Takaisin Cabezotan sivuille

~PÄIVÄKIRJA~

Cabezota kaikessa komeudessaan...

Hoitajat:

Milla

Milla on hoitanut Cabezotaa 9.9 2002 alkaen Eleve Briessä. Aikaisempaa hoitokokemusta Millalla on mm. Highland-ponistani Villiruusun Histamiinista, joka myytiin tallin lopettaessa. Luonteikas Cabezota ansaitseekin hiukan kokeneemman hoitajan, poni kun ei aivan ongelmaton ole... Millan hoitopäivät Maanantai, keskiviikko ja perjantai, sunnuntaisin Juksulla on vapaata.

Suvi

Suvi on hoitanut Mental´s Cabezotaa sen toisena hoitajana la 14.9 2002 alkaen. Koska yhdellä hoitajalla ei päivittäiseen hoitoon resursseja ollut, tuli toisen hoitajan hankkiminen ajankohtaiseksi. Saa nähdä, miten järjestelmä lähtee sujumaan, Suvi vaikuttaa hoitajana lupaavalta ja luotettavalta. Hänen hoitopäiviään ovat tiistai, torstai ja lauantai. Sunnuntaina ei hoitoa.

Milla: Ma 9.9 2002: Tulin tallille aikaisin aamust ehtiäkseni tutustua Juksuun mahdollisimman hyvin, olihan Tuikku minua varoitellut sen jukuripäisyydestä... Ensin katselin hieman ympärilleni, uudessa tallissa kun olin. Kävin ensin tutustumassa yksityistalliin, josta löysinkin Juksun. Se oli kyllä suloiisin kohtaamani ilmestys!

Se tuli heti karsinan nurkasta katsomaan. Se hamuili kättäni, mutta koska ei löytänyt mitään, palasi se takaisin nurkkaansa. Katselin vielä muita hevosia, sekä vein varustehuoneeseen Juksun harjalaatikkoon sille tuliaiseksi tuomani harjan. Kävin myös pihalla katselemassa ennen kuin hyökkäsin itse ponin kimppuun. Kun olin tullut ulkoa, hain Juksun harjat. Sidoin sen kiinni, koska niin oli Tuikku neuvonut. Se katseli vähän kummissaan kun aloin harjata sitä. Se ei ollut likainen, joten harjasin sitä vain pölyharjalla, jonka olin sille tuonut. Vaikka se pyöriskelikin koko ajan ja luimistelikin välillä, katselin sitä koko ajan haltioituneena. Otettauani kaviokoukun esille, nosti pikku Juksu heti kuuliaisesti jalkansa. Putsattuani kavoit irrotin sen seinästä ja talutin tarhaan.

Sinne se jäi nyhjöttämään paikoilleen, kun räpsin siitä filmillisen kuvia...:) Sitten vein sille heinät tarhaan, ja lähdin kentän reunalle katselemaan kun joku hyppäsi. Sitten lähdin siivoamaan Juksun karsinaa, jossa ei paljoa siivottavaa ollutkaan koska se oli niin pieni. Puhdistin myös Juksun ruoka-sekä vesikupit, ennen kuin hain ponin tarhasta. Se oli aivan kurainen, joten katsoin parhaaksi pestä sen. Talutin sen vesiboxiin, sidoin sen kiinni ja avasin vesihanan. Pestyäni ponin kuivasin sen ja loimitin. Sitten vein sen karsinaansa, annoin muutaman porkkanan ja lähdin kotiin. -Milla & Juksu-

Hyvä kun et heti ensimmäisenä päivänä ratsastanut tms. Juksu kun on vasta Eleveen saapunut ja totuttelee paikkoihin. Erinomaisesti hoidettu, hyvä ettei tuon suurempia ongelmia pojan kanssa tullut, itseäni se on monet kerrat päässyt pahasti puremaan. Teen viikko-ohjelman lähiaikoina, oman ehdotuksesi ottaisin siitä mielelläni vastaan. Tehokas, muttei liian kunnianhimoinen, hiljalleen kuntoa kohottava ja vaihteleva.

Milla: Ke 11.9 2002: Tullessani tallille iltapäivällä, huomasin että Juksu oli tarhassa. Hain sen sieltä talliin, ja hain sen harjat. Harjattuani sen, puhdistin kaviot. Se onnistuikin taas hyvin! :) Sen jälkeen hain sen satulan ja suitset, ja laitoin ne sille. Sitten talutin sen kentälle, ja laitoin muutamia pieniä kavaletteja.

