Jean Sibelius on yksi merkittävimpiä suomalaisia. Maailmalla henkilöt, joista Suomi tunnetaan ovat Jean Sibelius ja Mika Häkkinen. Hän oli ennen kaikkea suomalaisen musiikin isä ja toiseksi hänellä oli tunnustettua suurempi vaikutus Suomen itsenäistymiseen. Kansallisromantiikan ajan säveltäjät, runoilijat ja muut taiteilijat kiihottivat teoksillaan suomalaisten kansallistunnetta. Hänen merkityksensä oli todella suuri myös Helsingin musiikkiopistossa, missä hän innosti nuoria oppilaitaan jatkamaan Suomalaista musiikkiperinnettä.

Sibeliuksella oli vaikea lapsuus. Hän syntyi 8. 12. 1865 kotiin, jossa hänet ristittiin Johan Julius Christianiksi, lempinimeltään Janneksi. Hänen isänsä oli lääkärinä kotikaupungissa Hämeenlinnassa, joka siihen aikaan ei vielä ollut mitenkään suuri kaupunki. Siellä isä Christian sai potilaaltaan
lavantautitartunnan ja kuoli Jannen ollessa vasta parin vuoden ikäinen. Isän kuolema saattoi perheen taloudellisen tilan heikoksi, sillä isoveli Christianistakaan ei vielä ollut huolehtimaan perheestä. Hän ei ollut vielä edes kymmentä vuotta ja sisko Lindakin oli vielä pieni.

Perhe joutui muuttamaan Isoäiti Juliana Borgin kotiin. Siellä Jean sai ruotsin kielisen kasvatuksen, mutta myös tuntuman Suomen kieleen ja kulttuuriin ollessaan Hämeenlinna lyseossa. Jean sai kotonaan pianotunteja, muttei tuntenut pianoa omaksi soittimekseen (toisin kuin Linda-sisko, joka jatkoi pianon soittamista ja saavutti hyvän perussoittotaidon),  vaan vaihtoi viuluun v. 1880, G. Levanderin johdolla.  Vielä kun Christian-velikin soitti selloa, niin Sibeliuksen perheellä oli oma trio, jolle Jean sävelsi jo kouluaikoinaan. Jean oppi Wieniläisklassisen tyylin jo varhain, A. B. Marxin klassisen oppikirjan avulla.

Kun Sibelius oli suorittanut YO-tutkinnon vuonna 1885, hän siirtyi opiskelemaan Helsingin musiikkiopistoon Martin Wegeliuksen johdolla. Jeanin tärkein haave oli tulla suureksi viulutaiteilijaksi, mikä kuitenkin kariutui käden jännevammaan. Tyylillisten näkemyserojen takia Jannella ja
Wegeliuksella ei ollut kovin läheistä suhdetta.

Sibeliuksen ensimmäiset merkittävät sävellykset jousitriolle ja a-molli viulukonsertto herättivät huomiota vähän joka suunnalla. Hänestä alettiin odottamaan suurta säveltäjää. Pian näiden ensimmäisten sävellyksien jälkeen Jeanille tarjoutui mahdollisuus lähteä opiskelemaan ulkomaille. Vuodet Berliinissä 1889-1890 ja Wienissä 1890-1891 merkitsivät ennen kaikkea sitä, että Sibeliuksenteoksissa alkoi näkyä suomalaisuus. Tästä kertoo myös se, että hän alkoi kiinnostua Kalevalasta, minkä pohjalta hänen päässään alkoi syntyä Kullervo-Sinfonia. Samana vuonna (1892) Sibelius avioitui Aino Järnefeltin kanssa.

Turvatakseen toimeentulonsa hän opetti Helsingin musiikkiopistossa vuodesta 1892 eteenpäin. Tämä oli pakollista, sillä Sibeliuksen tunnettu mahtaileva elämäntyyli vei paljon rahaa. Hänellä kerrotaan olleen aika pahoja alkoholi vaikeuksia, jotka yhdessä tupakanpolton kanssa aiheuttivat hänelle
kurkkukasvaimen, josta hän kuitenkin selvisi leikkauksella. Tämä rauhoitti hieman säveltäjän elämän tahtia.

Joulukuussa 1915, viisikymmenvuotis juhlakonsertti muodostui kotimaassa merkittäväksi kansalliseksi tapahtumaksi. Siellä julkaistiin viides sinfonia ja merkittävä Aallottaret esitys nähtiin ensikertaa Suomessa. Sibelius sai lahjaksi kansallisadressin, johon oli kerätty yli 15000 nimeä.

Kansallissäveltäjämme musiikki alkoi levitä ulkomaille. Pian hän tekikin ensimmäisen ja viimeisen vierailunsa Yhdysvaltoihin, missä hänet vihittiin Yalen yliopiston kunniatohtoriksi. Ei kulunut kauaa, kun hän sai vuonna 1916 professorin arvonimen Suomessa.

1920-luvun alkuvuodet olivat vähätuottoisia. Kuudes sinfonia ilmestyi helmikuussa 1923 ja seitsemäs vuoden perästä.  Pian Järvenpään Ainolassa hiljeni. 70-vuotis päivänään suursäveltäjä esiintyi viimeisen kerran julkisuudessa. 92-vuotiaana hän kuoli aivoverenvuotoon kotonaan Ainolassa.
Pitkän vanhuutensa hän oli elänyt valtion eläkkeen turvin. Hautajaisissa häntä oli muistamassa yli 17000 kansalaista. Suomen kulttuuriperinteen merkkihenkilö oli haudattiin Ainolaan, Järvenpäähän. Sibeliusta jäi kaipaamaan kaksi tytärtä ja koko Suomen kansa.

Sibeliuksen eläessä hänen asemansa oli ristiriitainen. Suomalaiset suorastaan palvoivat häntä, mutta Keskieurooppalaiset olivat erimieltä. Tämän epäilisin johtuneen siitä, että Sibeliuksen elinaikaan sinfonioiden säveltäminen ei ollut muodissa. Saksassa ja Ranskassa hänen musiikkinsa katsottiin edustavan nuorta kansallista eksotismia, sillä näillä mailla on niin vahvat omat musiikki
perinteet, joidenka pohjalta oli vähän liiankin hyvä lähteä vertailemaan.

Vasta 1930-luvulla Sibeliuksen asema suurena säveltäjänä oli vahvistunut. Tosin eniten hänestä oltiin kiinnostuneita Yhdysvalloissa sekä Englannissa. Ei puhettakaan Keski-Euroopasta, jossa Sibelius jäi ns. uuden musiikin (Impressionismi, Expressionismi ja Neoklassismi) varjoon.

- Maria -