Marraskuu 2007
Tiistai, 04.11.2007
Hikeä, verta ja kyyneliä. Sitä se oli Dravenin kanssa treenatessa, kun ensimmäistä kertaa orin satulaan istahdin. Muistan selvästi orin liikkuneen vaivatta, tasaisesti ja sulavasti Saksassa Ericin sillä ratsastaessa. Nyt ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen ymmärrän mikä sai miehen niin kiintymään tähän suorastaan sekopäiseen luontokappaleeseen. Olin toki kuullut Ericin ensimmäisen kilparatsun ja Dravenin isän tarinan ja isä ja poika totisesti olivatkin toistensa peilikuvat, lukuunottamatta sitä, että Dopesick oli väritykseltään pikimusta siinä missä Draven ruunikko. Oli selvää miksi ori oli niin hyvältä näyttänyt Saksassa ollessani, selässä oli istunut Eric, joka tiesi täsmälleen Dravenin ajatusmaailman ja olihan mies ainoa henkilö joka oli kisannut orimme kanssa.

Keskiviikko, 12.11.2007
Pitkään aikaan en ollut hevosen selästä lentänyt alas, tänään tein sen kolme kertaa. Suutuksissani nousin kuitenkin aina uudelleen orin selkään, jalat vavisten ja sydän takoen. Tiesin huomenna olevani mustelmilla. Marraskuun kirpeiden ilmojen takia olin tullut orin kanssa treenaamaan maneesin suojaan, luojan kiitos siitä! Karkuun ori ei missään vaiheessa lähtenyt juoksemaan minun tullessani satulasta vähemmän sulavasti alas, vaan ori seisoi järkähtämättä juuri siinä kohdassa, mihin se oli koko maneesin pitkän sivun kestäneen pukkisarjan päätteksi pysähtynyt. Aivan hukkaan harjoittelu ei kuitenkaan mennyt, sillä kahden tunnin ratsastuksen jälkeen aloin jo hahmottaa orin tapaa liikehtiä, enkä voinut kuin ihailla kylmäpäistä ja suorastaan laskelmoivasti askeltavaa oria. Siinä hikisenä ratsastaessani päätin, että uhraisin oriin niin monta ratsastustuntia kuin vain suinkin vaatisi orin saamiseksi kulkemaan kouluratsun tavoin.

Joulukuu 2007
Torstai, 03.12.2007
Noin kuukauden orin kanssa touhuttuani voin kehua meidän tehneen selvää edistystä. Nykyään Draven liikkuu paljon rennommin, enkä minäkään satulassa jännitä jokaista orin liikettä, vaikka se välillä kostautuukin. Maastossa kävimme ensimmäistä kertaa toissapäivänä, sillä sitä ennen olin treenannut oria ainoastaan maneesissa ja kaksi kertaa ulkosalla kentällä. Muutamia sydämentykytyksiä ori aiheuttaa silloin tällöin, mutta tuskin niistä tulen koskaan pääsemään, vaikkakin olen alkanut suuresti nauttimaan Dravenin seurasta. Metsässä ori liikkuin varmoin elein, eivätkä metsän äänet sitä säikytelleet. Pienen retkemme suoritimme kunnialla loppuun saakka ja saavuimme tallipihalle reilun tunnin lenkin jälkeen molemmat ehjin nahoin. Uskaltaudun varmasti orin kanssa vielä uudemmankin kerran metsäretkelle.

