Kaikki näkevät joskus unia, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.
No tämä tyyppi päätti sitten kirjoittaa niitä ylös joskus kun jaksaa ja täällä niitä saapi lukea. Ja kuten tulette huomaamaan monet unista perustuvat itselleni tuttuihin paikkoihin.

2-3.12.2008
Maissipellolta minua kohti pomppi hajonnut kurpitsa. Se pysähtyi eteeni ja alkoi leijua. Pian se muuttui appelsiininkuorista tehdyksi kalaksi. Kala paljastui taikaesineeksi jonka avulla estettiin maailman tuho. Ja kaikki tapahtui katetdraalin edessä.

30.11-1.12.2008
Olimme kahden tai kolmen muun kanssa mestarivaras porukka ja tyhjensimme aarrekammiota täynnä kolikoita ja timantteja. Siellä oli myös pingviini. Kun olimme saaneet taskumme ja muut vastaavat täyteen aloimme hiipiä ulos. Olimme kolmannessa kerroksessa jonkinlaisella parvella, makoilimme vatsallamme ja tarkailimme alhaalla odottavaa väijytystä. Naureskelimme poliisijoukoille jotka olivat pukeutuneet jos jonkin värisiin asuihin. Nappasin pitkäkyntisillä sormillani pari puuman muotoista korua ja tiputin ne keskelle viranomaisia. Maahan osuessaan ne räjähtivät savuksi ja me hyppäsimme alas. Alhaalla kaksi meistä alkoi juosta ovelle ja kaksi -minä mukaan lukien- jäi teurastamaan poliiseja. Revin uniformuja ja naamoja kynsilläni, kunnes huomasin parini perääntyvän ovelle. Oli meidänkin aika paeta. Myöhemmin selvisi että yksi meistä oli jäänyt kiinni ja me loput palasimme etsimään häntä. Tässä vaiheessa meillä oli myös supervoimia. Minä osasin hallita ja käyttää tuulta aseena, yksi leimahti liekkeihin ja kolmas käski salamoita. Lopuksi tuli ja salama heeboille tuli riitaa ja he alkoivat taistella keskellä kaupunkia.

16-17.11.2008
Olin joko Squall tai sitten cossasin häntä mutta joka tapauksessa menin Zexionin kanssa kolmi kerroksiseen taloon jossa oli jonkin sortin cosplay kokoontuminen. Me saatiin alakerrassa käteemme kakkulautaset ja kiipesimme talon keskellä kulkevia portaita ylimpään kerrokseen, jossa ruokailuhuone sijaitsi. Sanoin Zexionille että hän voisi jäädä sinne siksi aikaa kun etsin Cloudin. Menin sitten toiseen kerrokseen, jossa oli makuuhuone ja sen ovi auki. Vilkaisin sisälle ja näin Zackin ja Cloudin "hommailemassa". Päätin ettei minulla ollut tärkeää asiaa Cloudille ja jatkoin matkaani. Samassa kerroksessa oli pesuhuone ja senkin ovi auki. Siellä oli tyttö, jolla oli pikku poika reppuselässään ja he leikkivät jotain. Jonkin ajan kuluttua kävin vilkaisemassa olivatko Zack ja Cloud lopettaneet. Eivät olleet. Menin siis ulos. Ulkona katselin kun pikku tytöllä oli lemmikkinä männynkäpy. Käpy seurasi tyttöä ja "juoksenteli" (tai jotain sen tapaista, eihän sillä ole jalkoja millä juosta) ympäriinsä. Kun menin kolmannen kerran makuuhuoneen ovelle Zack ja Cloud nukkuivat sängyllä ja lattialla oli patjoja joilla nukkui Kingdom Hearts cossaajia. Ainakin kaksi paria AkuRokua ja Demyx.

???.11.2008
Minä, Sardiini ja iso porukka muuta väkeä olimme jossain puistossa ja Sardiinilla oli videokamera. Kuvailimme kaikkea randomia, kunnes huomasin taivaalla jotain. Se osoittautui palavaksi lentokoneen puolikkaaksi. Se putosi Kuusaankosken tehtaan päälle ja käskin Sardiinin kuvata liekkejä. Sitten tajusin että taivaalla oli muutakin. Erittäin kliseinen avaruusalus nimittäin. Se pyöri vähän aikaa taivaalla ja tuli sitten leijailemaan kaduille. Se osoittaitui samalla aika pieneksi, noin auton kokoiseksi ja ketteräksi. Se kierteli ympäriinsä vähän aikaa kuin etsien jotain ja yritin kuvailla sen leijailemista (kamera oli jotenkin päätynyt minulle). Lopulta se laskeutui tielle ja ulos astui kaksi sinistä heeboa joilla oli täysin mustat silmät ja päällään kunnon scifi puvut ja viitat. Ne kysyivät jotain tyylin "tiedättekö kaiken?" Minä joka olin jostain kumman syystä päätynyt puhemieheksi vastasin että ei nyt kaikkea.
"Ette siis tiedä mitään." Ne sanoivat.
"No kyllä nyt jotain..." Yritin puolustella.
"Ihan hyödytön kansa." Ne leveilivät vähän aikaa ja sanoivat sitten:
"Haluatteko tulla alukseemme? Saatte karkkia." Vastasin että kuolen mielummin kuin menen sinne. Suurin osa tapahtunutta seuranneista ihmisistä tosin oli kanssani eri mieltä ja tuli kova rynnäkkö. Viimeiseksi ne heebot sanoivat:
"Ne jotka eivät tule tuhoutuvat tämän planeetan kanssa." Käänyin ympäri ja lähdin kulkemaan pois päin Sardiini kannoillani. Menimme sisälle johonkin kauppahalliin, Kiosa pomppasi jostain ja sanoi:
"Karkki ois kyllä ollu kivaa." Marssin kosmetiikka osaston läpi ja kuulin jonkun huutavan "laukkuja!". Ehdin juuri ennen heräämistä harmitella että jos kerta kuolisin, niin en ehtisi hankkia Tigris BJD:tä.