Nousin selkään, (Jossa ei muuten ollut paljoa vaivaa) ja keräsin ohjat käteeni. Voi miten suoliset ja pienet tököttävät askeleet pikku-Juksulla olikaan... Sitten yritin ravata. Juksu ei vaikuttanut kovin yhteistyöhaluiselta, mutta onnistua se lopulta raipan avustuksella. kun olimme päässeet yhteisymmärrykseen ravista ja laukasta aloimme hyppiä kavaletteja. Ne menivät hyvin, Juksu ei pudottanut kuin kaksi kertaa! Lopuksi teimme vielä ravissa temponvaihtoja, sekä kävelimme loppukäynnit. Sitten talutin sen talliin, riisuin kamat pois ja harjasin sitä vielä vähän. Sitten laitoin sille riimun päähän ja talutin takaisin tarhaan, sekä lähdin kotiin. -Milla & Juksu-

Kavaletit näyttävät sujuvan hyvin, hyvää treeniä huomisiin kisoihin. Toivottavasti kaikki sujuu, lähtö olisi puoli kymmeneltä tallipihasta, eli jos siihen mennessä Juksu kuntoon, kisakaappi siistiksi ja kuljetuskamat päälle? Muista itsellesi pieni esteraippa mukaan, otin yöksi Juksun sisään eli se on karsinassa, ettei ole niin hirveässä kunnossa aamulla ja vähän levännytkin. Huolehdin rehut mukaan, tänään hyvin hoidettu ja hoitokin vaikuttaa hyvältä, katsotaan miten maastoilu sujuu:). ~Tuikku~

Milla: To 12.9 2002: Tulin tallille kahdeksalta, jotta ehtisin tehdä kaiken valmiiksi. Menin heti hakemaan Juksun harjat, ja harjasin ponin oikein kiiltäväksi. Harjatessani häntää käytin selvitysainetta, ja letitin sen. Sitten siirryin harjaan. Selvitin senkin ensin ja sitten letitin. Sitten hain sen kisakamat ja kisakaapin. Sulloin ne sinne siististi. Lähdettyäni hakemaan sen kuljetussuojia, rupesikin poni kihnuttamaan juuri letitettyä häntäänsä karsinan oveen. Sitten vaan uudestaan! Letitettyäni hännän uudestaan, laitoin sille kuljetussuojat.

Sitten hain Tuikun, ja lastasimme Juksun kuljetusautoon. Sitten hain vielä kisakaapin ja vein sen autoon, ja pääsimme matkaan. Matka ei ollut pitkä, joten olimme pian perillä. Paikka jo kuhisi ratsukoita sekä kuljetusvaunuja. Kävimme hakemassa numeromme sekä ohjelmalehtisen.Lämmittelimme vähän aikaa lämmittelyalueella. Sitten alkoivatkin jo kisat.

Ratsastimme kolmantena, ja Juksu ei pudottanut yhtäkään estettä! Pääsimme uusintaan, jonne pääsi muutama muukin ratsukko. Juksu oli tänään huippuvedossa, koska se voitti uusinnassakin; mikä tarkoittaa sitä että pikku-Juksu voitti elämänsä ensimmäiset Kisat! Kehuin pikkuponia, ja menimme hakemaan palkinnon. Sitten ratsastimme vielä kunniakierroksen ja sen jälkeen menin hoitamaan Juksun kotiinlähtö kuntoon. Annoin sille muutaman leivänpalan ennen kuin lähdimme kotiin, ja menimme lastaamaan sen takaisin autoon. Sitten lähdimmekin jo kotia kohti, ja minä ja Tuikku olimme vieläkin onnesta soikeina...:)

Kotiin tultuamme hoidin vielä Juksulta kuljetussuojat päältä, harjasin, purin letit ja vein sen tarhaan. Sitten kävin vielä puhdistamassa kisakamat ja lähdin kotiin. -Milla ja huippuhyppääjä Juksu:)-

