Skurvashin kahdesta höyrypäästä syntynyt yhdistelmä Bad Moon Fever PB on perinyt vanhemmiltaan niin vaikean luonteensa, kuin myös loistavat hyppääjän lahjat. Tallissa ehkä enemmän emäänsä Narcissa Blackia muistuttava Ferro osaa hyvien käytöstapojen alkeet, sen pidemmälle ori tulee tuskin koskaan yltämään. Oman karsinansa ehdoton herra määrää pelisäännöt heti alkuunsa, eikä niissä ole neuvottelemisen varaa. Ferron karsinaan on lupa astua vain tallin henkilökunnalla, sillä muutoin karsinassa lähes moitteettomasti käyttäytyvä kujeilija käy armotta oudon tunkeilijan kimppuun, ikävin seurauksin. Perustoimenpiteet, kuten harjaus, kavioiden puhdistaminen ja varustusten laitto sujuvat Ferron kohdalla ongelmitta, eläinlääkäristä ori tosin ei pidä, eikä varmasti tule ikinä pitämäänkään. Silloin tällöin Feveri järjestää tallitovereidensa riemuksi varsinaisen sirkuksen, kun eläinlääkäri saapuu rokotteineen oria kiusaamaan.

Suurikokoisena kaverina, jolla on voimaa kuin pienessä kylässä, Ferro retuttaa kyllä helposti perässään isompikokoistakin taluttajaa. Hieman ironisesti voisikin todeta, että Ferro itse taluttaa henkilökuntaa mielellään ympäri tiluksia sillä päällä ollessaan. Orikuolain kuuluukin Feverin vakiovarusteisiin, niin kotona kuin muuallakin. Hyvistä hyppääjän lahjoistaan huolimatta on melko yllättävää, ettei Ferro karkaile lainkaan tarhasta, vaikka aitaa olisi vain sen polven korkeudella. Laitumella ori näyttääkin melko laiskanpulskealta miekkoselta, joten tuntemattomalle onkin melkoinen yllätys nähdä tämä tarhassa mössöttävä laiskottelija kentällä täydessä vauhdissa.

Kentällä energinen ja nopeasti kuumuva Ferro omaa kauniit liikkeet, mutta valitettavasti nämä edut eivät läheskään aina tule esiin, kun ori paahtaa kentällä minkä kintuistaan pääsee. Ääniavuille erittäin kuuliaisena ja suustaan herkkänä Ferron saa kuitenkin järjellisillä keinoilla hyvin kuriin. Itkua ei siis orin satulassa tarvitse vääntää, vaan voi yksinkertaisilla kevyillä puolipidätteillä ja äänellä saada orin rauhoittumaan. Kouluradoille Ferron kärsivällisyys ei kuitenkaan riitä, vaan ori on luotu vanhempiensa tavoin esteitä hyppimään.

Maastossa toisinaan huvittvankin säikky ori ei osaa ottaa jalkojaan alle, vaikka olisikin paskat housuissa säikähdettyään puskasta pyrähtävää lintua. Joskus Ferrolla on ikävä tapa jumittaa kesken lenkin, kun ori on sattunut päättämään, että on aika kääntyä kotiin. Aivan kuten kotikentälläkin, ori pysyy loistavasti hallinnassa kevyellä ohjasotteella, vaikkakin herra saattaakin useasti tuntua räjähtämäisillään olevalta ruutitynnyriltä. Häntä kaarella tepasteleva Ferro on talliväelle tuttu näky, tosin metsäreissuilla ratsastajaa orin käytös ei aina jaksa naurattaa.

