Näytelmän ensi-ilta oli 12.4.2001 STOA:n Musiikkisalissa. Näy-
tökseen oli vapaa pääsy. Ehkä osittain tästäkin syystä n. 80-paikkainen katsomo täyttyi lähes ääriään myöten. Joukossa oli tietenkin paljon näyttelijöiden tuttavia ja sukulaisia, mutta eivät he sentään koko katsomoa täyttäneet.

Teatteriesityksistä puhuttaessa olen kuullut todettavan, että ensim-
mäinen ja viimeinen näytös ovat usein parhaita. Ensimmäinen siksi, että näyttelijöillä on veressään ylimääräinen annos adrenaliinia, ja se näkyy suorituksessa. Viimeinen toisaalta siksi, että on viimeinen näytös, ja sekin antaa näyttelijälle lisäpotkua.

Ensimmäinen näytös meni kaikin puolin hyvin. Ainoa paha moka oli se, että eräs herra ryhmästämme ei ehtinyt tiettyyn 4:n hengen kohtaukseen, koska vaatteidensa vaihdossa kului aivan liian pitkään. Tällainen tilanne täytyy paikata improvisoiden. Apua on myös siitä, jos muistaa hiukan vastanäyt-
telijöiden vuorosanoja.

Yleisö oli 1. näytöksessä erittäin hyvin mukana, sen saattoi aistia naurunhörähdyksistä ja välitapu-
tuksista. Näytöksen jälkeen laitoimme ns. "hatun kiertämään", ja luovutimme rahat tällä kertaa valonaiselle ja äänimiehelle, koska he olivat projektissa mukana ikään kuin "talkoohengessä".

Hgi:n Opetusviraston Mediaosasto videoi 2. ja 3. näytöksen, molemmat 2:lla kameralla, joten meille ryhmän jäsenille on tiedossa mukava muisto kurssista, jahka editointiryhmä hoitaa hommansa.