Juksulta ensimmäisten kisojen voitto oli todella hyvin, kun vielä ajattelee, että se kisasi osittain isoja poneja ja pieniä hevosiakin (!) vastaan. Hyvin ratsastettu, tarvitaan paljolti vakautta ja varmuutta, että Juksun saa esteillä liikkumaan moitteettomasti. Leivänpalansa se todella oli ansainnut, vaikken muuten makupaloja ponille suosikaan...:) Kun maanantaina hoidat, voisit vähän ajella Juksulla, olen ilmoittelemassa sitä raveihin. Kyllä tämä kilpaura tästä urkenee. ~Tuikku~

Suvi: La 14.9 2002: Pyöräilin hiekkatietä katsomaan Mental´s Cabezotaa. Juksua. Uutta hoitoponiani. Minulle tuli juhlallinen olo, kun katselin ylös ja näin jyhkeiden tammien kohoavan korkeuksiin kujan molemmilla puolilla. Pari muuttolintua lensi taivaalla. Syksyn saattoi jo melkein haistaa ilmasta, sen kirpeyden ja kosteuden, kypsän sadon ja kaihoisan tuoksun. Tallirakennus ilmestyi eteeni, joten hyppäsin pois kyydistä ja talutin pyöräni rakennuksen kulman taakse. Seisoin hetken hiukan orpona tallin pihalla, mutta otin sitten itseäni niskasta kiinni ja lähdin reippaasti talliin.

Kysyin eräältä kiltinnäköiseltä talliapulaiselta, mistä voisin löytää Juksun. Tyttö katsoi minua ystävällisesti ja opasti minut Juksun karsinan luokse. Juksu itse oli pihalla, mutta täältä sain mukaani riimunnarun ja muun tarpeellisen, mitä kuulemma tarvittaisiin ponin kiinniottoon. Katsoin ihmeessäni kauranapollista ja porkkananpaloja, joita käsiini lastattiin, ja mietin, että ei kai yhden Shettiksen pyydystämiseksi ta! rvita näin paljon osviittaa? Siinä kuitenkin erehdyin. Ne eivät riittäneet.

Juksu juoksi minua ilkikurisesti pakoon, heittäytyi välillä kuin kiusallaan maahan muutamaksi sekunniksi piehtaroimaan, nousi sitten ylös ja laukkasi nopeasti kauemmas. Lopulta en enää jaksanut, vaan löin maahan istumaan surkeana. Mahtavaa! Ensimmäinen päivä uuden hoitoponin kanssa, enkä onnistunut saamaan sitä edes kiinni tarhasta! Istuin siinä ja ajattelin, että kannattaakohan minun jatkaa tätä? Juksu oli selvästi liian älykäs poni minulle? En kuitenkaan huomannut, että Juksu hiipi hiljaa, kaula pitkällä ja sieraimet levällään, kuin oudoksuen, minua kohti takaapäin. Ponin kiinnostus oli selvästi herännyt. Kuka tuo uppo-outo ihminen oli, ja miksi se ei enää jatkanutkaan takaa-ajoa? Juksua ihmetytti selvästi, ja poni päätti ilmeisesti tulla tutkimaan asiaa tarkemmin. Se tuuppasi yhtäkkiä rajusti minua niskaan, hamusi hiuksiani ja näykkäisi olkapäästä. Yllättyneenä käännyin ympäri ja olin jo torumaisillani Juksua pureskelun johdosta, kun ymmärsin rauhassa kurottaa varovaisesti käteni Juksun päätä kohti. Sitten tartuin nopeasti kiinni riimuun ja nousin ylös. Juksu katsoi minua säikähtäneen oloisesti ja tuntui ihmettelevän, että kuinkas tässä nyt näin kävikään? Taputin ponia kiitokseksi ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Juksu seurasi varovasti perässä, eikä tuntunut oikein tietävän, mitä tehdä tai ylipäänsä ajatella oudosta tilanteesta.

Vein Juksun suoraan karsinaansa ja sidoin sen vetoselmulla kiinni seinässä olevaan renkaaseen. Juksu luimisti korviaan ja väläytti vihaisen oloisesti hampaitaan, mutta malttoi silti olla kutakuinkin kiltisti harjaustoimenpiteen aikana. Vaikka masun alta kun harjaili, meinasi Juksu saada inhotuskohtauksen ;) Katsoin ponia hiukan epäröiden, ja samalla se vilkaisi minua tuimasti otsapörrönsä alta. Huokaisin hiljaa ja päädyin siihen tulokseen, että en tänään ajaisi tai ratsastaisi, ehkä sitten torstaina tai lauantaina? Jonkinlaista liikuntaa sen olisi varmaan kuitenkin hyvä saada, kun kisojakin on kerta edessä, joten päätin lähteä hiukan taluttelemaan Juksua ulos. Koska en juurikaan vielä tuntenut Juksun tapoja, päätin pelata varman päälle ja laitta herralle suitset päähän ja raipan mukaan, ja koska tarkoitus oli kävellä suunnilleen puolen tunnin rauhallinen lenkki, otimpa vielä kypäränkin mukaan, eihän sitä tiennyt, vaikka Juksuliini saisikin pöllötyskohtauksen keskenkaiken.

