|
Halls Of
Pimeä Yö
Kylmä ja pimeä yö,
Linnut lentäneet ovat pois,
Unohduksien ilta peittää mieleni,
Synkät varjot kasvoillani,
Yksinäisen ihmisen,
Näen nauravan...
Pimeävaellukseni...
Johtaa kadotukseen.
Taivaan synkät pilvet,
Kadonneet ovat pois...
Jälleen katsoin silmiisi,
Mietin miksi unohdin sen.
Taivaan synkät pilvet,
Kadonneet ovat pois,
Miettimään jää en,
Miksi lähdin pois.
|
Frozen North
Dunkle Nacht
Eine kalte und dunkle Nacht,
Die Vögel sind weggeflogen,
Der Abend des Vergessens bedeckt meinen Geist,
Düstere Schatten auf meinem Gesicht,
Dem des einsamen Menschen,
Ich sehe den lachenden (?)...
Meine dunkle Reise...
Führt in die Verdammnis.
Dunkle Wolken am Himmel,
Die Verlorenen sind fort...
Wieder schaue ich in deine Augen,
Die Gedanken, warum vergaß ich sie.
Dunkle Wolken am Himmel,
Die verlorenen sind fort,
Ich denke nicht weiter [darüber] nach,
Warum ich wegging.
|
|
Morning
Talviyön Varjot
Varjot puista tielle hohtaa
joka meidät pimeyteen johtaa
katson ylös taivaaseen,
kunnes tähdet pilvien 'taa katoaa.
Hyinen tuuli yössa ujeltaa
kaikki valo lopulta katoaa
pian lumi maat syliinsa peittaa
kylmyys järvet jäähän heittaa.
"Kuljemme yhä syvemmalle pimeyteen,
kanssa varjojen jotka meidat
viittaansa katkee..."
Jo talvi saapuu pohjoiseen
vieden meidat ikuiseen kylmyteen
ja revontulet taivaalla loistaa
yha kirkkaimpina kuin koskaan.
"Kuljemme yha syvemmalle pimeyteen,
kanssa varjojen jotka meidat
viittaansa katkee..."
|
Crimson
Schatten der Winternacht
Schatten schimmern aus den Bäumen auf den Weg,
Die uns in die Dunkelheit führen.
Ich schaue hinaus in den Himmel
Bis die Sterne hinter Wolken verschwinden.
Der eisige Wind heult in der Nacht.
Schließlich verschwindet alles Licht.
Bald bedeckt der Schnee die Länder in seinem Schoß
Die Kälte wirft die Seen ins Eis.
"Wir wandern immer tiefer in die Dunkelheit,
Mit den Schatten, die uns
Unter ihrem Mantel zerbrechen."
Schon kommt der Winter in den Norden,
Uns in ewige Kälte führend.
Und am Himmel leuchtet immer noch das Nordlicht,
Heller als je zuvor.
"Wir wandern immer tiefer in die Dunkelheit,
Mit den Schatten, die uns
Unter ihrem Mantel zerbrechen."
|
|
Chaos
Kuolon Tanssi
Kuolon tiellä kulkevalle
Kaikki kaunis katoaa
Yön varjot raiskaavat päivänvalon
Taivas päälle putoaa
Välähdys on elämämme,
Aika tietää kuolemaa
Se hiljaa hiipii, voimat kerää,
Taudit kylvää, tuhoaa
Verestä ja kyyneleistä
Kasvoi siivet vihan
On aika nousta vapauteen,
Unohtaa aika menneisyyden
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa,
Että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan
Se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä
On lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia
Ympyrä rikkoutumaton
Yli vuorien ja kosmosten,
Läpi myrskyjen kaaoksen
Kasvot kauniit pirstaleiksi repii
Mielen tuskan tukahduttaa
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa,
Että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan
Se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä
On lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia
Ympyrä rikkoutumaton
...viimein koittaa aika uusi
Tuon puolen syvan ja pimean...
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa,
Että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan
Se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä
On lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia
Ympyrä rikkoutumaton
Paluu elämään on mahdotonta
Ja taistelu on turhaa
Viattomuuden löytäminen
Harhaako vai matkan pää
Kuolonhiljaisuus pysähdyttää,
Hetki mitä ei ymmärrä
Aika on tämä jossa elämme
Hetki johon kuolemme
Nyt tuuli kuiskaa hiljaa,
Että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan
Se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä
On lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia
Ympyrä rikkoutumaton
...viimein koittaa aika uusi
Tuon puolen syvan ja pimean...
|
Born
Tanz des Todes
Auf dem Weg des Todes zum wandernden (?)
Verschwindet alle schöne.
Die Schatten der Nacht vergewaltigen das Tageslicht,
Der Himmel fällt auf den Kopf
Unser leben ist ein Aufblitzen,
Die Zeit kennt den Tod
Er schleicht leise umher, er sammelt Kräfte,
Er säht Krankheit[en], er vernichtet
Aus Blut und aud Tränen
Wuchsen die Flügel des Hasses
Es ist Zeit, für die Freiheit aufzustehen,
Die Zeit der Vergangenheit zu vergessen.
Nun flüstert der Wind leise,
Dass die Dunkelheit Kälte bringt.
ZUrück bleiben Jahre des Landes,
Es baut eine neue Zeit auf.
Die Geburt eines neuen Moments
Ist die unsterbliche Quelle
Die Harmonie der Ewigkeit,
Der unzerbrechliche Kreis
Über Berge und Universen hinaus,
Durch die Stürme des Chaos
Die schönen Gesichter zerrissen in Scherben,
Schmerz erdrückt den Geist
Nun flüstert der Wind leise,
Dass die Dunkelheit Kälte bringt.