Isältään Grove GER'ltä perityt hyvät ominaisuudet esteille edesauttavat Ferron menestystä. Nopeana, taipuisana ja korkealle hyppäävänä Ferro takaa sen, että uusintaradoilla siltä nähdään aina huippuluokan suorituksia. Kun vertaa Ferron ja Groven hyppäämistä, voi niissä nähdä hyvin paljon yhtäläisyyksiä: Molemmat orit pitävät tarkkaa huolta jaloistaan hyppyhetkellä, lentokaari on ilmava ja molemmat osaavat ilman sen kummempia ratsastajan ohjeistuksia valita parhaan ponnistuskohdan. Kilpailuissa intoa uhkuva Bad Moon Fever innostuu joskus lämmittelyaluella riehastelemaan enemmän kuin olisi terveellistä. Kilpatilanteessa ori osaa kuitenkin olla täysin vakavissaan, eikä heitä hommaa leikiksi. Ferron ihailtavia piirteitä tulisuuden lisäksi on sen rohkeus esteradalla, sillä kaveri ei totisesti kyseenalaista ratsastajan hyppykäskyä, vaan ylittää esteen kulmasta kuin kulmasta.

Omasta mielestäni Bad Moon Feverin suku katseenkestävää laatua, ainakin, kun vertaa estepainotteisten hannoverin nykyiseen tasoon. Ferron vanhemmat ovat tottakai Skurvashissa asuvia tuontihevosia, en oikeastaan edes jaksa muistella milloin viimeksi olisin ostanut muilta kasvattajilta hanukoita tai käyttänyt omille tammoilleni ulkopuolisia oreja. Asiasta kolmanteen, Ferron isä Grove GER on yksi ehdottomista suosikeitani koko Skurvashin satapäisestä hevoskaartista. Orin luonne on tosin sitä luokkaa, ettei ukon touhuja todellakaan jaksa seurailla päivästä toiseen, vaan välillä on otettava niin sanotusti hermolomaa sen touhuista. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että Lehto on todistanut huimat kykynsä esteillä ja orilla onkin takanaan yli 100 ERJ:n alaista sijoitusta. Palkintokaapista pilkistelee ERJ III, YLA 2 ja epävirallinen Champion arvonimi (josta ilman muuta tulee vielä VIR MVA Ch!). Hyppykapasitteettia on kevyesti 160cm radoille saakka, joten kovatasoisesta kaverista on totisesti kyse.

Ferron emä on kaunis tanskalaistamma Narcissa Black, joka tuotiin Skurvashiin toukokuussa 2007. Lehdon tavoin neidillä on kapasiteettia 160 esteradoille saakka. Tamma on luonteenlaadultaan melkoisen ärhäkkä ja toisinaan melko räjähdysaltista kamaa. Narcissan palkintokaapissa komeilevat ERJ III sekä YLA 2 palkinnot, joten Ferron odotetaan tottakai yltävän vanhempiensa tavoin vähintään yhtä hyviin tuloksiin.

Vuosi sitten Saksasta tuotu Grove on sukua yhdelle Saksan menestyksekkäimmistä hannoveroreista Rhema Ritualille. Hienon ja laajasti arvostetun kilpauran tehnyt ori ei ole sen enempää ja vähempää kuin Lehdon isä, ja orin uskomaton voitontahto on periytynyt aina Ferrolle asti. Ritual on ollut erittäin suosittu jalostusori, jonka jälkeläiset ovat tehneet tyrmäävää jälkeä rataesteillä ympäri Eurooppaa.

Isänpuolen suku ei silti suinkaan ole täysin saksalainen, sillä Groven emä Te Ex Inferis on Itävallasta lähtöisin oleva ruunikko tamma. Inferi asuu kuitenkin tällä hetkellä Michael Wolfin luona Saksassa, koska tamman varsinaisella omistajalla on huomattavia rahaongelmia. Aktiivisesti kansallisella tasolla kilpaillut pikkutamma on menestynyt kiitettävästi leipätyössään.