Keskiviikko, 09.12.2007
Selvää kehitystä orin kanssa on tapahtunut viimenäkemältä. Tietyllä tavalla olen alkanut ratsastaa orilla "miesmäisin" ottein ja Draven onkin ottanut käskyt paremmin onkeensa mukautettuani ratsastustyyliäni enemmän orille sopivaksi. Toissapäivänä olin ollut yhteydessä Dravenin kasvattajan Ericin kanssa puhelimitse, sillä mies oli hyvin kiinnostunut siitä, miten orin elämä oli täällä sujunut. Muutamia hyviä vinkkejä ratsastuksen suhteen sainkin selville ja ne ovat kyllä toimineet orin kanssa mitä parhaiten. Eric lupasi taas ilmoitella itsestään ja kysellä orin kuulumisia hieman myöhemmin uudelleen. Iltapäivällä minulla oli sopivasti aikaa juuri yhden hevosen ratsuttamiseen, joten ratsastettavakseni kävin automaattisesti varustamassa Dravenin. Tallin hevosten liikunnasta huolehtivat työntekijät eivät orin satulassa ole vielä käyneet, mutta tallin toisen omistajan Sacrificialin uskalsin luvata orin satulassa piipahtamaan. Mikään suoranainen katastrofi ratsastus ei ollut, mutta ei sillä esityksellä olisi kouluratsastus tuomaristolta paljon pisteitä irronnut! Palatakseni tämän iltapäivän tapahtumiin, päätin uskaltautua orin kanssa auratulle valkoisten lankkujen reunustamalle kentällemme, sillä aurinko paistoi taivaalta lämpimästi ja ilma oli todella suotuisa ratsastukseen.

Ori suorastaan puhkui intoa, eikä millään olisi malttanut olla paikoillaan niin kauan että sain itseni hilattua satulaan saakka. Leppoisten alkulämmittelyjen jälkeen siirsin orin kevyeen raviin. Dravenin liikkeet tuntuivat hyviltä ja lennokkailta, eikä orille tuottanut ongelmia selvittää hikinen treeni, jonka olin sille laatinut. Olin huomannut, että mitä enemmän jaksoin uhrata ratsatsutunteja oriin, sitä helpompi Draven oli liikuttaa ylimääräisen energian puutteen vuoksi. Nyt kun orin kaikki innostus ei enää kanavoitunut pelkästään riehumiseen, keskittyi se paljon paremmin käsillä olevaan tehtävään. Vieläkin hävettää hieman myöntää, että vaikeitakin hetkiä on, vaikka ori onkin melkoisesti muuttanut tapojaan alkuajoista. Muutaman tunnin orin kanssa aherrettuani ja oltuani itse varmasti paljon uupuneempi kuin allani iloisesti temmeltävä ori, vein Dravenin takaisin tallin lämpöön ja makoisan heinäkuorman eteen.

Sunnuntai, 13.12.2007
Jossain välissä on kai sopivaa kertoa, että Dravenimme on saanut jo hieman jälkikasvuakin. Kauaa ei ori ollut tallissamme ennättänyt vanhentua, kun tallillamme paljon vieraileva dio parkkeerasi autonsa tallirakennusten eteen. Ei ole aivan uutta ja tavatonta, että ensimmäiset oriemme varsat ovat lähtöisin Neo Warmbloodsin tammojen kohduista. Draven sai siis astua ystävämme Anglesey tamman, joka synnytti kauniin tammavarsan Jocastan, joka asuu emänsä tavoin Neossa. Hieman tämän jälkeen oli aika hankkia omalle Sunny tammallemme sulhanen, sillä tamman oli korkea aika saada hieman jälkikasvua. Draven siis sai hommakseen astua tamman, ja vastoin alkuperäisiä suunnitelmia, tästä yhdistelmästä syntynyt varsa Raven Cried PB sai jäädä omaan talliin kasvamaan. Kouluradoilla ori on alkanut viihtyä ja menstyäkin, vaikka välillä Draven vetää pohjapisteitä radoilta hultittoman käytöksensä johdosta. Edelleenkin parantamisen varaa orilla on tempauksiensa kohdalla, mutta ilokseni voin todeta että Draven on kehityskelpoinen hevonen, vaikkakin uskon ettei sen omalaatuista luonnetta voi koskaan täysin muokata mieleisekseen.

