Haluaisin ensin varoittaa teitä hyvät lukijat. Tämä ei ole hirveän nättiä tekstiä, vaan sisältää pienissä määrin rumaa kieltä, väkivaltaa ja homoilua. Pyydänkin teitä suhtautumaan tähän pätkään tietyllä huumorilla.
Tiukkapipot, huumorintajuttomat ja alle 11 vuotiaat jättäkööt kokonaan lukematta (vaikka en kyllä usko että sivulleni eskyy mitään noista).

-----
Oli taas se aika. Kuninkaat olivat kokoontuneet Saliin ja keskustelivat aiheista jotka liittyivät maailman hengissä pitämiseen. Tai ainakin heidän olisi pitänyt tehdä niin. Totuus oli että he olivat levittäytyneet ympäri Salia loikoilemaan ja olivat vain yrittävinään keksiä järkevää sanomista. Kamee vääntelehti yhdellä sohvista, koska yleensäkkin vihasi hiljaisuutta. Lopulta hän ei enää kestänyt.
"Aaargh!"
  Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Eiks meillä oikeasti ole parempaa tekemistä, kuin istua hiljaa paikoillamme?"
  Opal aikoi juuri sanoa jotain sarkastista, mutta Igniculus sai puheenvuoron ensin.
"No keksi sinä meille jotain tekemistä."
  Opal tiesi heti että Ignin sanat olivat virhe.
"Hyvä on." Kamee sanoi. Opal kirosi päässään sekä Igniä että Kameeta.
"Pullonpyöritystä!"
  Kaikki jähmettyivät. Opal yskäisi.
"Anteeksi kuinka?"
"Pullonpyöritystä. Mulle annettiin valtuudet keksiä tekemistä ja tein niin, joten älkää valittako vaan tulkaa tänne."
  Kamee kävi istumaan Firnin viereen melkein keskelle lattiaa. Firn veti polvensa lähelle itseään ja nappasi käsiinsä lähimmän tyynyn. Caligo ja Igni vilkuilivat toisiaan ja Opalia epätietoisina. Opal vain tuijotti ikkunasta aukeavaa vedenalaista maisemaa. Lopulta Igni siirtyi Kameen viereen. Hän oli ehdottanut että Kamee keksisi tekemistä ja aikoi kestää tekonsa seuraukset. Caligo seurasi varovasti Igniä ja kävi tämän viereen. He istuivat ympyrässä, jossa oli aukko Opalin kohdalla.
"Sä olet silti mukana!" Kamee huudahti, pomppasi ylös ja juoksi portaat yläkertaan. Palatessaan hänellä oli mukanaan viinipullo, jossa oli vielä lasillinen jäljellä. Opalin silmät laajenivat hänen nähdessä pullon.
"Hei! Se on minun."
"No tämä oli ainut jonka löysin, joten voisitko tyhjentää sen."
  Kamee käveli pullon kanssa kohti Opalia. Opal vilkaisi pulloa, mutta sanoi:
"Anna se mielummin vaikka Ignille."
"Voin mäkin juoda tämän." Kamee ehdotti.
"Et!" Opal karjaisi ja riuhtaisi pullon Kameelta. Hän aukaisi korkin ja joi kaiken yhdellä kulauksella. Lopetettuaan hän irvisti ja antoi pullon vastahakoisesti Kameelle.
"Se oli nättiä. Kiitos." Kamee sanoi ja virnisti.
"Ole jo hiljaa." Opal murahti ja keskittyi taas katselemaan ulos ikkunasta. Muiden ihmetykseksi Kamee palasi istumaan sanomatta sanaakaan. Kameelle oli normaalia tehdä juuri päinvastoin, kuin Opal käski.
"Kuka aloittaa?" Kamee hihkaisi.
"Minä." Igni huudahti. Kaikki pelkäsivät mitä tapahtuisi jos Kamee saisi aloittaa. Kamee myöntyi vastahakoisesti ja pisti pullon piirin keskelle. Igni pyöräytti pulloa, joka pysähtyi vähitellen Firnin kohdalle.
"Öhh..." Igni aloitti.
"Totuus vai tehtävä?" Kamee sanoi. Firn mietti hetken ja sanoi sitten:
"Te-tehtävä."
  Igni aikoi sanoa jotain, mutta Kamee oli taas nopeampi.
"Suutele Opalia!"
  Syntyi hiljaisuus, jonka aikana Firn muuttui kauttaaltaan punaiseksi. Ensimmäisenä järkytyksestä selvisi Opal.
"Älä sekoita minua tuohon juttuunne!"
  Sitten Igni otti puheenvuoron itselleen.
"Sinä et päätä tehtävää." Hän melkein huusi Kameelle.
"No keksi ite vittu parempi." Kamee vastasi.
"Niinhän minä juuri aioin."
  Kamee ei sanonut enää mitään. Sitten Ignillä välähti.