Raipan otin ainoastaan varalle, sillä yleensä en sitä kovin mielelläni käytä. Alku lähti ihan mukavasti, mutta jossain vaiheessa Juksu sai päähänsä ruveta pelleilemään, ja yritti lähteä kuskaamaan minua kohti tallia. Onnistuin kuitenkin jotenkuteb pysäyttämään pikkuponin ja väistätin sitä maasta päin sivulle melko kauan, että tilanteesta olisi tullut Juksulle mahdollisimman epämukava. Eihän poju kuitenkaan kerrasta uskonut, vaan jouduin toistamaan tempun muutamia kertoja. Neljännen kerran jälkeen Juksu uskoi vihdoinkin ja alistui kävelemään nätisti, joskin pyöräytteli vielä silmiään kuin vakuuttaakseen, että vaikka minä tällä kertaa onnistuinkin, niin tapaa siitä ei tulisi! Loppumatkasta Juksu ei enää onnistunut tekemään muuta pahaa kuin näykkäämään minua käsivarresta, ei kuitenkaan kovin kovaa, onneksi.

Palatessamme tallille harjasin Juksua vielä hetken, laitoin muutaman porkkananpalan sen ruokakuppiin ja jätin ponin mussuttamaan niitä karsinaansa sillä välin, kun vein suitset takaisin valjashuoneeseen. Tapanani ei ole syöttää hevosille makupaloja kädestä, jos nyt ylipäätään annan, mutta kaipa ensimmäisen päivän kunniaksi voi vähän taipua periaatteistaan, vai mitä?

Harjasin hetken aikaa Juksua eikä se oikein kerinnyt pureskelemaan minua tai muutakaan, ja tämän jälkeen vein Shettiksen tarhaansa loimi päällä, sillä ulkona oli ruvennut piskottelemaan jonkin verran. Hain vielä talikon ja kottikärryt ja möyrästin Juksun karsinan läpikotaisin, kunnes melkein jokainen pieni lantapallokin oli siivottu pois. Hain vielä hiukan uutta kuiviketta Juksuliini karsinaan, lakaisin käytävää, järjestin Juksun tavaroita oikeille paikoilleen ja lähdin väsähtäneenä polkemaan kohti kotia tihkusateessa. Alku on aina hankalaa, mutta minun mielestäni tämä ainakin lähti ihan hyvin käyntiin, ainakin sen perusteella, miten minua on muutamista Juksu-oriin pahoista tavoista varoiteltu.

Illalla soitin vielä Tuikulle ja hän vaikutti ihan tyytyväiseltä kuulemaansa sekä pahoitteli sitä, ettei ollut päässyt juuri siihen aikaan tallille, milloin minä olin saapunut. Tuikku pahoitteli vielä sitä että jouduin palaamaan sateessa kotiin, mutta ei se haitannut lainkaan, emmehän ole sokerista :) //Suvi ja Cabezota

Hyvinhän teillä meni, sinulla ja Juksulla. Sydän kurkussa jo ehtikin olla:) Toivottavasti hakemisprosessi ei muodostu jatkossa yhtä hankalaksi. Erinomainen kikka väistättää maastossa kun rupeaa oikkuilemaan, vaikka hieman raippakammoinen Juksu onkin. Torstaina on rankkaa tiedossa -kolmet kisat samalle päivälle, siihen sietää valmistautua. Tiistaina kannattaa kokeilla ihan perusjuttuja koulussa, kyllähän te sen Helppo C:n saatte vietyä kunnialla läpi:) Myös pari estettä voisi tiistaina ylittää, ja ottaa sitten keskiviikkona vähän kevyemmin. Mutta todella hyvin hoidettu, pakko sanoa, ei ole Juksun karsina aikoihin näyttänyt niin puhtaalta. Pojalle tulossa muuten kengittäjä tiistaille, eli sitä varten olisi mukavaa, jos viitsisit olla paikalla. Itse olen kilpailuja järkkäämässä, enkä ehdi paikalle kuin hieman ennen lähtöä. ~Tuikku~

