Nimeni on siis Teijo. Älkääkä mulle naurako mun hassunhauskaa nimeä. Ei oo nimittäin mun vika et mun vanhemmat tuli hetkellisesti hulluiks mun syntymän jälkeen, ja päätti tehdä mulle "kivan käytännön pilan", eli antaa mulle nimeksi Teijo. Toistaseksi se pila ei oo mua naurattanu vielä kertaakaan. Taitaa olla huono huumorintaju mulla... No jätetäänpä mun nimi sikseen, ja siirrytään asiaan eli mun bioon. Synnyin 18.7.1982 sunnuntaina, Porin keskussairaalassa (Luitte oikein, raumalaiset tuttuni, olen porilainen suippokorva). Tai niin mulle ainakin on kerrottu. Voihan se olla että oonkin ottolapsi Tschernobylin ydinkatastrofialueelta... ulkonäöstä päätellen se vois hyvinkin olla mahdollista... Kun olin parivuotias meidän perheeseen liittyi siikaisten sikafarmeilta halvalla ostettu porsas, jonka nimeks annettiin Jonne. mun vanhemmat väittää et se on mun pikkuveli, mut eihän se oo mahdollista kun mä oon ihminen ja se on eläin.

Muutamavuotiaana muutettiin Luvialle, Suomen pienimpään kylään, jossa sitten tutustuin lajiin nimeltä potkupallo ekalla luokalla, kun kavereitten pyynnöstä liityin paikalliseen suurseuraan Luvian Vetoon. Parin vuoden saldo otteluista muita potkupalloseuroja vastaan tais olla 1078 häviötä ja 1 tasapeli, oltiin ihan tyytyväisiä siihen, nimittäin tärkeintä ei ole voitto, vaan hiekkakakkujen teko kesken pelin. Sitten rupes potkupallo kyrsimään ja ajattelin vaihtaa lajia jalkapalloon, ja niin mä sitten siirryin huimien siirtosummien myötä silloseen PPT:hen, nykyiseen Fc Jazziin. Rupes muuten mitaleja ropiseen vähän eri tahtiin... näin siis alko mun sydämenpysäyttävän loistelias jalkapallo-ura, josta koko jalkapalloa seuraava kansa ympäri maailman on kiitollinen jo nyt ollessani vasta 20 vuotias tätä tekstiä kirjoittaessani yksisormijärjestelmällä. Ala-asteen käynnistä Luvialla muistan vain välitunnit, jääkiekkotarrojen armottoman keräilemisen, ruuan kovaäänisen haukkumisen ruokalassa joka päivä, ja miltei oksentamisen opettajan pakottaessa kuoleman uhalla syömään lautasen tyhjäksi, kun ei saanut heittää yhtään lusikallistakaan sika-astiaan. Näiden muistojen laatu selittää hyvin mun alkeellisen suomenkielenkäytön, kun äikäntunnit meni mulle kuin kuuroille korville. Kun viides luokka Luvian ala-asteella oli ohi, päätimme muuttaa yhä enemmän eteläänpäin lämpimämpien ilmojen perässä 30 km:n päähän Raumalle, pitsinnypläyksen Mekkaan. Raumalla jokainen asukas polvistuu ja laulaa ylistyslauluja pitsinnyplääjät ry:n toimitilojen suuntaan kolmesti päivässä. Raumalle muuttaessa oli hankaluuksia täkäläisen kielen kanssa, jonka oppimiseen ja ymmärtämiseen menee valehtelematta muutama vuosi.

Jalkapallo-urani jatkui luonnollisesti Pallo-Iiroissa, nimittäin jo seuran kunnioitusta herättävä nimi yksinään sai minut valitsemaan juuri sen. Muutaman vuoden päästä kuitenkin päättelin ettei mun taidoille ollut enää käyttöä Pallo-Iiroissa, joten oli pakko tehdä katkera seuranvaihdos paikallisjoukkueiden kesken, ja suuren kohun saattelemana siirryin Fc Raumaan. Tuhannet Pallo-Iiro-fanit joilla oli fanipaita mun nimellä varustettuna polttivat ne kyyneleet silmissä... Ja mikäkö oli seuranvaihdon tulos? No Pallo-Iirot tippui ykkös-divarista kakkoseen, ja Fc Rauma nousi kolmosesta kakkoseen.
Ylä-asteesta ei mulla oo paljon kerrottavaa, sillä kaikkihan nyt tietää mitä ylä-asteella tapahtuu... ainoa mainittava asia on mokukastajaiset, kun olin seiskalla. jos oikein muistan, niin seitsemän kuoli oksentamiseen ja 11 tuli sokeeksi liiasta fairystä silmissä. Kun sitten tuli meidän vuoro pitää mokukastajaiset, niin oli sääntöjä huonojen kastajais-kokemusten perusteella "hieman" muutettu opettajien toimesta. Mokun nimittelemisestä mokuksi seurasi välitön koulusta erottaminen, yhdyskuntapalvelua ja suun poisto.

