| Luonne\\Laumassa\\Sukutaulu\\Ratsastettavuus\\Kilpailut\\Varsat\\Päiväkirja (päiv.6.10 02) |
"Rommi"
Tiedot: Rotu: Irish Draught Sukupuoli: Ori Syntymäaika: 29.7 2002, klo: 02:04(VHRK) Saapumisaika: 2.8 2002 Koulutus: Ko VaC, Re 100cm Säkäkorkeus: 102cm Väri: Punaruunikko Merkit: Kuonopilkku Kasvattaja: Whitewoodin ratsutila, Leena Rekisterinumero: Ei vielä rekisterissä Omistaja: Tuikku Kotitalli: Björkhagen Hoitaja: LaarDi |
Rakenne: Hyvät mittasuhteet. Melko suuri pää, toivoisin hieman syvempää runkoa, joka muuten vahva. Hyvä kaulan kaari, ponissa erinomaista ryhdikkyyttä, jaloissa riittävä luusto. Lyhyt, hieman puutteellinen käynti, ravi kiireinen ja tarmokas. Takaa lievästi sapelissa. Erittäin hyvät mittasuhteet, hyvä harja ja häntä. Yleisvaikutelma yhteistyöhaluinen ja miellyttävä. |
Luonnekuvaus: Rommi vihasi Cabezotaa välittömästi. Ne kiljuivat ja tappelivat, ja lopulta nuorikkoni puri pientä ponia pahasti niskasta. Uusi lumi oli täynnään helakanpunaista verta, ja minun syksyoriini vain juoksi ja teutaroi. Minä en pian käsittänyt mitään. Rommi oli niin vaikea minulle, hyvätapainen harjata ja pestä mutta piru hakea laitumelta -talutuksesta nyt puhumattakaan. Se oli viettänyt valtaosan varsa-ajoistaan mittaamattomilla, valtavilla laitumilla, juosten ja pukitellen. Sitten minä tempaisin sen ulos vain muutamaksi tunniksi päivässä, 10x10m tarhaan. Siitä tuli nopeasti aivan kaistapäinen.
Rommi tarvitsi ja tarvitsee paljon aktiviteetteja. Vaikka ulkona pitää olla niskassa useampikin viltti, ei sisäelämään Rommi totu milloinkaan. Se paukuttelee ovia ja kutoo. Kun ovissa ei vielä ollut kaltereita, Rommi puri karsinaansa useamman sentin. Eikä suuren siittolan meteli ja häly asiaa paranna. Parhaimmillaan Rommi on ilta- ja aamuhämärissä kun talli on lähes tyhjä ja äänetön. Mielessäni on käynyt, että oriini olisi erityisen herkkäkorvainen, eikä se edes kestä kuulemaansa mekkalaa. Pakenemme sitä usein metsän rauhaan ja tarhaan. Minun Rommini on herkkä muutenkin. Ehdin jo tottua tasaisiin poneihin, joita saatoin harjata ronskimmin ja hieman sähellellä -eivät ne siitä piitanneet. Rommi taas piittasi. Ori menee pitkin seiniä jos on kiirettä ja häslinkiä mukana, sille on kovin kestämätöntä jos ilmapiiri on kireä, eikä ole mihin tukeutua.
Kokonaisuudessaan Rommin luonteenlaadussa päällimmäisenä on rohkeus ja esityksenhalu, mutta myös tavaton halu etsiä ympäriltään tukea ja turvaa. Yritän itse kovasti olla se tuki, johon suuri hevoseni kykenisi tarjoamaan luottamustaan. Vauhtia pojaltani löytyy. Se tarhaan päästessään juoksee niin kauan, että jalat lähes lähtevät alta ja on pakko mennä maate. Hevoseni viskoo päätään ja juoksee, se on lentoon lähtevä korpinpoika pyristellessään päitsissään, herkkä ja varovainen gaselli astuessaan tallista aurinkoon. Mutta minä arvostin sen herkkyyttä, Rommi kuuli mitä minä en, aisti mitä en koskaan aistinut.
