Avain - Markus Oisko aika suopee, ei olla nähty vuoteen, ystävyyttämme suljettiin pakettiin ku fucking tuote. Ennen oli smoothii, joka veckosluutti chillattiin, otettiin joka huikee absoluuttii. En edes muista koska viimeks ovees koputin, monta kesää sitten jätkää viimeks simmaan hoputin. Maistuu liikaa olutkin, katkee vikat polutkin, älä frendeilles käännä selkää, menetät loputkin. Markus, ikuisesti rest in peace, elämä kuolemista, kuoleminen elämistä siis. Selittäkää pliis, pääs mielentila haikee, Itä-Stadin lähiössä startti on joka kerta vaikee. 18-vuotiaana selkä seinää vasten, kaadan muistollesi bissee, ku aurinkoni laskee. Biisi niille, joille elämä raskast ku everiffi, pistän levariin hoppii, palaa sun spliffi. Markus, saat kyyneleet mun silmiin, miettii menneisyyttä, katson ylös pilviin. Liian aikasin poistuu liian moni nuori, teille kaataa huikkaa, koko Roihuvuori. Markus, et pysty läheisiäs auttaa, hyödytönt on lähtee oman käden kautta. Liian aikasin poistuu liian moni nuori, teille kaataa huikkaa, koko Roihuvuori. Elämä ja kuolema tääl käsikädes kulkee, todellisuus sattuu, väkistenki silmät sulkee. Sama juttu eri päivän, ei muutu muuks, huominen eiliseks, viime viikko viime kuuks. Markuksen oma päätös, ei tilaisuutta uutta, ei mahdollisuutta, meillä menneisyyttämme muuttaa. Puhuminen ajallisuutta, ei hiljaisuus oo ikuisuutta, yhteiskunta sut kerrostalon katolt alas tuuppaa. Kapitalistir duunaa köyhien elämästä ankeen, nuoret jo alaikäsinä väärälle tielle lankee. Dokaa suomalaisen paranteen, sammuu hankeen, yksinäiset hiljaisuudes vetää auki oman ranteen. Tyttöystävälle synttäripresentti ilman cashii, opintolainan lyhentämiseks diilaa äässii. Persaukisena jo isi aikuiseksi varttuu, poissa Matti Jylhä, piti haulikkoon tarttuu. Markus, saat kyyneleet mun silmiin, miettii menneisyyttä, katson ylös pilviin. Liian aikasin poistuu liian moni nuori, teille kaataa huikkaa, koko Roihuvuori. Markus, et pysty läheisiäs auttaa, hyödytönt on lähtee oman käden kautta. Liian aikasin poistuu liian moni nuori, teille kaataa huikkaa, koko Roihuvuori. Miks elää muisto kuolemasta, tästä, pidempään ku Mustosen lopettamasta elämästä. Ironista, et kehuttiin kasvatustamme ennen, nyt mamman terävämmät lapset vie itseltänsä hengen. Parhaan frendin itsemurha edelleen mulle myytti, Markus alust loppuun selviytyjä stereotyyppi. Vax, Gini lasti ja pami, ei mikää keino, vaan itsekeskeiset tekee kuten Seppo Heikinheimo. Vaik elämäni ois autiompaa, ku Preeria, pysyn järjissäni, flipatessani kävelen Hesperiaan. Silti natsit koulukiusaa joka politikkoo, voi katsoo syvälle peiliin ennen ku toisen elämän rikkoo. Frendini palaa takas enää painajaisunissa, ystävyytemme oli ku yks sielu kahdessa ruumiissa. Yks alku yks loppu, pitää jaksaa valvoo, kakskymppisenä ei oo viel nähny maailmastakaan paljoo. Markus, saat kyyneleet mun silmiin, miettii menneisyyttä, katson ylös pilviin. Liian aikasin poistuu liian moni nuori, teille kaataa huikkaa, koko Roihuvuori. Markus, et pysty läheisiäs auttaa, hyödytönt on lähtee oman käden kautta. Liian aikasin poistuu liian moni nuori, teille kaataa huikkaa, koko Roihuvuori.