Suvi: Ti 17.9 2002: Saapuessani tallille lähdin jo hieman tottuneempaan tyyliin hakemaan Juksua tarhasta. Sain Juksun saarrettua tarhan nurkkaan ja se antoi luimistellen minun napsauttaa narun kiinni sen riimuun. Talutin Juksun karsinaan, sidoin kiinni ja rupesin harjaamaan ponia läpikotaisin. Tällä kertaa Juksu ei edes saanut näykkäistyä minua :) Laitoin hermostuneesti riimunnarua pureskelevan Juksun selkeen kevyen synteettisatulan ja kiitin onneani siitä, että satuin olemaan niin lyhyt ja hento kuin vain satuin olemaan. En ollut kolmessatoista vuodessa kerennyt kasvamaan kuin reilut 140 senttiseksi ja olin muutenkin kovin siroluinen ja kevyt, mistä minulle oli usein huomauteltu ikävään sävyyn. Tällä kertaa olin kuitenkin pelkästään onnellinen siitä asiasta, sillä muuten en olisi pystynyt ratsastamaan täysipainoisesti Juksulla. Sain herran valmiiksi ja huikkasin lattiaa lakaisevalle tytölle, että olimme menossa kentälle, jos joku sattuisi ihmettelemään, missä Juksu oli.

Kentällä säädin jalustimet ja kiristin satulavyötä, ja sitten nousin selkään ja lähdin kävelemään pitkin ohjin kaviouralle. Kun olimme mielestäni kävelleet tarpeeksi, kokosin ohjat. Ratsastimme kahdeksikkoa, jossa oli ympyröiden liittymäkohdassa keskellä puomi. Niiden välissä oli tarkoitus pysäyttää poni kutakuinkin tasajaloin ja jatkaa sitten normaalisti käyntiä tietysti kahdeksikolle taipuneena ja mielellään myös asettuneena, ja Juksu, nuori kun on, ei millään olisi tahtonut muistaa kaikkea yhtä aikaa ;)

Siirryimme raviin, ja minusta tuntui hassulta keventää niin nopeasti ponin askelten tahdissa. Puomien välissä vaihdettiin tällä kertaa kevennystä, hidastettiin hiukan ravia ja yritin asettaa Juksua, ennen kuin käänsin sen uudelleen ympyrälle taipuneeksi. Koska se oli nuorelle orille (luultavasti) aika rankka harjoitus henkisesti, kiitin Juksua taputtamalla sitä kaulalle ja tarjosin vapaata ohjaa. Juksu venyttikin ihan mielellään kaulaansa, mutta pian sitä alkoivat kiinnostaa muut asiat.

Silloin kokosin jälleen ohjat ja ajattelin, että meillä oli mennyt niin hyvin, että voisimme varmaankin hypätä hiukan kavaletteja, joita olin jo valmiiksi kantanut oikeaan paikkaan. Nostin ravin ja työskentelimme hetken puomien parissa, sen jälkeen nostimme kerran laukan. Olin aivan yllättynyt siitä, että miten näin pienellä ponilla saattoikin olla näin lennokas laukka! En laukannut kuin hiukan ennen kuin aloitimme pystyttämälläni pienellä tehtävällä: puomille lähestyminen ravissa, laukka, yks, kak, kol, kavaletti, kaarto oikealle laukassa ja takaisin raviin ehdittyämme uran pitkälle sivulle. Minä olin todella tyytyväinen ratsastettuani tehtävän muutamaan kertaan ja tuumin, että tässä onkin lahjakas esteponi! Juksulle olisi varmasti etua pienestä koostaan esteradoilla; se pystyisi ottamaan paljon jyrkemmät kaarteet kuin isommat ponit tai jopa hevoset, tai pujahtamaan esteiden välistä ja onnistuen näin oikomaan seuraavalle esteelle. Juksu pystyisi varmaan kääntymään vaikka pennin päällä, jos nikseen tulisi! Halusin kuitenkin vielä hiukan vaikeamman tehtävän ja raahasin kavaletin taakse vielä toisenkin samanmoisen, niin että väliin mahtui vain yksi askel. Tämä oli varmasti hyvää harjoitusta torstain kisoihin, joutuisinhan silloin nimittäin ratsastamaan Juksulla kokonaisen esteradan! Tai no, niinpäin se luultavasti tulisi olemaan, että minä istuisin selässä ja ohjaisin vaan oikealle esteelle, Juksu selvittäisi radan sitten muilta osin.

