Virtuaalihevonen
RSA Lennox
Kisakalenteri
Virallinen nimi: RSA Lennox
Lempinimi: Lenni
Rotu: Suomalainen puoliverinen
Säkäkorkeus: 166 cm
Väri ja merkit: Ruunikko, tähti
Syntynyt: 20.12.2004 (Ikääntyy 4-vuotiaaksi kuukaudessa, siitä eteenpäin 1kk = 1v.)
Sukupuoli: Ori
Koulutustaso: Ko GP, Re 80 cm, Me 80 cm
Kasvattaja: R&A
Omistaja: Aittalan Hevostila/Katri H.
Lenni on melkoisen äänekäs ori ihan aamusta myöhään iltaan. Aamutallin työntekijän saapuessa paikalle
alkaa kova kolistelu ja hörinä, jolla herra varmistaa taatusti, ettei tule unohdetuksia ruokia jaettaessa.
Syötyään hän alkaa kova-äänisesti vaatia tarhaan, päivärytmi nimittäin on Lennille henki ja elämä, ja
pienikin viivästys saa sen naamaan pahoille rutuille ja karsinan seinät tärisemään kaatumisvaaran
uhalla. Tarhassa Lenni viihtyy 4 tuntia, jonka jälkeen tullaan kovaa vauhtia taluttajaa perässä raahaten
kotiin ja auta armias, jossei päiväruoka tule sillä samalla sekunnilla nenän alle; alkaa taas valittava
hörähtely ja kiljahtelu. Ratsastajaa Lenni osaa odottaa heti ruokien jälkeen, ja onkin aina yhtä suloinen näky
kurotellessaan päätään kaltereiden yli ja välistä innoissaan tutun ihmisen saapuessa paikalle. Oreja Lenni
pitää tiukassa kurissa ja onkin hyvin riitaa-haastava otus, josta syystä sen karsinapaikan valinta onkin
melkoinen päänvaiva, tammojahan sen viereen ei myöskään voi ottaa, sen verran herralla hormoonit hyrräävät,
ettei se jätä tammakaveria lainkaan rauhaan, vaan kurottelee, hirnuu ja vinkuu jatkuvasti seinän takana saaden
tamman hermoraunion partaalle. Ihmisiä kohtaan Lennillä riittää tallissa kunnioitusta sen verran, ettei
se kuvittelisikaan purevansa tai riehuvansa ihmisen ollessa karsinassa ja onkin siksi mukavimmillaan yhteisissä
harjaushetkissä kurotellessaan kaulaansa ylähuuli rullalla nautinnosta, kun löytää oikean kohdan kutisevassa kyljessä.
Vielä satuloinnin ja suitsinnankin aikaan Lennin kunnioitus ihmistä kohtaan riittää, ja se antaakin laittaa
satulan oikein hyvin mukisematta, ja koska se on opetettu siihen, että saa sokerin samalla, kun ottaa kuolaimet
suuhunsa, haukkaa herra ne suorastaan innoissaan. Suojien tai pinteleiden laitto on ainut, jossa nuoren ja viriilin
pikkupojan kärsivällisyys kokee kolauksen ja se mielellään nostelisi jalkojaan ja pyörisi ympäriinsä hyrränä.
Talutus kentälle tai maneesiin on, kuten aina, yhtä tappelua, mutta saman tien, kun selkään asti pääsee, on
kaikki hyvin. Lennillä riittää kapasiteettia koulussa, se on nopea oppimaan, puhumattakaan hienoista liikkeistään,
jotka muistuttavat tanssia, jossa jalat eivät juuri maata kosketa, korkeintaan hipaisevat ohimennen ja sitä jääkin
mielellään tuijottelemaan pitkäksi aikaa herran liikehdintää kun joku tarpeeksi osaava on selässä. Lennin ravi,
ponnekkuudestaan huolimatta, on hyvin tasapainoista ja helppoa myös selässä istuvalle, ja laukka herralla on melko
keinuhevosmainen, joka vaatii hieman lanteiden liikuttelua, mutta toimii hyvin ja näyttää sitäkin paremmalta.
Suvustaan upean estekapasiteetin perinyt Lenni on niinsanottu "kolmivalintatehtävä". Kun sen vie esteelle, joka
on sille edes pieni haaste (lue = yli metrin) ei juuri muuta voi, kuin tehdä parhaansa ja viedä hevonen suorana
ja hyvässä kulmassa esteelle ja toivoa parasta, siitä eteenpäin kaikki on Lennistä kiinni ja vaihtoehtoja on,
kuten jo todettu, tasan kolme. Vaihtoehto 1 on komea hyppy korvat hörössä esteen yli liitävällä tyylillä, jolloin
myös ratsastajalla on huimaava onnistumisen ja kaikkivaltiuden tunne selässä. Vaihtoehto 2 on hieno ja koottu
laukka esteelle ja yhtä upea ponnistus, jolloin luulet jo pääseväsi tyylillä esteen yli, kun sitten aivan
yllättäen herra kääntyykin ilmassa 180 astetta ympäri, pudottaa sinut selästään ja laukkailee pirullinen ilme
naamallaan ympäri kenttää. Vaihtoehto 3 on täyspysähdys esteelle, aivan samalla tavalla, kuin edellisessä, niin,
että luulet jo pääseväsi esteen yli, ja tässä vaihtoehdossa normaalein lopputulos on se, että jatkat ihan keskenäsi
vaan esteen yli ja taas pääsee musta paholainen kyntämään kenttää ilman kuskia.
Pienet esteet Lenni suhahtelee yli vähän
miten sattuu, juuri jalkojaan katsomatta, toisaalta suurimmaksi osaksi ilman mitään turhia kieltojakaan, vähän
tyylillä "ketä kiinnostaa...?".
"Missä jarru, missä on tän hevosen käsijarru?!" kaikuu kimakka huuto jostain metsästä tallin pihaan ja taas
voi olla aivan varma siitä, että Lenni se siellä kuskaa ratsastajaansa ympäri metsiköitä tuttu pirullinen ilme
nassullaan. Lennille ei kai kukaan ole muistanut kertoa, että maastossa voi kulkea muussakin askellajissa,
kuin kiitolaukassa, tai jos onkin, on herra sivuttanut tämän tiedon täysin. Herran kyytiin on nostettu jos
jonkinnäköistä mestaripitelijää, kuolaimia on vaihdettu aina vaan vahvempaan malliin ja yllä on ollut kaikki
mahdollinen lisävaruste, alkaen martingaaleista, eikä mikään tunnu hidastavan tämän maantienkiitäjän
virtaviivaista vauhtisuuntausta. Maastoesteillä Lennin kanssa käydään hyppäämässä harvemmin, sillä
vaikka tavallisessa maastoilussa herra ei tosiaan pukittelemaan sorru, tai muutenkaan yritä ratsastajaa
pudottaa, nauttii vain vauhdista täysin rinnoin, ei se vauhti esteisiin ja kolmivalintaan yhdistettynä
ole ihan turvallinen vaihtoehto.
Jälkeläiset
o. Kosmos AH, s. 31.8.2005 (e. Tiddlywinks AH)
o. Leopold RL, s. 5.7.2005 (e. Everlasting W)
