Sijoitukset estekisoissa:      Sijoitukset koulukisoissa:      Muut sijoitukset:      Arvonimet:

Virallinen nimeni on: KTN Juhannusmyrsky      
Tutuille olen vain: Jussi
Olen rodultani:  sh [Suomenhevonen]
Kaunis väritykseni on: punaruunikko
Huima korkeuteni: 170cm
Maailman näin ensikerran: 7.12.2002
Sukupuoleltani olen: ori
Rekisterinumeroni on:  SHRo-499
Koulutustasoni on: KO: Va B, RE: 100cm
Isäni:  Sammalharjun Illuusia
Emäni: Siivetär


Minut on kasvattanut:  Katja Ä.
Minut omisti ennen: TNT Pelle
Nykyisin minut omistaa: YT Suokukka
 

  Minä. Minä minä. Minä minä minä. Niin, minuunhan tässä tutustutaan vai olenko ihan hakoteillä? Opittiin uusi sanakin yhdessä: M-I-N-Ä. Seurani on muutenkin varsin opettavaa, joten suosittelen tutustumaan.  Jos kuvaillaan kolmella sanalla, olisin varmasti tällainen: empaattinen (ja) komea herrasmies. Matkani tänne Suokukkaan voi joidenkin mielestä olla pitkä. Synnyin Katja Ä:n luona,josta matkasin sitten TNT Pellen luokse hetkeksi. Ja sitten tuli tämä nykyinen omistajani, joka kaipasi omaa suomimutteria vierelleen -tosin enpä ole tälläkään hetkellä ainut suokki täällä..- ja osti minut. Ja nyt olen täällä.
Luonteeltani näin yleiseltä kannalta katsoen on kiltti, ja pienempäänsä ymmärtävä. Omaan pitkän pinnan, enkä hermostu lasten kutittelevista sormista kuin vasta äärimmäisessä tilanteessa. Ja niin on käynyt vain harvoin. Ratsuna olen kuitenkin haaste pitempään ratsastaneille, joten pikkuisten ei kannata kavuta selkääni. Mutta kun kuvaillaan tarkasti, olen yleisesti hoidettaessa ihana. 'Kuin ruuna' olen kuullut sanottavan, mutta en pistä pahakseni. Sillä tiedän mikä olen. Ei kannata silti lähteä luottamaan siihen, että olen aina varsinainen unelma. Vaikka olenkin, niin päiviäkin on erilaisia. Ollessani vihainen tai väsynyt maailman menoon kaipaan omaa rauhaa. En ole mikään päällehyökkääjä, mutta ärsyyntyneenä saatan vähän ihosta napata, jos ei olla varuillaan. Mutta älkää kauhistuko. Olen rehellinen suomalainen mies, joka rakastaa rapsuttelua. Jos opin tuntemaan jonkun hyvän rapsuttajan, hän saa minulta aina erityisen ystävällisen ja jopa ainutlaatuisen [tämän kokenut voi sen todistaa] hörinän, joka innostaa rapsuttelemaan lisää. Olen  fiksu poika.
Talutuksessa olen kuten varmasti moni muukin hevonen. Sellainen, joka kaipaa tiettyjä rajoja ja arvojärjestyspaikan. Jos sinä olet ottanut johtajanpaikan meidän kahden laumassa, seuraan sinua mukisematta vaikka maailman ääriin. Seuraukset voivat olla aika hirveät jos tuntematon ja kokematon lähtee minun kanssani kävelylenkille. Suomenhevosena olen hyvin vahva. Usein omistajani on neuvonut, että jos jarrut iskevät päälle tai muuten homma ei suju, niin narun päällä pikkuinen näpäytys pepulle niin ollaan ainakin loppumatka sujut.
Tarha ja laidun on paikkoja, jossa minä hallitsen. Suureksi ilokseni eräs puoliveriherra (Veerdi) joutui vaihtamaan maisemaa omaan tarhaan. Todella kuumaverinen ja aina tappelemassa. Nyt on rauha maassa, ja saan hallita tarhaa jossa olen vailla huolen häivää. Tosin eräsnimeltämainitsematon nuorimies yrittää aina alkuriehumisten jälkeen päivä toisensa jälkeen ottaa paikkaa, mutta onneksi vain kerta päivässä riittää. Toistaiseksi tilanne on aina ollut 6-0 minulle.
Autolla matkustelu ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Ei edes varsa-aikoina. Näin siis olen oivallinen 'ykköshevonen' jonka perässä autoa pelkäävät voivat huoletta tepsutella autoon. Kun kuljetussuojat ovat jalassa, hiipii mieleen aavistus matkasta, joka saa minut hyvälle tuulelle. Pidän reissaamisesta.

Minua on nimitetty itsepäiseksi, mutta taitoja omavaksi ratsastuskaveriksi. Totta. Vaikka hoitaessa olisinkin mukava ja huomaavainen, niin kentällä ja töissä suostun yhteistyöhön vain kokeneemman kanssa. Jos ratsastajan taidot eivät miellytä, teen ihan mielelläni ystävänpalveluksen ja lähetän hänet kotiinsa (kentän thiekkapohjan kautta) oppimaan lisää. Pidän itseäni vaativan tasoisena hevosena, ja vaadin sen mukaisen ratsastajan. Mutta minusta saa ihan miellyttävän ratsun myös, jos uskaltaa käyttää raippaa pelkäämättä mahdollista pukkausta.
Kouluratsastus on mukavaa, minulle sellaista rennompaa menoa. Rankan estetreenin jälkeen, on mukavaa paneutua kouluun kunnolla, ja kun ratsastaja saa minut kulkemaan oikein päin ja herkäksi, on se suuri ilo molemmille.
Esteillä olen haka. Omistajani tallista löytyy varsin taitavia estehevosia, minä niiden joukossa. Olen luotettava, reipas ja nopea. Mutta ne, jotka omaavat hiukan horjuvan tasapainon ja jäävät esteillä suusta kiinni saavat minut näkemään vaaleanpunaista. Silloin saattaa koko tuntikin mennä plörinäksi, sillä en tosiaankaan pidä siitä. Ja sen saa se onneton tuntea nahoissaan, ja muistaa varmasti ensi kerralla.
Maastoilu olen kiva, mutten luota ratsastajaani niin paljoa, että voisin täysin rento olla. Katselen tarkasti ympärilleni koko ajan, ja jos puskassa kahahtaa olen valmiina pelaustautumaan. Mutta pellolla unohtuu möröt ja pelot, silloin juostaan!

(.Päivämäärä, talli, kategoria (luokka), tulos.)

Syyskuu 2003

21.9.2003, Kisakeskus Lyhtypolku, esteratsastus [60-70cm], ???

Lokakuu 2003

-ei vielä kisoja-

2.10.2003, astui tamman Taifuunin Ilta-Aurinko

5.10.2003, Yön Lavaprinsessa (e. Vedenhengen Kirsikankukka)

Layout: . .:korppu:.
Teksti: . .:korppu:.
Kuvista kiitos: Sanna Kumpulainen