Copyright © Enelya 2003-2004
|
|
Tolkienin Magia |
Aloin miettimään, miten Tolkienin magia poikkeaa muusta magiasta, siis toisissa fantasiakirjoissa ja -peleissä olevista. Oikeastaan pohdin onko kyse magiasta ollenkaan, sillä niin erilaisena pidän Tolkienin näkemystä siitä, kuin mitä se yleensä näyttää olevan.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa Gandalfin ja balrogin loitsut. Ne olivat lausuttuja sanoja, mutta itse sanoissa ei ollut voimaa vaan niiden lausujassa. Gandalf yritti teljetä oven ja balrog heitti vastaloitsun. Siitä huolimatta näillä loitsuilla ei ollut varsinaista nimeä: ne olivat ennemminkin tekoja, vähän niinkuin Gandalf olisi puskenut ovea kiinni ja balrog olisi sitten rysäyttänyt vastaan. Tästä puuttui vain fyysinen kosketus. Joskin, kuten fyysisen ponnistelun jälkeen, oli Gandalf loitsimisen jälkeen väsynyt. Ehkäpä tässä tapauksessa Tolkien käytti magiaa eräänlaisena lisäpiristeenä. Ja hyvähän se olikin, monet häntä kopioivat. Ehdotan kuitenkin myös toisenlaista vaihtoehtoa, joka selviää lukemalla koko teksti lävitse.
Entäpä sitten haltiat? Heilläkin tuntuu olevan jonkinlaisia maagisia voimia. Itse enemmän uskon siihen, että haltiat olivat henkisempiä kuin vaikkapa hobitit ja kääpiöt. Hehän liikkuivat samalla niin henkimaailmassa kuin oikeassa maailmassa, tämä tulee Legolasista esille. Sitten on tämä haltioiden laulaminen: se luo mielikuvia kuulijan päähän. Lienee kyse jonkinlaisesta vaikuttamisesta kuulijan mieleen, telepaattisista kyvyistä. Siltikin haltiat eivät voineet lukea toisten mieliä - useimmat. Galadriel oli mieleltään niin vahva, että pystyi tätäkin tekemään, ainakin jonkun verran.
Haltiat tekivät myös taidokkaita esineitä. Tässä kohden pidän varsin todennäköisenä sitä, että haltiat yksinkertaisesti vain olivat taitavampia tekemään esineitä. Tolkien on esittänyt asiat sellaisina, että ne tuntuvat mahtavilta, sellaisilta ettei niitä ihmismieli voisi ymmärtää. Tässä uskonkin kyseessä olevan juuri tämä Tolkienin tapa esittää asia: olisi ehkä mahdollista että myös ihminen moista olisi voinut tehdä. Ei kuitenkaan tehnyt, koska Tolkien päätti niin. Haltioilla oli ehkäpä silti jonkinlaista maagista voimaa, tästä hiukan myöhemmin puhuessani sormuksista.
Velhojen sauvat aiheuttavat hieman päänvaivaa. Onneksi vain hieman. Sauvoissa itsessään ei varsinaisesti ole maagisia voimia, mutta ne tuntuvat toimivan apuvälineinä, joiden avulla on helpompi kanavoida taikavoimia. Tämä siis lienee sauvojen tehtävä: koska velhot oli sidottu ihmisen ruumiiseen, piti olla jotain jonka avulla pystyi nämä suuremmat voimat ottamaan käyttöön. Ihmiskeho oli siis eräänlainen eriste ja sauvan avulla tähän sai reiän. Minä en siis usko että sauvoilla on sen kummempaa symbolista merkitystä kuten Vesa Sisäkkö oletti Legolasin numerossa 24 uudelleenjulkaistussa artikkelissaan, joka käsitteli tätä samaa aihetta eli Keski-Maan magiaa.
