Heart And Soul

lnimi: Handy
sp. ori
s. 15.3.1994
kasv. Mike Oldhouse
k. 16.4.2002 Hopeaharjassa
re: 156,8 cm
ko: HeA
i: Lionheart
e: Friday

Handyn elämä oli pitkä ja antoisa, se eli yli 32-vuotiaaksi. Se menestyi hyvin niin estekilpailuissa, kuin westernissä, ja voitti omistajalleen monta seinällistä ruusukkeita ja pokaaleja. Se jätti jälkeensä useita hienoja jälkeläisiä, joista neljä on saavuttanut muotovalio-arvonimen ja 23 kantakirjattu I tai II palkinnolla. Suurin osa sen jälkeläisistä on suoritushevosia. Tämä on hieno suoritus hevoselta kuin hevoselta, ja varsinkin, kun ottaa huomioon, millaiset lähtökohdat Handyllä oli aloittaa elämänsä, se ansaitsee pitkän ja kirkkaan maineen.

Handy syntyi kilpahevosia kasvattavassa siittolassa, kuukauden ennen laskettua aikaa. Handy oli tulossa kaksoissisarensa kanssa yhtä aikaa emänsä kohdusta, ja eläinlääkärin avusta huolimatta synnytys kesti useita tunteja. Handyn sisar kuoli hapenpuutteeseen. Handykin oli hyvin heikko, ja se ehti juuri ja juuri saada ternimaitoa, kun sen emä kuoli uupumuksesta.
Handyn emä Friday oli nuori, hyvin lupaava tamma, ja sen omistaja Mike Oldhouse piti varsaa huonon onnen tuojana. Hän myi Handyn hevoskauppiaalle, ja tämä myi sen toiseen siittolaan. Siellä sitä ruokittiin väärin, ja se sairastui ripuliin ja laihtui rajusti. Eläinsuojeluyhdistys otti Handyn hoiviinsa. Sieltä se myytiin tervehtyneenä kaksivuotiaana eteenpäin, eräälle kouluttajalle. Kouluttajalla oli monta muutakin nuorta hevosta, häneltä ei liiennyt Handylle tarpeeksi aikaa. Nelivuotiaana se ei ollut lainkaan valmis ratsun tehtäviin, ja se myytiin toiselle kouluttajalle. Tällä ei ollut yhtä paljon hevosia, kuin ensimmäisellä kouluttajalla, ja hän ehti olla Handyn kanssa perusteellisempi. Kun Handy oli viisivuotias, tuli kilparatsastaja David Folk etsimään vanhalle ratsulleen seuraajaa. Hänen oli tarkoitus ostaa valmiiksi koulutettu, kilparadoille valmis kuusivuotias, mutta Handy teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän osti sen.
Handy alkoi kilpailla vasta seitsemänvuotiaana helpoissa esteluokissa. Se nousi urallaan nopeasti, ja kahdeksanvuotiaana se oli jo vaativissa luokissa. Westernkään ei tuottanut sille vaikeuksia.
Kun Handy oli jo reilusti vanha, se pääsi Davidin talliin siitosoriiksi ja viettämään rauhallista loppuelämää.
Kaikki olisi sujunut hyvin, ellei David olisi kuollut tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa. Handy oli 32-vuotias, ja se, niinkuin muutkin Davidin hevoset, myytiin pois. Siinä vaiheessa minä astuin kuvioon. Ostin kultaisen vanhanherran, joka ei kelvannut kenellekään muulle ikänsä vuoksi.
Handy ehti juuri kotiutua meille, kun se jo nukkui pois.