ZUrück bleiben Jahre des Landes,
Es baut eine neue Zeit auf.
Die Geburt eines neuen Moments
Ist die unsterbliche Quelle
Die Harmonie der Ewigkeit,
Der unzerbrechliche Kreis
...endlich bricht die neue Zeit
Dieser tiefen und dunklen Seite an...
Nun flüstert der Wind leise,
Dass die Dunkelheit Kälte bringt.
ZUrück bleiben Jahre des Landes,
Es baut eine neue Zeit auf.
Die Geburt eines neuen Moments
Ist die unsterbliche Quelle
Die Harmonie der Ewigkeit,
Der unzerbrechliche Kreis
Die Rückkehr ins Leben ist unmöglich
Und der Kampf ist vergeblich
Die Unschuld zu finden -
Ein Wahn oder das Ziel der Reise
Totenstille bleibt, ein Moment,
Den man nicht versteht
Die Zeit ist das, in dem wir leben,
Der Moment, in dem wir sterben.
Nun flüstert der Wind leise,
Dass die Dunkelheit Kälte bringt.
ZUrück bleiben Jahre des Landes,
Es baut eine neue Zeit auf.
Die Geburt eines neuen Moments
Ist die unsterbliche Quelle
Die Harmonie der Ewigkeit,
Der unzerbrechliche Kreis
...endlich bricht die neue Zeit
Dieser tiefen und dunklen Seite an...
|
|
Winternight
Verikansa
Sydäntalven keskellä, nuo miehet suuret
Taistelivat vain, kaikki nuo vuodet
Yhdes kohti kuolemaa ja kunniaa
Muistamme kaikki sen sanassa...Isänmaa
Huolimatta pakkasen ja tuiskeen
Aseisiin tarttuivat sotilaat urheet
Pelko, nälkä, kylmyys ahdistaa
Tavoite tuo on yhteinen...Isänmaa
Verikansan maa
Ylpee olla aina saan
Meidän sotilaat
Toivat meille vapaan maan
Verikansan maa
Muistamme tän ainiaan
Meidän urheat
Nauttiamme saamme...vapautta
Ilman verta, kyynelii, ei arpee jää
Ajat nuo karmeet sodan nää
Kumarrun edessä tän sankarin
haudan...huudoin voittajin...
|
Tragedies
Blutvolk
Mitten im Winter (wörtl. Mitten im Mittwinter)
kämpften diese großen Männer nur, all jene Jahre.
Gemeinsam / als erste (?) auf Tod und Ehre zu.
Wir gedenken all dem in dem Wort... Vaterland.
Trotz des Frostes und des Schneegestöbers (?)
Ergriffen die tapferen Soldaten die Waffen.
Angst, Hunger, Kälte bedrücken.
Jenes Ziel war [ihnen] gemeinsam... Vaterland.
Land des Blutvolkes,
Ich werde immer stolz sein können.
Unsere Soldaten
Brachten uns das freie Land.
Land des Blutvolkes,
Wir werden uns immer hieran erinnern.
Unsere Tapferen
Wir werden Freiheit bekommen (?).
Ohne Blut, Tränen, es bleibt keine Narbe,
sieht man jene schrecklichen Zeiten des Krieges.
Ich verneige mich vor dem Grab dieses Helden,
den Schreien der Sieger.
|
|
Perintö Pohjolan
Suruhuntu yllä naisen nuoren,
Easkain työ edessään
Riistetty ovat tulevat vuodet,
Poistunut on mies viereltään
Rintamalle lähti miehet,
Puolesta maan ja vapauden
Jälkeen jäi vaimot, lapset,
Peläten ja kaivaten
Täytti maamme virrat ja järvet,
Veri oman kansan
Vaan ei taipunut alla
Vihan vieraan vallan
Saapui valloittaja
Hukkuakseen omaan miekkaan
Maatamme ei meiltä ota kukaan,
Ei koskaan
Kylmä tuuli pohjolan,
Kantoi viestiä kuoleman
Menneet ovat miehet nuo,
Saapuneet isiensä luo
Taistoon urheasti kävivät,
Pelottomana kaatumaan
Matkaan jäi heistä moni,
Toivat kotiin vapaan maan
Veressämme, muistoissamme,
Käy luonto taistelijan.
Isämme meille tien näytti,
Perinnön pohjolan.
|
Erbe des Nordens
Trauerschleier über der jungen Frau,
Die schwerste Arbeit vor ihr.
Geraubt sind die kommenden Jahre,
Der Mann ist von ihrer Seite gegegangen.
An die Front gingen die Männer,
Für das Land und die Freiheit,
Übrig blieben die Frauen, Kinder,
Ängstlich und sehnsüchtig.
Das Blut des eigenen Volkes
Füllte unsere Flüsse und Seen,
Aber es beugte sich nicht
Dem Hass der fremden Macht.
Ein Eroberer kam,
Um in seinem eigenen Schwert zu ertrinken.
Niemand nimmt uns unser Land,
Niemals.
Der kalte Wind des Nordens
Trug die Botschaft des Todes.
Gegangen sind jene Männer,
Zu ihren Vorvätern gekommen.
Sie gingen tapfer in den Kampf,
Ohne Angst davor, zu fallen.
Viele von ihnen blieben auf der Reise zurück,
Sie brachten das freie Land nach Hause.
In unserem Blut, in unseren Erinnerungen,
Liegt die Natur des Kämpfers.
Unsere Väter zeigten uns den Weg,
Das Erbe des Nordens.
|