Nuorena ja tottumattomana on Rommin kanssa oltava huolellinen. Tuumin usein, etten ole tarpeeksi kokenut Rommille, enhän koskaan ollut omistanut niin suurta hevosta. Minä vavahdin aina hieman nähdessäni Rommin, meidän suhteemme on yhä pelonsekaista. En voi koskaan tuntea itseäni aivan varmaksi tämän oriin seurassa. Ne jotka tuntevat, tulevat yleensä Rommin kanssa toimeen mainiosti. Tallin pikkutytöt ottivat eräänä päivänä Rommin sisään ykskaks sen kummempia kyselemättä ja taluttelivat sitä tallipihalla. Minun epävarma gasellini oli rauhallinen, vakaa ja tyyni. Se kulki leppeästi tyttöjen perässä, tietäen, ettei tässä mitään hätää ole. Minä sain arvokkaan opetuksen ja tytöt kiitoksen. Vähitellen Rommin itseluottamus on saanut tukea, vaikken siihen koskaan tule luottamaan yhtä vakaasti, kuin rauhallisiin poneihini. Kenties tämä on oriini viehtättävyys, se on hieman etäinen ja arvokas, vaatien paljon enemmän huomiota kuin poninturrikkani. Rommi on aina ollut herkkä niin jaloistaan kuin selästään, se on altis riville ja on ventovuohinen. Vennot vuohiset eivät ole toistaiseksi rajoittaneet mitään treeniä, vika on sen verran lievä että Rommi selviytyy vaivatta korkeista esteistäkin. Suojat ja pintelit ovat kuitenkin usein tarpeen, niin koulussa, esteillä kuin tarhassakin.
Pienikin loma palauttaa Rommin villieläimeksi. En ole tällaiseen tottunut poneineni, jotka saattavat lomailla vaivatta monta viikkoa sen kummemmin muuttumatta. Rommille päivittäinen liikunta taas on elinehto. Se tarvitsee tietyn määrän treeniä päivittäin, yhdenkin päivän heitto muuttaa hevosta ratkaisevasti. Jos päätän ottaa päivän vaikka vain talutellen, saattaa Rommi seuraavana päivänä kuskata ja hypellä. Oriini on nyt erinomaisessa kunnossa, ja lomailu on energiselle hevoselle hankalaa. Se liikkuu paljon, ja on lomalta palatessaan uskomattoman energinen ja toimelias, lähes mahdoton taluttaa. Yleensä pyrin palauttamaan Rommin lomiltaan hiljalleen, aloitan kevyellä juoksutuksella, ennen kuin nousen satulaan. Toisinaan "höyryjenpäästö" on oriille tarpeen. Saatan tehdä intervallitreenillä kunnon maaston, jotta ylienerginen hevoseni tasoittuisi. Myös ruokintaan teen Rommin kanssa toisinaan muutoksia.
Kaiken kaikkiaan Rommi on ollut yllättävä hankinta. Se on suureksi ja vahvaksi oriiksi yllättävän epävarma ja ailahteleva, herkkä ympäristölleen ja miellyttämishaluinen. Se haluaisi kovasti tehdä, kuten pyydetään, ja ottaa kehut vastaan tyytyväisenä. Säikky Rommi on toisinaan, mutta oma rauhallisuus ja vakaus pitää pojan yleensä hallittavissa. Aloittelijoiden käsiin tuskin uskallan Rommia luottaa koskaan, se on hieman erilainen hevonen. Ei huono hevonen, ei minun Rommini, mutta erilainen. Eikä se koskaan ole pahaksi. White´s Screamer - ujo korpinpoika. |
Screamer, tai "Rommi", kuten voimakastahtoisen oriin nimeksi pian muodostui, saapui luokseni ollessaan lähes kolmivuotias ja aivan kuparinpunainen. Kyljissä vivahti hennosti okra, ja pään kruunasi siro tähti. Irish Draught oli käynyt harkinnassani jo pitkään. "Hyvä idea, vahva ja monipuolinen rotu, mutta mistäs ajattelit sellaisen löytää?" sanottiin usemman kerran. Rommi täytti kaikki odotukseni ja toiveeni, sen saaminen vaati työtä, muttei sekään jäänyt palkitsematta. Niin Rommi saapui Mäntysuon yksityispuolelle, viiden muun hevoseni seuraksi.
Kaikkien kuvien © Adsagsona farm, kopiointi ehdottomasti kielletty. Kuvissa irl o. KEC Double Diamond
Laumassa: Rommi tuntui katselevan uutta laumaansa kuin alta kulmain. Sen katse siirtyi kahdesta muusta oriistani rauhallisiin tammoihin, jotka eivät juuri piitanneet nuorikon mahtipontisista eleistä. Se päästettiin laumaan, jossa oli sen lisäksi yksi orii. Silhuetto korskahti ja kävi tunkeilijan kimppuun, Rommi oli hetkessä menettänyt kaiken rohkeutensa ja uskaliaisuutensa. Se kavahti säikysti taaksepäin, teki alistuvia eleitä mahtipontiselle Silhulle ja sai välienselvittelyjen jälkeen jäädä laumaan - pahan pohjimmaiseksi.