"Lyö Kameeta." Hän sanoi Firnille, joka hätkähti. Kamee naurahti.
"Luuletsä että Firn vois lyödä ketään? Tuo tyyppi ei tee pahaa kärpäsellekkään." Hän sanoi ja osoitti Firniä. Firn punastui, mutta jotenkin eritavalla kuin ennen. Hän kääntyi katsomaan Kameeta, jonka vieressä istui ja sanoi:
"Anteeksi."
  Sitten hän iski nyrkillä Kameen oikeaan olkapäähän niin lujaa kuin uskalsi. Kamee kaatui pelkästä hämmästyksestä kyynärpäidensä varaan ja tuijotti suu auki Firniä.
"Sinä oikeasti..." Hän sanoi.
"löit mua."
  Syntyi pieni tauko, jonka aikana Firn harkitsi pyytävänsä uudelleen anteeksi.
"Vau." Kamee kuiskasi. Firn päätti olla pyytämättä anteeksi. Igni taputti.
"Oikein hyvä. Nyt, pyöritä." Hän sanoi. Kohta pullo pyörähti taas lattialla ja pysähtyi tällä kertaa osoittamaan Kameeta, joka naurahti epämääräisesti.
"To-totuus vai teh-" Firn sanoi niin hiljaa että muilla oli vaikeuksia saada sanoista selvää.
"Tehtävä." Kamee sanoi. Firn mietti hetken kunnes Igni kumartui tämän puoleen ja kuiskasi jotain. Firnin ilme kirkastui.
"Hae minulle jäätelö." Kamee oli vähän aikaa hiljaaa.
"Hä?"
"Ha-hae minulle jäät-"
"Et oo tosissas."
"Umh..."
"Oisit nyt ees keksiny jotain järkevää."
  Igni huomasi, että Firn oli jäämässä tappiolle, joten hän päätti puuttua asiaan.
"Hae nyt vaan se jäätelö, Kamee."
"No voi vittu."
  Kamee nuosi, harppoi yläkertaan ja palasi kohta jäätelötötterön kanssa.
"Ole hyvä." Hän sanoi ja heitti jäätelön Firnille.
"Vihdoinkin mun vuoro."
  Kamee ryöväsi pullon ja antoi sille vauhtia. Lasipullo pyörähti lattialla ja pysähtyi osoittamaan Caligoa. Hän äännähti levottomasti. Kamee virnisti.
"No?" Hän hoputti.
"Totuus." Caligo melkein kuiskasi.
"Hehee."
  Kameen ilme muuttui pirulliseksi ja hän mietti hetken ennenkuin kysyi.
"Milloin menetit poikuutesi?"
  Opal murisi ikkunansa luona. Igni tuijotti Kameeta ilmeettömänä. Firn oli haudannut kasvonsa tyynyyt, jota puristi rintaansa vasten. Caligo oli muuttunut niin vaaleanpunaiseksi, kuin kalpeilta kasvoiltaan pystyi. Kamee kummasteli muiden reaktiota.
"Hei älkää nyt olko noin järkyttyneen näkösiä. Aikuisia miehiähän tässä kaikki ollaan."
"Sinä kyllä kuulostat teinitytöltä." Opal huomautti.
"Joo, kiitti vaan."
"Khöm." Caligo keskeytti.
"Minä... uskoisin voivani vastata kysymykseen."
  Laskeutui hiljaisuus.
"Se..."
  Firn nosti päänsä tyynystä.
"...ei ole vielä tapahtunut." Caligo sanoi hiljaa.
"Että mitä!" Kamee karjaisi.
"Jätkä on vanhempi kun muumiot ja vielä neitsyt. Sulta on kuule jääny kaikkien elollisten päätehtävä väliin."
  Hän olisi luultavasti vielä jatkanut ellei Opal olisi heittänyt häntä tyynyllä kasvoille. Caligo oli kietonut katensä polviensa ympäri ja tuijotti varpaitaan. Kamee katsoi Opalia hetken murhaavasti ja sanoi sitten:
"Siihen pitää tehdä muutos. Kuka on vapaaehtoinen?"
  Nyt kaikki tuijottivat häntä. Igniculus yskäisi ja käänsi sitten katseensa pulloon. Kamee kohautti olkiaan.
"No hyvä on. Minä teen sen. Haluaisitko nyt vai vähän myöhemmin?"
  Caligo oli valahtanut tavallista kalpeammaksi, eikä saanut mitään sanottua. Opal murahti, käveli Kameen luo ja potkaisi tätä kylkeen. Kamee karjaisi ja kaatui selälleen lattialle.