Feverin kolmannessa polvessa komeilee nimi Warlod Omen. Ori oli kuuluisan saksalaisen kilparatsastajan Keith Starkleyn ykkösratsu ja parivaljakko muistetaan yhtenä Saksan parhaista. Tästä huolimatta Omenin suosio jalostuspuolella on ollut vaisua, tai riippuu tietysti vertailukohteesta, mutta poikaansa Rhema Ritualia ori ei ole päihittänyt. Omenilla aikoinaan astutettu Gadarenae on siirtynyt jo useita vuosia takaperin vihreämmille laitumille. Tamma tulee huomattavan harvinaisesta hannoverlinjasta, mikä tuo mukavan piristysruiskeen Ferron sukupuuhun. Gadarene toimi aikoinaan pelkästään jalostustehtävissä, eikä tietääkseni ole koskaan startannut yhdessäkään kilpailussa.

Inferin vanhemmista Cancer Eater ei ole koskaan kilpaillut kotimaansa ulkopuolella ja ulkomaalaisten kasvattajien on ollut erittäin vaikea saada tammojaan astutettua kyseisellä orilla. Rakenteeltaan melko massiivinen ori on kuitenkin ollut vakuuttava esteradoilla, eikä luonteessakaan ole ollut pahemmin moittimista. Tummanruunikko tähtipää Odium Veritas kilpaili uransa alkuvaiheessa 140cm luokkia ja tammalla olisi ilman muuta ollut lahjoja pidemmällekin, mutta ikävän välikohtauksen vuoksi tamma sai ikuisen kilpailukiellon ja on toiminut sen jälkeen pelkästään siitospuolella.

Ferron emän puoleisesta suvusta löytyy puolestaan Narcissan kautta tanskalaisverta, sillä Cissan isä Lordareon on komearakenteinen musta tanskalaisori, joka on loppujen lopuksi tunnettu pikemminkin raisusta luonteestaan kuin saavutuksistaan kilpakentillä, vaikka täytyy todeta, ettei Lordareon totisesti mikään puskaratsu ole. Jopa jenkeissä asti kouluttautumasa käynyt ori omaa vahvan hyppytekniikan ja luonteen pahimmat piirteet ovat tuppautunueet periytymään hyvällä prosentilla jälkikasvulle.

Lordareonin oikut, lahjat ja karvapeitteen hiilenmusta väri tulevat keneltäkäs muultakaan kuin herran isäpapalta Lothlorianilta. Saksassa aikoinaan syntynyt ori myytiin kovaan hintaan tanskalaiskasvattajalle ja menestyksen myötä orin perään ovat huudelleen kasvattajat monelta eri taholta. Kansallisella tasolla esteillä kilpaillut Coup De Grace on typerästi erittäin ranskalaiselta kuulostavasta nimestään huolimatta täysin tanskalainen tamma.

Stinkin O' Gin on huimaa taistelutahtoa kilpakentillä väläytellyt tamma, joka teki hurjan kilpauran esteillä. Stikan viimeiseksi varsaksi jäänyt Narcissa oli tamman ainoa naissukupuolta edustava jälkeläinen. Stikan viimeisen jälkeläisen myyntiä pois kotimaasta Tanskasta vastustettiin pitkään, mutta lopulta Cissa matkasi lopulta Skurvashiin.

Dawnbringer tunnetaan Saksassa tulisena ja voitontahtoisena orina. Dawn on oriksi harvinaisen pienikokoinen ja orin läpilyönti kestikin useamman vuoden ja vaati kovaa työskentelyä. Esteillä ori on kuitenkin näyttänyt kyntensä, mikä on nostanut orin arvostusta saksalaisten silmissä. Dawnilla astutettu Lusitania on tuikitavallinen puskaratsu, joka ollessaan parhaassa iässä starttasi satunnaisesti aluetasolla niin este- kuin koulukilpailuissa. Tamma varsoi kaikkiaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla eri orista.

Syntynyt	Nimi	Emä	Sukupuoli
28.03.2008	Crate 'N Burial PB	Snaky Snape PB	Tamma
30.06.2008	Anathema PB	Snaky Snape PB	Tamma