Nina Björnström-Lehtonen


Miss Suomi 1988 

kennel Miniwin's


Nina ja Ch.Canmoy's Miss Miniwin

 

Koska teille tuli (ensimmäinen) villakoira ja miksi?
Tammikuussa 1982. Ennen villakoiraa perheessä oli ollut maltankoira ja kun siitä aika jätti, niin äiti oli päättänyt että perheen seuraava koira tulee olemaan juuri
villakoira. Äiti päätyi villakoiraan, sillä villakoira on niinsanottu allergiakoira (eli siitä ei lähde karvaa) ja perheessä oli allergiaa. Tässä välissä Nina lisää, että äiti oli erittäin
tarkka siivoamisen ja kodin puhtauden suhteen ja että heillä kotona siivottiin erittäin usein. Tämä hyvä yleinen siisteys mahdollisti villakoiran asumisen allergisessa
perheessä.

Mitä harrastat koirillasi?
Pääasiassa koiranäyttelyitä, mutta myöskin agilityä. Lisäksi Nina kasvattaa kääpiö- ja toyvillakoiria kennelnimellä Miniwin's ja kutsuu sitäkin harrastukseksi.

Miten teillä huolehditaan turkista?
Nina harjaa turkit huolellisesti läpi viikottain ja pesee koiransa kerran kuussa. Konetyöt hän tekee koirille kolmen viikon välein. Ninalla on ehdottomasti takuttomat koirat,
tästä asiasta hän on erittäin pedantti. Samaten trimmauksen jäljen tulee olla erinomainen. Nina kertoo vielä, että mikäli hänelle tuodaan trimmattavaksi takkuinen koira, niin
silloin omistajat saavat kyllä kuulla kunniansa: eiväthän koirat ole takkuihinsa syyllisiä, vaan (laiskat) omistajat!

Miten ja millä ruokit koiriasi?
Kotona koirat syövät mukailtua yrjölän puuroa. Kotona niille eivät nappulat kelpaa. Kuitenkin Rasin Päivillä hoidossa ollessaan ne suorastaan rakastavat
nappuloita! Puuron lisukkeeksi Nina keittää koirilleen välillä sydäntä tai häränhäntää tmv. Nina tekee koirapuuron kerran viikossa ja pakastaa viikon annokset.

Millaisilla periaatteilla olet kouluttanut koirasi? Mitä koiriltasi vaadit ja millaista käytöstä et koiriltasi hyväksy?
En ikinä hyväksyisi, että koirani purisi jotakin ihmistä tai (eläintä) vastaavaa. Rakastan koiriani ja näytän sen myös heille. Ja he rakastavat minua vastaavasti. Minä olen
lauman johtaja! Kaikessa mitä vaadin koiriltani olen ehdoton. Tämä ei voi olla kauhean huono tapa kouluttaa koiriani, sillä koirani ovat ihmisrakkaita ( eivät missään
nimessä arkoja), ne heiluttavat iloisesti häntäänsä ja ovat luonteeltaan valoisia, iloisia ja kilttejä koiria. Koirille on opetettu perusasioita: luoksetuloa ja vapaana liikkumista.

Mikä saa sinut ilmoittamaan koirasi näyttelyyn kerta toisensa jälkeen?
Tämä näyttelytouhu on kuin huumetta, johon olen jäänyt kiikkiin. Tottakai kaikilla meillä ihmisillä on halu voittaa. Voittamaan minäkin näyttelyyn lähden, mutta tämä on
harrastus -sitä ei saa ottaa liian vakavasti!

Oletko hyvä häviäjä? Mistä tuntee reilun koiraihmisen?
Olen hyvä häviäjä, varsinkin silloin kun tiedän hävinneeni paremmalle koiralle. Onnittelen aina voittajaa, se tapa on minulle tärkeä.
Reilu koiraihminen sekä rakastaa että kunnioittaa koiria, eläimiä sekä elämää. Kaikki tämä "huokuu" oikeasta koiraihmisestä. Kun joku tulee pentua katsomaan ja siitä
pitäisi tietää onko kyseessä oikea koiraihminen, totean etten voi asiaa varmaksi sanoa sillä en tunne ihmistä.

Mikä on makein voitto, jonka kasvattisi on saavuttanut ja miksi?
Makeita voittoja on useampia. Mainittakoon koira: Miniwin's Candeed, jolla oli paljon voittoja Suomessa ja kolusi kilpailuja aina Best In Show' ta myöten. Tämä koira oli
vuoden voitokkain 1992.

Rakkain koirasi, miksi?
Kaikki koirani ovat ja ovat aina olleet minulle rakkaita. Tässä tapauksessa mainittakoon se ensimmäinen, siksi että sen kanssa harrastettiin enemmän. Tämä oli
voitokaskin näyttelykoira FIN MVA V-85 Trabamant. Tämä koira oli loistava yksilö, jolla oli temperamenttia.
Puoli vuotta myöhemmin syntynyt Kautto's Serena oli Ninalle kuin toinen varjo. Tämä koira ei ollut näyttelytähti, mutta hyvä äiti ja tämän koiran muistolle Nina huokailee
vieläkin, ainakin Rasin Päivin mukaan.

Mitkä koirat ovat jääneet mieleesi näyttely / harrastuskoirista vuosien varrella?
    Starwood's Monte Kristo
    Starwood's Pearly Gates
    Maneetas Del Zarzoso Fuego Fatuo
    Ulrikan Empty Pocket

Mitä haluat sanoa villakoiraihmisille ja villakoiran hankintaa harkitseville?
Villakoiran hankintaa harkitseville sanoisin, että ensin pitää miettiä tarkkaan että onko perheessä aikaa, halua ja resursseja kunnolliseen villakoiran turkinhoitoon. Ja
mikäli tarmoa turkinhoitoon riittää, niin sydämellisesti suosittelen villakoiraa perheen jäseneksi.
 

Haastattelija: Sari Nieminen, kevät 2000.