Perjantai 18.12.2007
Hoidettuani aamun kaupungissa tallin välttämättömiä asioita kaipasin virkistykseksi hieman hauskaa puuhaa tallilla hevosteni parissa. Draven jaksaa aina saada hymyn huulille, vaikka ori onkin aika härkäpää toisinaan. Löysin orin tallin takaa omasta tarhastaan punainen toppaloimi päällä, eikä kestänyt kauan kun ori huomasi minun seisovan veräjällä. Porkkanoiden ja makupalojen toivossa ori käyskenteli omaa rauhallista tahtiaan porttia kohden. Hetken aikaa oria puhuteltuani nappasin elikon naruun kiinni ja vein otuksen talliin hoidettavaksi. Kiinnitettyäni orin käytävälle riensin varustehuoneeseen, josta löysin Sacrificialin kokoamasta Hugh The Handin suitsia. Huikattuani kysymyksen yhteisestä maastoretkestä Sacrificial lupasi lähteä metsään kanssani yhdessä Hughin kanssa. Kaksi isoa ja raavasta oria, minkähänlainen reissu olisikaan luvassa! Pakkanen ei onneksi kiusannut meitä kun suuntasimme ratsumme metsäpusikkoa kohti. Orien keskinäisen pienen nahistelun jälkeen laitoimme elikot järjestykseen ja Dravenin kärkeen, jonka jälkeen orien kiljahdukset loppuivatkin. Retkestä tuli melko vauhdikas, sillä harvoin meillä on aikaa yhdessä hevosia liikuttaa. Oritkin tuntuivat nauttivan metsäretkestä, joten annoimme niiden pinkoa sanotaanko melkein täyttä päätä pitkin metsäpolun laukkasuoria.

Tammikuu 2008
Perjantai 04.01.2008
Kuten Eric Gray, Dravenin kasvattaja olikin luvannut, otti hän jälleen yhteyttä Dravenin kuulumisien merkeissä. Olin hieman yllättynyt, kun mies kertoi olevansa tulossa Suomeen ja halusi samalla kerralla poiketa Skurvashiin katsastamaan oria. Toivotin hänet tervetulleeksi ja niin mies sitten saapui perjantai iltana. Kieltämättä olin tyytyväinen kun Eric kehui Dravenin ulkomuotoa ja orissa tapahtunutta kehitystä. Eric lupasi antaa minulle hieman valmennusta orin kanssa, jos vain tahtoisin ja varustaisin orin saman tien. Olin hiemman hämmentynyt tästä yllättävästä tarjouksesta alkuunsa, mutta mikäs siinä jos mies halusi meitä hieman koulata. Selvästi Eric oli hyvin kiinnostunut orista ja sen hyvinvoinnista sekä mensestyksestä. Maneesilla kiristin orin satulavyön ja hyppäsin satulaan saman tien. Tottuneesti mies alkoi huudella minulle ohjeita ja kieltämättä tunsin itseni melkeinpä aloittelijaksi, vaikka olinkin aivan kakarasta saakka hevosten selässä istunut ja pitänyt itseäni hyvänä hevostuntijana. Hiki nousi pintaan ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ja orinkin karva alkoi pian kiillellä maneesin himmeässä valossa. Typerältähän se kuulostaa, mutta Eric tuntui tuntevan koko orin sielun läpikotaisin, vaikka asiaan kyllä löytyy maallisempi selitys, Dravenin isä jota mies itse ratsastaa ja aikoinaan koulutti. Tässähän sitten tuli täysin ilmainen valmennus ja vielä ammattilaisen opissa! Vaikka kasvatstoimintamme onkin ollut menestyvää jo hyvän aikaa, ja hevosemme ovat tottuneita ruusukehaita, ei pennejä silti ole yllin kyllin kylvettäviksi joka viikonloppuisiin valmennuksiin. Iso laitos syö silti ison tukun rahaa. Vaikka olinkin luullut miehen pitävän minua lähes narrina hevosen selässä, kehui hän silti otteitani orin kanssa ja olinkin kieltämättä hyvin tyytyväinen itseeni. Juuri Dravenin palkitseva käyttäytyminen kovan työn jälkeen kuten tänään saa minut ihastumaan tähän veikeään kaveriin aina vain uudelleen.