Rommi ei koskaan päässyt johtotehtäviin, vaikka se niihin eittämättä halusikin. Aina kun hain Silhun sisään ja Rommi jäi yksin tammoineen, se kokoaa tammoja mustasukkaisesti ja vartioi kuin omiaan. Rommilla on Silhun "haaremista" yksi erityinen suosikki. Kolmesta tammastani se on aivan rakastunut Aaveeseen. Aave, tai "Böö" on keski-iän kriisissä kärvistelevä paint-tamma, eikä se nuorikon liehittelyistä paljoa piittaa. Rommi ja Böö ovat joskus hyvin hupaisa ilmestys Rommin kävellessä tiiviisti aivan Bönkin hännässä. Tälle yhdistelmälle on jossakin vaiheessa suunnitteilla varsakin, joten aivan hukkaan eivät Rommin hurmausyritykset mene.
Rommi rakastaa sadetta. Kun tummat pilvet kasaantuvat tallin liepeille, se haluaa tarhaan ja kun sade alkaa tihuttaa iloisina pisaroina, pistää Rommi pystyyn oikean sadetanssin. Se pomppii ja ottaa vauhtia, huiskaa päätä ja häntää, koko hevonen keinuu ja heittelehtii kuin aallokossa. En ole koskaan päässyt selvyyteen, mistä tämä omituinen tapa Rommilla aiheutuu. Aiheesta minulla on kuitenkin omat epäilykseni. Sateella on kiva olla kentällä, kun on rauhallista. Rommihan oli, kuten aiemmin mainitsin, kovin herkkä kaikelle metelille ja ulkoisille ärsykkeille, ja vain sateen rauhallisessa ropinassa se keskittyy parhaiten suorituksiimme. Myös tarhassa saa olla rauhassa, tallipihalta kaikkoaa juoksu, meteli ja huuto. Minun sadetanssijani vain huokaa syvään ja antaa helmipisaroiden valua pitkin kuurankarvaista turkkia. |
Ratsastettavuus: Ratsastajalta Rommi vaatii erityisesti tahdikkuutta, määrätietoisuutta ja rauhallisuutta. Kaikenlainen satulassa riehuminen saa sen aivan pois tolaltaan, puhumattakaan ristiriitaisista avuista tai epäselkeydestä. Päämäärätön suusta nykiminen nostaa nuoren pojan pään nopeasti taivaisiin, ja liian kova käsi saa hevosen juoksemaan lähes täysin alta. Martingaali on hyvä apu esteillä, muuten ratsastan Rommia lähinnä pehmeällä kumikuolaimella ja melko usein myös ilman satulaa. Tapana pojalla on kuitenkin maiskutella suutaan ja lotkottaa kieltään jatkuvasti, joten olen katsonut alaturparemmin tarpeelliseksi. Alaremelin kanssa Rommi ottaakin suuhun kohdistuvat avut huomattavasti herkemmin vastaan.
Rommin keskittyminen vaihtelee. Kun se keskittyy apuihin ja tehtäviinsä, se on mainio kouluratsu, mutta sähläpäivinä pojan kanssa joskus kiristyy pinna. Kiitollinen olen kuitenkin oriini reippaudesta, on mistä koota ja mitä ratsastaa. Luonnostaan Rommi omaa erinomaisen, pitkän käynnin ja hyvin tasaisen ravin. Lautasilla saattaisi harjoitusravissa vaikka keittää kahvit ja selata aamun lehden, vaikka laukka onkin sitten jo toisenlaista kyytiä. Rommilla on valtava askel. Pojan laukkaan oli melkoinen totutteleminen, poninlaukan jälkeen Rommin laukka tuntui uskomattoman nopealta ja vaikeasti istuttavalta. Laukan kaari ei tosiaan ole kuin keinutuolissa, askel on valtava ja töksähtää ikävästi lopussa. Nykyään laukkatyöskentely sujuu kohtalaisesti, lukuunottamatta Rommin tapaa kuumeta melkoisesti pienestäkin laukkaspurtista. Se ennakoi mielellään, ja tahtoo olla työskentelyssä itsenäinen: "Ai niin, tästä nostettiin viimeksi laukka... nostetaan varmuudeksi nytkin!" maastossa välttelen laukannostoa aina samassa paikassa, muuten Rommi ennakoi noston salamana ennen kuin ehdin laukasta vihjaistakaan.