Olin juuri lähestymässä ensimmäistä kavalettia puomin jälkeen laukassa ja Juksu tuntui hyvin halukkaalta päästä ylittämään miniesteet. Yhtäkkiä se kuitenkin pelästyi kovaa pamausta, jonka alkuperää emme muuten koskaan saaneet selville, loikkasi sivulle ja lähti kiitämään ympäri kenttää. Ja tietenkin minä onneton tipuin selästä, suoraan naamalleni! Hiekka oli pehmeää eikä minuun sattunut lainkaan, ja kentän alustaa suustani syljeksien nousin ylös ja kävelin Juksun luokse, joka oli jäänyt kentän nurkkaan seisomaan silmät pelosta pyörien. Ylpeyden rippeitäni nieleskellen nousin takaisin selkään ja rauhoittelin ensiin Juksua, ja sen jälkeen ratsastin kavalettiharjoituksen, tällä kertaa tosin ilman kömmähdyksiä. Minä olin jo sitä mieltä, että tässä oli aivan riittävästi päivän harjoitukseksi. Menin loppuravit ja sitten vielä käyntiä vapain ohjin.

Jäähdyteltyäni Juksun kunnolla ratsastin kentän keskelle ja laskeuduin alas satulasta. Taputtelin ja kiittelin Juksuliinia mielin määrin, jotta se tietäisi olleensa hieno poni. Sitten talutin sen talliin, pesin sienellä (josta Juksu ei muuten yhtään tykännyt) ja kuivasin lopuksi isolla, pehmeällä froteepyyheellä, jonka olin pihistänyt kotoa. Juksu näykki minua pehmeästi hihasta ja vaikutti aivan ylilutuselta pörröisine korvineen ja harjapehkoineen. Mieleeni tuli aivan nallekarhu :)

Vein Juksun odottamaan iltaruokintaa tarhaan ja moikkasin sen. Sen jälkeen pesin Juksun automaattisen juomakupin; Juksu olikin hyvää vauhtia kasvattamassa itselleen ihan ikiomaa akvaariota, ainakin kasvillisuudesta päätellen ;) Lappasin likaiset vedet napolla sankoon, ja ne mitä en saanut, otin lopuksi sienellä pois. Sitten jynssäsin tyhjän kupin vanhalla tiskiharjalla puhtaaksi, joka oli hieman hankalaa, ottaen huomioon sen, että jouduin koko ajan pitämään sellaisesta nippelistä kiinni, jotta uutta vettä ei pääsisi (toistaiseksi) kuppiin. Lorautin hiukan vettä sinne, jotta pohjasta irronnut lika jäisi pintaan, ja kauhoin ne vielä likavesisankoon. Sitten päästin veden vapaasti jouksemaan, ja seuraavana iltana Juksu saikin putipuhdasta vettä juodakseen. Siivosin vielä vähäiset lantakasat ja märät kohdat pois karsinasta ja sitten oli pakko lähteä kotiin, lukemaan kokeisiin? :( Torstaina onkin sitten kunnon kisailut edessä, minulla ja Juksu-puksulla :)

Jännitetään torsaille, väliäkö tuolla vaikka voittoa ei nyt heruisikaan, lähinnä arvokasta kokemusta nuorelle, hermostuneelle oriille. Tänään todella erinomaisesti ratsastettu, veikkailinkin mielessäni miten päin sieltä tullaan alas:) Lauantaina Juksulla on muuten astutus, kerron siitä tarkemmin myöhemmin, mutta olisi mukavaa jos voisit olla jelppimässä? Erinomaista kun pesit tuon juoma-automaatin, oli kasvustosta päätellen jäänyt sekin tekemättä. Torstaina Juksu oikein paraatikuntoon, sen voisi pestäkin korvista kavioihin? Pistän harjanselvitysainetta pakkiin ja kavioöljyä. Hyvin hoidit tänään, tehokasta treeniä, vähän saa ponilta myös kesäkiloja pois. ~Tuikku~
1