Sitten on olemassa sormukset. Niissä tuntuu aluksi eittämättä olevan suuria voimia, Suursormuksessa jopa oma tahtonsa. Kaikki eivät silti sormuksia voineet käyttää ja tähän uskon selityksen olevan siinä, että sormuksen voima, magia mikäli asia halutaan näin ilmaista, oli suurempi kuin kantajansa. Otetaanpa vaikkapa hobitit. He tuntuvat olevan mieleltään antimaagisia. Jopa Suursormuksella oli vaikeaa käännyttää Frodo pahaan. Muihin rotuihin sormukset vaikuttivat eri tavoilla: ihmiset kääntyivät heti, haltiat taas pystyivät hallitsemaan omiaan, kääpiöiden sormukset kiihdyttivät rikkauksien halua. Vertailu on silti vaikeaa, sillä ihmiset käyttivät eri sormuksia, kääpiöilläkin oli omansa ja niin edelleen. Vain Suursormus oli jonkun muun kuin omistajansa hallussa: niin ihmisten kuin hobittien.
Oliko sormuksissa sitten voimaa? Millaista tämä voima oli? Kuten sauvojen kanssa, uskoisin kyseessä olevan tapa kanavoida magiaa. Hobitit eivät voineet tehdä Suursormuksella kummoisia, koska heillä ei muutenkaan ollut maagisia voimia. Millaista sitten voima oli, on vaikea sanoa. Luulen että tämä kanavointi on samalla myös vahvistava tekijä. Toisaalta taas, Suursormus aiheuttaa jälleen mukavasti päänvaivaa. Voisiko ajatella siten, että Sauron laittoi Sormukseen osan omasta hengestään? Tällä selittyisi se, että Sormuksella tuntui olevan oma mielensä.
Mitä siihen tulee, että Sormus teki näkymättömäksi...ehkäpä kyse oli siitä, että Sormus pystyi vaikuttamaan kantajansa kehoon. Sauronilla taas ei ollut kehoa, vain omatekoinen sellainen. Tähän Sormuksella ei ollut valtaa. Sensijaan kun Frodo laittoi Sormuksen sormeensa, kappas, Frodosta tuli näkymätön. Tästä pääsemmenkin juuri aiemmin mainittuun henkimaailmaan. Tässä maailmassa liikkuivat haltiat, maiar, luultavasti valarkin, muut liikkuivat "oikeassa" maailmassa. Kun Frodo laittoi Sormuksen sormeensa, toimi Sormus hänelle päinvastoin: hän kanavoituikin enemmän henkimaailmaan kuin "oikeaan" maailmaan. Ja tämä onkin syy miksi Frodon kehosta tuli näkymätön. Sauron vastaavasti piti kehoaan henkimaailmasta olevana, hänellä siis oli voimaa kanavoida itsensä "oikeaan" maailmaan. Voi siis olettaa että niin maiar että valar oleskelivat pääasiallisesti henkimaailman puolella, mutta he pitivät tätä niinkutsuttua kanavaa auki olevaiseen, "oikeaan" maailmaan.
Valarilla maagiset voimat taas ovat vahvimmillaan. Loppujen lopuksi, heillä oli voimaa vaikuttaa ympäristöönsä mielen voimalla. He muokkasivat maita ja mantuja ja loivat uutta pelkän mielen voimalla. Tästä voinee siis olettaa, että valarilla oli maiaria suurempi yhteys henkimaailman puolelta "oikeaan" maailmaan. Enemmän maagista voimaa ja kaistaa.
Tämä on täysin oma näkemykseni Keski-Maan magiasta. En tiedä poikkeaako tämä kovin paljon useimpien kuvasta Tolkienin magiasta: mielestäni etenkin pelien kautta saa vääränlaisen kuvan taioista. En tiedä sitäkään, mitä Tolkien itse ajatteli magiasta. Vain oma selitykseni sille, mitä se magia taas oikein mahtaa ollakaan. Jätin tarkoituksella käsittelemättä sen, kuinka tämä maaginen voima kiertää Keski-Maassa, sillä se olisi ollut liian suuri pähkinä purtavaksi. Kohta tässä mietitään taas elämää ja mitä se oikein onkaan, kaikki vain sen tähden että eräs julli Englannista kirjoitti tekstiä. Hyvää sellaista.
|
|