Aivan alkuaikoinaan Rommilla oli pahat sudenhampaat. Sudenhampaat suun takaosassa estivät tilanteet, joissa Rommin tuli taivuttaa kaulaansa, kuten peräänanto tai itsensä rapsuttelu. Hainhampaat poistettiin, mutta ikävä ajatus peräänantoon liittyvästä kivusta säilyi. Nykyään käytän Rommilla melko usein gramaaneja, erityisesti kouluratsastuksessa. Gramaaneista on ollut apua, vaan nyt Rommi oppi uuden, ikävän tavan: innostuessaan, usein esteen jälkeen tai laukkatyöskentelyssä Rommi tuppaa tökkäämään pään ryntäitään vasten ja laukkaamaan sitten innoissaan pois kuolaimen vaikutuksesta. Siinä joutuvat kädetkin koville. Päivittäinen treeni on auttanut pois tästä tavasta, mutta kilpailukunnossa emme vielä ratsukkona ole. Kädelle painaminen on muutenkin Rommin pahimpia tapoja. Alkuaikoina tuntui, että käteen noja paritonnia kiviä ja sitä sitten kannattelet. Työskentely vaikeutui, eikä Rommi vieläkään ole aivan herkkäsuinen. Erityisesti kuitenkin pidän Rommin vastaanottavaisuudesta pohjeavuille, joita ori kuuntelee huolellisesti. Heiluville pohkeille poika ei kuitenkaan näytä vihreää valoa; se hermostuu, tahtii ja on epävarma. Nuori Draukkini kuitenkin on, joten liikaa ei voi vaatia. Nyt panostetaan hyvään tempoon, rauhallisuuteen ja kärsivällisyyteen, sekä siihen että hevonen olisi liikkeissä kutakuinkin oikein päin. Erityisesti pohkeenväistössä Rommilla kun on tapana vääntää kaulaansa mitä omituisimmille "banaaneille". Esteillä Rommi on hyvin pidetty kokeneempien ratsastajien keskuudessa. Erityisen hyvä koordinaatiokyky, tarkkuus ja nopeus ovat nuoren oriin valtteja. Ratsastajalta vaaditaan hyvää tasapainoa ja rauhallisuutta, jos ori kuumuu työskentely menee useimmiten harakoille. Kaarteissa Rommi vaihtaa laukat useimmiten automaattisesti, ja on herkimmillään satulasta tuleville avuille. Pelkkä katseen ja painon siirtäminen riittää oriille, se on innoissaan ja haluaa tehdä oikein. Pahimpia pudotuksia näkee silloin, kun Rommi pääsee käsistä. Silloin se mielellään vain juoksee ja menee esteitä päin. Isosta koostaan huolimatta Rommi kykenee nopeahkoihin käännöksiin. Nopeat kääntymiset vaativat vain ratsastajalta tottumista, joskus olen itsekin tullut alas vauhdilla kun Rommi on tehnyt täyden suunnanvaihdon lähes paikallaan. Raippa kannattaa esteillä jättää talliin. Raipan näkemisestäkin poika vimmastuu ja lähtee juoksemaan tuhattasataa, eikä raipan käyttö saavuta toivottua tulosta. Mutta kun ratsukko on rauhallinen ja vakaa, on Rommi esteillä nautinnollinen näky. Joskus se jättää takaosan vähän huolettomasti perään eikä muista nostella takasia. Silloin saattavat puomit rämistä toisinaan alas. Esteillä Rommi etsii itsevarmuuttaan ratsastajasta. Oma epäröinti pistää hevosen kieltämään ja pudottamaan, joten oma varmuus on aina valttia esteitä hypätessä. Kummankin edun mukaista on kokeilla aluksi hieman pienempiä esteitä ja vaikka kavaletteja, ja itsevarmuuden karttuessa siirtyä korkeampiin.