"Vitun pervo homo! Etkö tajua milloi lopettaa!" Opal huusi. Muut näyttivät järkyttyneiltä, mutta kukaan ei katsonut Opalia. Opal suuttui Kameelle usein ja he riitelivät lähes koko ajan, mutta eivät näin. Kukaan ei ollut koskaan kuullut Opalin kiroilevan. Kamee katsoi Opalia lattialta kylkeään pidellen. Siihen todella sattui. Hän tunsi veden kerääntyvän silmiinsä ja irvisti. Opal ei enää katsonut Kameeta, eikä ketään muutakaan, vaan käveli portaat alas huoneeseensa. Kaikki olivat jonkin aikaa hiljaa paikoillaan ja sitten Igni tuli Kameen vierelle.
"Mikä on olo?"
"Sattuu." Kamee vastasi ohuella äänellä, mutta ei katsonut Igniä. Caligo nousi ja laskeutui portaat omaan huoneeseensa. Firn oli taas haudannut kasvonsa tyynyyn. Igni polvistui.
"Tarvitsetko apua?"
"Kyllä, kiitos."
  Igni auttoi Kameen ylös ja tuki häntä kun he kiipesivät vaivalloisesti portaat pari kerrosta ylös Kameen huoneeseen. Kamee käveli itse oveltaan sängylleen ja kävi huokaisten sille makaamaan.
"Tarvitsetko jotain?" Igni kysyi.
"Firn." Kamee vastasi.
"Niin tietysti."
  Igni poistui takaisin Saliin, jossa Firn istui yhä kasvot tyynyyn haudattuna. Igni käveli Firnin vierelle.
"Kamee tarttee sua."
  Firn pyyhki silmänsä hihaansa ja nousi. Hän ei katsonut Igniä vaan käveli portaat ylös. Kameen huoneessa hän meni sängyn luo ja auttoi Kameeta riisumaan paitansa. Kameen oikeaan kylkeen oli muodostumassa pahan näköinen mustelma. Firn laittoi molemmat kätensä mustelman päälle ja hengitti syvään ulos. Hänen hengityksensä huurusi. Kamee huokaisi.
"Kiitos."
  Firn hymyili.
"Eipä kestä."
  Hän kävi istumaan Kameen viereen ja antoi kylmyyden virrata itsestään. "Tajuat kai, että minä vain helpotan kipua. Opal ja Caligo ovat parantajia ja Caligo ei käytä voimiaan."
"Tiedän" Kamee kuiskasi. Hän ei saanut estettyä kyyneltä vierähtämästä poskelleen. He olivat pitkään hiljaa, sitten Firn kysyi:
"Sattuuko vielä?"
"Ei paljoa."
"Voisin sitoa sen."
"Kiitti."
  Firn haki keittiöstä muutaman rullan sideharsoa ja kietoi ne Kameen vartalon ympärille. Kamee kiitti vielä ja Firn nyökkäsi.
"Lepää nyt."
  Hän poistui huoneesta. Kamee jäi sängylleen makaamaan ja tuijotti vihreyttä ympärillään. Hänen huoneensa oli täynnä kasveja, koska ne saivat hänet tuntemaan olonsa kodikkaaksi. Hän nukahti vähitellen levottomaan uneen.
Kamee heräsi kyljessä jyskyttävään kipuun. Hän irvisti ja nousi istumaan. Ensin hän ajatteli pyytää Firniltä apua, mutta tajusi sitten että oli kamalan pimeää. Oli yö.
"Ei enkelin unta saa häiritä." Hän kuiskasi itselleen ja nousi sängystä. Hän hiipi ulos huoneestaan kynttlän kanssa ja laskeutui kolme kerrosta. Alimmassa kerroksessa hän valitsi kahdesta ovesta toisen ja koputti siihen varovasti. Vähän ajan kuluttua Opal avasi oven ja katsoi Kameeta ärtyneenä.
"Mitä nyt?"
  Kamee nosti kätensä kyljelleen ja sanoi hiljaa:
"Sattuu."
  Ei hänen oikeastaan olisi sitä tarvinnut sanoa, Opal näki sen muutenkin. Mutta kun hän kuuli Kameen sanovan sen, viha häipyi hänen mielestään. Hän kietoi kätensä Kameen ympärille ja kuiskasi tämän korvaan.
"Anteeksi."
  Kamee nosti toisen kätensä Opalin selälle pitäen toisella yhä kynttilää.
"Enkä ole mikään vitun pervo." Hän kuiskasi takaisin. Opal naurahti. Hän päästi otteensa Kameesta ja antoi tämän tulla sisälle.
Opalin ja Kameen suhteessa oli kaksi puolta. Se minkä muuta näkivät oli riitelypuoli. Se mitä muut eivät nähneet oli anteeksianto, jonka he jostain syystä pitivät salassa. Todellisuudessa he ymmärsivät toisiaan paremmin kuin kukaan muu.

----
Anteeksi kaikille joiden mieli järkyttyi, likaantui tai meni muuten vaan sekaisin tästä. Ja anteeksi että tuo loppu on noin siirappinen.
Kaikki hahmot kuuluu minulle.