Tätä tässä vieressä sanotaan plariksi. Näytelmän harjoitteleminen aloitetaan lukuharjoituksilla, joka tarkoittaa sitä, että näytelmän tekstiluetaan useamman kerran läpi.

Tässä vaiheessa lopullista roolijakoa ei yleensä ole vielä tehty, vaan näytelmää ikäänkuin "makustellaan" suussa, ts. siihen tutustutaan kokonaisuutena.

Itse en juurikaan ilahtunut "Ukkosen-
jumalan Pojasta" ensimmäisen lukukerran jälkeen. Osa porukasta siihen kuitenkin tykästyi, ja ajanpuut-
teen vuoksi (oli jo tammikuu) päätimme valita kyseisen näytelmän harjoitel-
tavaksemme.

Omaksi onnekseni sain näytelmästä itselleni mieluisan roolin: näyttelisin psykiatrian tohtori Onni Osmolaa.

Onni Osmolan rooli sopi minulle kuin nakki silmään. Ohjaaja tosin tarjosi minulle ensin toista roolia, mutta onneksi se jäi toisen näyteltäväksi.

Osmolan rooli oli sivurooli, joka tietysti sopi minulle hyvin, olinhan vasta aloittelemassa näyttämöuraani. Jo useamman vuoden teatteria harrastaneet konkarit saivat näyteltäväkseen 2 selkeää pääroolia.

Osmolan hahmo kehittyi pikkuhiljaa. Annoin hänelle käheän, hiukan jussijurkkamaisen äänen, jolla hän keskusteli muiden kanssa. Liikkumiseltaan tämä usein analyyttisesti kävelevä hahmo oli hiukan äkkiarvaamaton.

Pidin lähtökohtana rooliin myös sitä, että hullun ja neron raja on tunnetusti häilyväinen. Kuka mielisairaalassa loppujen lopuksi on hoitaja, kuka hoidokki?

Esiinnyin näytelmässä kuudessa kohtauksessa, joista osa oli pitkiä, osa lyhyitä. Tekstiä ei siis ollut liikaa opeteltavaksi. Sehän on kuitenkin kaiken A ja O. Vasta sen jälkeen pystyy kunnolla luomaan uskottavan hahmon, kun tekstin osaa ulkoa, ja voi näytellä ilman, että plari (vuorosana-
vihkonen), olisi turvana.

Vaatteet ja lavastuksen näytelmään saimme Työväenopiston päätalolta, Helsinginkadulta. Näytelmän harjoittelu roolivaatteet päällä on kuitenkin erilaista kuin niitä ilman. Lisäksi useimmat meistä tekivät toistakin roolia: vaatteiden vaihdon sujumista oikea-aikaisesti kohtausten välillä ei voi muulla tavalla harjoitel-
lakaan.

Kaiken kaikkiaan meillä oli erittäin vähän harjoitteluaikaa, ja varsinaisia "läpimenoja" ei ihan alkuvaiheessa voi ottaa. Vain niissä kuitenkin oppii oikean ajoituksen, eli milloin tulee lavalle, milloin vaihtaa kuteet jne. jne.