Yksi elämäni parhaita kokemuksia (puhutaanpa välillä hieman vakavammin) tapahtui kun olin kait 15vee. Vietin nimittäin kokonaisen kesäloman, eli 2,5 kk Espanjassa Costa del Solissa, jossain Fuengirolan länsipuolella. Loma-osakeasunnosta(ei kylläkään oma, asuimme nimittäin pummilla siellä) oli noin 300 metriä välimereen ja upealle hiekkarannalle. Kyllä muuten kelpas käppäillä pisin rantoja kun joka puolella kauniit naiset näyttivät tissit, isot aallot huuhtoivat pienet tarpeettomat rääpälemukulat meren syvyyksiin jaloista kuljeksimasta ja ravut purivat hellästi varpaita tulikuuman hiekan seasta... aaah... se oli elämää. ostin sieltä muuten hyvän maastopyörän halavalla: 400mk toimivasta ja hyvännäkösestä 21-vaihteisest ei oo paljon. sitte suomeen palattuani mä päätin lahjottaa sen virolaisille pyörävarkaille jättämällä sen lukitsematta meidän kerrostalon pihaan yöksi... No joo, Sitten meninkin jo lukioon, enkä mä lukio-ajoistakaan jaksa niin kauheesti kertoa, kun se oli niin tylsää. En viitti tappaa teitä tylsyyteen. Penkkaritkin meni päin persettä kun oli niin älytön krapula heti aamulla ja nukutti... ainoo hauska asia lukiossa oli, kun unohdin mennä matematiikan kirjoituksiin keväällä 2001... tai no en oikeastaan unohtanut, sekotin vaan päivämäärät. No ei siinä muu sitten auttanut kun vaan odottaa seuraavaan syksyyn, ja kirjoittaa matikka silloin. Huono puoli oli vaan siinä et menin armeijaan kesällä 2001, eli piti olla intissä ja käydä koulussa samaan aikaan, ja siihen tottakai kului paljon HL:iä.

Niin, kuten varmaan tajusit, jollet nyt aivan tolvana ole, kuten varmaan oletkin kun olet näin pitkälle lukenut tätä tekstiä, niin armeija on mulla jo ohi. Hajotkaa siis aamuihinne te joilla se on vielä edessä tai kesken. Mää palvelin 9kk, olin C-kuskina Niinisalossa. Kuskina olo on kyllä helvetin löysää, ja joskus jopa viihtyi armeijassa, kun sai Masilla mönkiä pitkin metsiä ja antaa lavasikaa morteille... ne oli hyviä aikoja... huoh... mieleenpainuvin kokemus intissä oli varmasti kaksviikkoinen Rovan leiri marras-joulukuussa 2001 Rovaniemen pohjoispuolella. Ajoin siellä masia, ja sain pidettyy sen ehjänä koko leirin ajan(!), vaikka välillä paineltiinkin pitkin tuntureita pilkkopimeällä, pelkät sotavalot päällä eikä teistä ollut tietoakaan. jos tuli puu eteen, otettiin vauhtia ja jyrättiin se nurin... nastaa. No, hyvästä palveluksesta(kait) sain korpraaalin natsat kaulaan ja olin niin gonaa, niin gonaa... No, voisin lässyttää armeija-ajasta vaikka keskipitkän romaanin verran, mutta en lässytä, kun en jaksa kirjottaaa, saatana... jos tarkemmat tiedot kiinnostaa mun intti-ajoista, niin lähentele mua sähköpostitse tai keskustelupalstalla(sitten kun sellasen tänne jaksan laittaa), niin vastaan kai.

Alotin opiskelut IBML-linjalla satakunnan amk:ssa tossa elokuussa, mut parin kuukauden sinnittelyn jälkeen päätin lopettaa sen paskan, kun opetusmetodit oli syvältä, eikä mua liiketalous niin kiinnosta... rupeen varmaan opiskeleen merenkulkualaa, se sentään kiinnostaa... nyt siis teen ahkerasti töitä ennen kuin alotan opiskelut jossain muualla, eikä välivuosi todellakaan oo mikään huono ratkasu. Joo siinä mun huisin hauska elämänkertani pähkinässä, kirjotan lisää kun jotain mainittavaa tapahtuu... siihen asti, kiitos, näkemiin.

Lisäys 15.2.2007: Mitään merkittävää ei ole tapahtunut
Takas pääsivulle