu helposti, mikäli heti kättelyssä lykkäät sen hankeen taapertelemaan. Pentu saa myös virtsatieinfektion herkästi, mikäli se pääsee kylmettymään. Totuta pentu tekemään tarpeensa ensimmäisellä viikolla ovensuussa oleville sanomalehdille ja aloita ulkoiluttaminen vähitellen sen kotiuduttua. Olkaa aluksi ulkosalla vain muutama minuutti kerrallaan ja rohkaise pentua tekemään tarpeensa ulos. Älä työnnä pentua paksuun hankeen vaan anna sen ensi alkuun tepsutella vähälumisemmilla paikoilla. Päivä päivältä voit hiukan pidentää ulkoiluaikaa. Anna pennun leikkiä pikkuhetki sen jälkeen kun se on pissinyt ja kakkinut ja vie se sitten sisään. Älä anna pennun istuskella lumella ettei sen takapuoli kylmety ja näin altista virtsatieinfektiolle! Mikäli pentu saapuu sinulle keväällä, kesällä tai syksyllä voit, ja sinun pitääkin aloittaa pennun siisteyskasvatus ja ulkoiluttaminen heti seuraavana päivänä kun se kotiisi saapuu!

Pikkupentu ei tarvitse lenkkeilyä. Tämä itse asiassa on jopa haitaksi, sillä kehitysvaiheessa olevaa luustoa ja niveliä ei saa rasittaa liikaa. Anna pennun riehua pihalla sen oman jaksamisen ja tarpeen mukaan. Voit myös autolla viedä pennun leikkimään eri paikkoihin, missä se voi olla vapaana: puistoon, mökille, urheilukentälle jne…On tärkeää, että pidät pentua mahdollisimman paljon vapaana ja kävelet pihalla yms. paikassa niin, että pentu seuraa perässäsi. Jos pentu suunnistaa karkuteille älä yritä pyydystää sitä, vaan kulje pennusta päinvastaiseen suuntaan. Voit välillä piiloutua ja kutsua sitä sitten iloisesti, kun se alkaa sinua kaipailla. Pentu saa pian itseluottamusta ulkoillessaan ja sitä on hyvä silloin tällöin säikäyttää piiloutumalla pidemmäksi aikaa niin, että se jo hädissään piipittäen sinua alkaa etsiä. Kun kutsut pennun takaisin kehu sitä ja muista aina palkita herkulla, lelulla tai leikkimisellä pennun tultua luoksesi. Pentuun saat vielä vauhtia juoksemalla sitä karkuun samalla sitä kutsuen. Pennun on alusta saakka hyvä oppia, että silloin kuin sitä kutsutaan on tultava nopeasti. Älä koskaan kutsu pentua, jos arvelet ettei se ole kuulolla tai keskittynyt luoksetuloon. Kutsu vasta sitten kun pentu on motivoitunut tulemaan ja etsiskelee sinua katsellaan. Näin pennusta ei kehity kovakorvaista vaan se oppii, että luoksetulokutsuun liittyy aina myös sen oma innostus hakeutua seuraasi! Luoksetuloon saat iloisuutta nimenomaan muistamalla palkita pentu aina ylenpalttisesti. Näin pennusta kehittyy koira, joka kulkee vaivattomasti lenkkipoluilla vapaana mukanasi. Pennun kouluttaminen myös helpottuu kun annat sen olla paljon vapaana ja kontaktin hakeminen sinuun, sen kouluttajaan, ei perustu talutusnuoraan vaan vapaaehtoiseen yhteistoimintaan. Näin se saa itsetuntoa ja työskentelyhalua, mikä parantaa sen vaikkapa esiintymistä näyttelyissä ja terhakkuutta agility- radoilla tulevaisuudessa.

Alle kolmenkuukauden ikäistä pentua on mielestäni aika turhaa totuttaa taluttimeen. Mielellään kuitenkin 3-4 kk:n ikäistä koiraa voi jo talutella leikkimielessä pieniä matkoja ja viedä se tutustumaan vaikkapa kaupungin ja puistojen vilinään taluttimessa. Puolivuotiaan pennun kanssa voi tehdä jo parin kilometrin lenkkejä ja 8-9 kk:n ikäisen kanssa kilometrejä voi lisätä edelleen. Aikuinen villakoira on kestävä lenkkeilykaveri ja jaksaa mukana vaikka karhun kierroksella Kuusamon erämaassa. Hyvä kunto onkin villakoiralle tärkeää, mikäli haluat, että sen lihaksisto kehittyy näyttelytuomaria miellyttäväksi puhumattakaan nyt agility- ja muiden fyysisesti raskaampien harrastusten vaativasta pohjakunnosta. Mikään ei estä sinua viemästä aikuista villakoiraasi esimerkiksi vinttikoiraradalle juoksemaan. Rataharrastuskin sopii villakoiralle!

TAKAISIN