Ratsastaessa:
Hessu on hyvä hyppääjä ja usein innostuu esteiden yli hyppäämisestä. Maastossakin Hessu on todella rento ja nauttii retkestä, oli ratsastaja selässä tai vieressä taluttamassa pelottavan sillan yli. Hessu ei yhtään tykkää silloista! Onneksi niitä on vain kaksi maastossa. Mutta jos Hessu näkee että ratsastaja uskaltaa mennä sillalle, niin kyllä Hessu silloin menee sillalle. Koulussa Hessu on ihan hyvä, jos antaa selvät avut. Raippaa ei kuitenkaan kannata unohtaa ottaa mukaan, sillä joskus Hessullakin on huononpia päiviä, milloin se ei jaksaisi ollenkaan ratsastajan apuja. Hessu on niin arvaamaton, jos ei mennä esteitä. Se on nimittäin vähän laiska, mutta joskus ei. Kun Hessu on laiska-päällä, niin kyllä se menee eteenpäin, mutta laukkaa se ei nosta niin helposti, vaikka olisi kuinka selkeät avut. Talvella maneesissa säikkyy katolta tippuvaa lunta sen verran, että hypähtää seinästä vähän pois päin, saattaa pukittaa, mutta harvoin. Kentällä se sitten pukittaa kun vähänkin tuulee.

Kisoissa:
Kisa paikalla Hessu on todella utelias. Se katselee ympäriinsä ihmetellen laulavia lintuja joista se saa kotitallillakin nauttia. Hiekan rapinakin alkaa kiinnostaa Hessua kisapaikalla, vaikka eihän siinä mitään ihmeellistä ole, eihän? Radalla Hessu menee rauhallisesti, tarkasti ratsastajan apuja kuunnellen, eikä tee mitään tyhmyyksiä, sillä tietää olevansa kisaradalla. Kisojen jälkeen Hessu ei tutki enään niin tarkasti kaikkea mahdollista.

Muuten:
Muiden hevosten seurassa hölmöilee oikein olan takaa, ja siksi tuo yritetäään tarhata joko sellaisten rauhallisten hevosten kanssa, tai sitten sellaisien jotka pitävät oman tempperamenttinsa voimin Hessu aisoissa. Kesälaitumilla syöpöttelee itsensä aivan täyteen, ja aina syksyihin pitää treenata erittäin rankasti. Eläinlääkäri ei tee pahaa Hessulle ja onkin oikea malli esimerkki miten eläinlääkärin kanssa kayttaydytään. Kengittäjäkin saa tehdä työnsä ihan rauhassa, kun vain varoo ettei Hessu pure.