ESITTELY

HEVOSET

KASVATUS
 

TOIMINTA

TEKIJÄNOIKEUS

LINKIT

Virtuaalihevonen

Huvikummun Niilo
Ex. Huvikummun Naistennaurattaja



Kisakalenteri

Virallinen nimi: Huvikummun Niilo
Lempinimi: Niilo
Rotu: Suomenhevonen 
Säkäkorkeus: 162 cm 
Väri ja merkit: Rautias, läsi, herasilmä, sukkia
Syntynyt: 9.3.2003 (Ikääntyy vuoden kahdessa kuukaudessa) 
Sukupuoli: Ori 
Koulutustaso: Ko He B, Re 110 cm 
Kasvattaja: Huvikumpu/Katri H. 
Omistaja: Aittalan Hevostila/Katri H.

Huvikummun Niilo kuuluu myös sarjaan "vanhat kasvattini". Tätä ei muistaakseni edes myyty koskaan, mikä on kyllä ihme 
kun pojalla on noin hieno suku. Niilo oli ennen nimeltään Huvikummun Naistennaurattaja mutta se osoittautui 
käytännössä liian pitkäksi ja niin tästä tuli Niilo.

Niilo on perusluonteeltaan kiltti ja helppo käsitellä, tosin ihan kaikkia ei sen mielestä tarvitse kunnioittaa yhtään. 
Hakkaamista ja muuta vastaavaa tämä ei siedä yhtään, ja kukapa tämänkokoiselle hevoselle voimalla pärjäisikään... Har-
jatessa Niilo ei keksi mitään ylimääräistä ohjelmaa ja muutenkin hoidettaessa se käyttäytyy oikein asiallisesti. Kaviotkin 
se onneksi kannattaa ihan itse, mikä helpottaa paljon niin hoitajan kuin kengittäjänkin työtä. Taluttaessa Niilo 
toimii ihan pelkällä riimulla ja narulla, kunhan sille on tehnyt selväksi alusta alkaen että minä päätän mihin mennään ja 
mitä vauhtia. 

Ratsastaessa Niilo on melko haastava tapaus. Se on erittäin herkkä suustaan ja jos erehdyt ottamaan ohjista vähän liian 
reilusti niin se vain lisää vauhtia. Niilo on ehdottomasti estehevonen, laukka on hyvää ja pyörivää ja se on varovainen 
jaloistaan. Monesti Niilo hyppää vähän turhan kaukaa ja hieman liioitellen muutenkin, sen selässä 60-senttiset 
esteet tuntuvat lähemmäs metrisiltä. ;) Kapasiteettia sillä riittäisi varmasti vielä jonkin verran korkeammallekin, mutta 
ainakin toistaiseksi olemme pitäytyneet metrikympissä. 

Jälkeläiset
-

i. Pikkumetsän Aaron ii. Omenan Albert
ie. kulkurin Tiina-Aro
e. Metsänkuiskauksen Sumuneiti ei. Otto-Poika
ee. Jarruneiti
© Katri Halme, 2005