Maastohevosena Rommi on monipuolinen. Se rakastaa maastoa ja nauttii siitä, ja on aina innoissaan lähdössä metsälle. Muita hevosia ori ei juuri kaipaa, mutta joskus on tallipihasta lähtö kova paikka. Varsinkin "testausvaiheessa" Rommi teki omituisia hyppelyitä ja peruutuksia, eikä ollut millään lähdössä. Mutta kun polulle päästään, kääntyvät korvat höröön ja meno on mielekästä. Toisinaan Rommi on hieman säikky. Se ei pelkää liikennettä juuri lainkaan, ja vilkasliikenteinenkin katu on hevosen puolesta turvallista ylittää. Alati valppaana Rommi pistää pienetkin risahdukset merkille, mutta taas on säikkyminen suurimmaksi osin kiinni ratsastajan varmuudesta. Jos itse osaa rauhoittaa ja suhtautua tilanteisiin normaalisti, ei poika yleensä saa maailmanlopun kohtausta. On kuitenkin muutamia tilanteita, joissa ei edes oma rauhallisuus auta: Toinen on pamaukset. Oli kyse sitten laukeavasta aseesta, raketeista, mikä tahansa kova kolaus tai pamahdus saa pojan aivan suunniltaan. Pelästyessään se on uskomattoman kovasuinen ja nopea. Rommi ei harrasta pelästyneitä sivuhyppyjä ja pompahteluja, vaan ryntää yksinkertaisesti nopealla laukalla kauas ja pää taivaissa. Toinen pelon aihe on koirat, joista Rommilla on pahoja kokemuksia. Se oli ehtinyt olla omistuksessani vain viikon, kun teimme rennon maastokävelyn. Tarkoitus oli ohittaa normaalisti pieni musta pystykorva taluttajineen, ja niin näytti käyvänkin. Rommia ei pelottanut, mutta yllättäen pystykorva teki pitkässä remmissään nopean iskun pojan turpaan, joka oli vapailla ohjilla ratsastettaessa lähes maata viistämässä. Haava parani melko nopeasti, mutta tapauksesta jäänyt pelko ei. Rommista tulee hysteerinen loikkija, joka tahtii, pyörii ja korskuu nähdessään pienenkin koiran. Mustat koirat ovat erityinen kauhistus. Toivon tilanteen paranevan ajan kanssa.
Maastossa ollessamme on joskus kiva ottaa tiukempaa treeniä. Parikin kilometriä rauhallista laukkaa sujuu leppoisasti, Rommi pitää maastolaukoista ja menee yleensä ihan normaalia harjoituslaukkaa. Tallille päin tilanne on usein toinen: silloin on niin kova kiire että mennään melkein kiitoa. Rommi on vähän hutilus jalkojensa kanssa, ja kompastelee tuon tuosta. Juuret ja oksat töksähtelevät kavioihin kun kävellään kinttupoluilla. Siksi maastoon onkin syytä pistää joka jalkaan pintelit patjoineen, ja vähän pitää hevosta hereillä runsaalla pohkeella. Jyrkät mäet ovat nannaa, niissä Rommia on vaikeaa pidätellä laukkaamasta. Rommin kova muisti on aiheuttaa sen, ettei laukkaa kannata muutenkaan koskaan nostaa samasta kohtaa. Poika muistaa heti seuraavalla kerralla, missä laukka nousi, ja yrittää hermostuksissaan lähteä juoksuun uudestaankin.
Yleisesti Rommi on piristävä ja persoonallinen ratsu. Kaikki eivät siitä pidä, ori on haastava ja ailahteleva, eikä siinä ole pisaraakaan alistuvaa tai mielistelynhaluista asennetta. Se tietää kovin tarkkaan, mitä haluaa. Ja tekee aina vain sen, mitä nauttii. Mutta ennen kaikkea: Rommia ratsastettaessa, on ratsastajan ja hevosen suhteen oltava kunnossa, ennen kuin satulaan kannattaa koskeakaan. Se ei kanna selässään ketään, joka ei tarjoa oriille hiukkaakaan omaa kunnioitustaan ja luottamustaan.
|
Rommi on hevosena haasteellinen. Toiset ratsastajat ottavatsen ratsukseen mielellään, toiset eivät lainkaan. Etsin alunperin kouluhevosta, mutta voi miten nuori ori väännöstä hermostuikaan. Se viskeli päätään, tahti kärsimättömästi eteenpäin, viestittäen koko olemuksellaan "ei tämä ole mukavaa! Ahdistavaa ja tylsää, huono olo eikä jaksa yhtään kiinnostaa". Niinpä hiljalleen keksin Rommille koulun vastapainoksi kaikenlaista, maastoilusta ja ajosta esteisiin ja montéen.
Sukutaulu:
|
|