Myyn ensimmäinen ystävä oli tietenkin Kääpiösnautserinarttumme Minni. Koirat tulivat varsin hyvin toimeen, ottaen huomioon meitä epäilyttäneen seikan, että Minni osasi olla varsin äksy muita koiria kohtaan. Kuten jo aikaisemmassa vaiheessa olen todennut, olimme onnekkaita kun Myyn saapuminen sattui juuri Minnin juoksun aikoihin, joten vanhempi narttu suhtautui varsin suopeasti uuteen tulokkaaseen.

Kauan elivät nämä kaksi sulassa sovussa, eikä mitään suurempaa sattunut. Eräänä päivänä kuitenkin kaikki muuttui, ja hyvin radikaalisti muuttuikin. Minnin ja Myyn yhteenotosta, tai pikemminkin Minnin hyökkäyksestä, voit lukea enemmän "Käännekohta"- osiosta, mutta sen verran tässä vaivaudun kertomaan, että tapahtumien saatossa jouduimme lähettämään Minnin koirien taivaaseen.

Tämän jälkeen Myy eleli perheemme ainoana koirana hyvinkin pitkään.

Pian tapahtui uudenlainen muutos, kooltaan myöskin aika suuri. Tämän suurikokoisen muutoksen nimi oli Mamres Kait Karlanda, eli tuttavallisemmin Landa. Landa hyvin pitkälti muutti meille isosiskoni mukana, ja kahden hyvinkin erikokoisen ja luontoisen koiran sovittaminen samoihin tiloihin oli kyllä varsin mielenkiintoista.

Myy osaa olla, pienen ja pippurisen koiran tavoin, varsin äreä Landaa kohtaan. Tämä käyttäytyminen alkoi tietenkin vasta sopivan totuttelun jälkeen, sillä Myy huomasi ettei isompi koira pahemmin jaksa välittää hänen nurinoistaan.

No mitä nämä koirat sitten yhteisenä aikanaan tekevät? Eivät leiki ainakaan, siitä pidämme huolen, sillä iso ja voimakas Landa saattaisi helpostikin satuttaa heiveröistä Myytä, ja sitä emme toivo.
Landan ja Myyn mielipuuhia lienevät luiden sekä ruokien vahtimiset, sekä tietenkin ulkoa kuuluvien äänten haukkuminen. Landalla on välillä tapana juosta Myyn ruokakupille ja syödä kaikki Myyn ruuat muutamana suupalana, ja Myy vuorostaan kiusaa toista nopeaa ja ahnasta ruokailijaa ottamalla yhden ruokapapanan kerrallaan, viemällä sen matolle ja syömällä sen siinä hitaasti ja hartaasti. Kuulostaako mukavalta? Se onkin näiden kahden lempipuuhia!

Vaikka koirat aika ajoin toisiaan kovasti mulkoilevatkin, ovat nämä kaksi luonnollisesti omaksuneet itsensä pieneksi, kahden koiran laumaksi. Jos kaksikko kulkee yhteisellä lenkillä, saa kyllä huomata että Landa, vanhempana narttuna, on omaksunut johtajan roolin (vaikka Myy kovasti yrittääkin etuilla) ja suojelee Myytä hienotunteisesti jos tarvetta löytyy. Omituinen lauma, mutta parempi se kun ei mikään!