12-13.10.2008
Olin joutunut hommiin johonkin virasto rakennukseen ja pakenin sieltä liikenteen sekaan. Syrjäisemmälle alueelle päästyäni törmäsin joukkoon poikia jotka kalastelivat ohikulkijoiden hattuja ongella. Olin päättänyt mennä heidän ohitseen mutta en halunnut menettää hattuani. Joten kun pääsin poikien kohdalle otin ongenkoukusta kiinni ja vedin. Ikävä kyllä suunnitelmani ei toiminut ihan odotetusti ja parin yrittämän jälkeen olin saanut käsiini vain lävistyksiä (lue: ilkeän näköisiä haavoja). Pojat tulivat sitten pyytämään anteeksi mutta minä sanoin ettei se haittaa, koska en pelkää kipua. Sitten siihen tuli joku parin korston jengi uhoamaan. Pojat ja minä rupesimme puolustus kannalle ja ennenkuin huomasin olin joutunut kaksintaisteluun erään toisen ns. berserk(=nimitys jota itse tykään käyttää tavasta jossa luovutaan itsekontrollista ja hyökätään eläimellisellä raivolla) taistelijan kanssa. Taistelu oli tasaväkistä. Me olimme toisissamme kiinni kuin takiaiset. Purimme ja raavimme toisiamme ja kierimme pitkin katua eikä kumpikaan aikonut luovuttaa. Taisin lopulta voittaa koska olin seuraavaksi vastassa jotain hirveän isoa tyyppiä. Minulla oli täysi työ yrittää väistellä sen iskuja ja keksiä miten saisin sen päihitettyä.

10-11.10.2008
Olin iskän luona ja hypin käytävässä. Hypyt olivat hitaita, kuin olisin hyppinyt kuussa ja joka kerta pääni osui kattoon. Yhdellä kerralla en sitten enää tullutkaan alas vaan jäin katonrajaan leijumaan. Yritin siellä sitten olla huomaamaton ja matkia varjoa. Kyllästyin kuitenkin ja etenin uimista muistuttavilla liikkeillä yhteen makuuhuoneista ja siellä ulos ikkunasta. Yritin vielä sulkeakin ikkunan, mutta sitten isäni tuli perääni ja pakenin nopeasti takapihalle. Liisin keskelle pihaa ja aloin lentää ylös päin. Aina vaan ylemmäs kunnes olin puiden latvojen korkeudella. Siellä pysähdyin ja katselin ympärilleni. Tahdoin elää villinä, mutta metsässä olisi liian vähän ruokaa talvella, joten se ei käynyt vaikka houkuttelikin. Sen sijaan siirsin katseeni kauempana häämöttävään kaupunkiin ja mietin sitä hyvänä asuinpaikkana. Katurottana oleminen voisi olla ihan hauskaa. Sitten kuitenkin huomasin että iso joukko kavereitani oli pöydän ääressä pihalla syömässä jotain ja yksi heistä sanoi minulle:
"Tule alas. Ei sinne kannata mennä." Niimpä laskeuduin alas syömään nuudeleita.

7-8.10
Minä, sisarukseni ja äitimme olimme varastaneet pandan poikasen jostain ja pakenimme autolla. Äidin ajaessa peräämme tuli joku Sephiroth cossaaja ja äidin piti pysäyttää. Menimme taistelemaan "Sephirothia" vastaan yksi kerrallaan. Ensiksi vanhempi pikkuveljistäni ja sitten Papu, kumpikin epäonnistuivat vihollisen kukistamisessa. Kolmantena menin minä ja varauduin pistämällä yhden kaulakoruistani (semmoinen jossa on pyöreä kivi) ja PSP:ni (siinä roikkuu kaikenmaailman helyjä) taskuuni. Kun sitten taistelu alkoi, aloin tehdä taikoja kuten "slow" ja "barrier". Loppujenlopuksi se meni kuitenkin "Sephirothin" iskujen väistelyksi ja ilmeisesti hävisin taistelun.

11-12.8.2008
Kaikki alkoi siitä kun olimme Sardiinin kanssa tulossa takaisin jostain conista ja jostain syystä minä ajoin autoa (näen usein painajaisia autolla ajamisesta). Yhdessä vaiheessa ajoin suoraan kahden toisesta suunnasta tulevan auton eteen, kolaria ei kuitenkaan tullut.
Paikalla olivat Vincent, Lucrecia, Zack (FF VII) ja Dante (DMC). Lucrecia oli maassa kuolevan näköisenä ja sanoi dramaattisesti Vincentille:
"Sinun täytyy elää poikani tähden." Vincent mutisi siihen jotain "miksi minun pitää aina(?) ihastua näihin uhrautuviin siencist tyyppeihin..." Vähän matkan päässä Dantella oli voimat jostain syystä vähissä. Zack tuli siihen ja ilmoitti Danten olevan parempi taistelija ja luovuttavansa voimansa hänelle. Sitten ne halasivat, Zackin voimat siirtyivät Danteen ja Zack kuoli/pyörtyi.
Myöhemmin Zack sitten pakoili jotain tyyppejä mahdollisesti Cloud mukanaan. Ne juoksivat jossain ihme rakennuksessa, jossa oli paljon ovia ja kaikki seinät valkoista muovia. Jonkin ajan päästä Zack päätyi yksin (minne lie Cloud kadonnut) pieneen huoneeseen ja totesi olevansa umpikujassa. Epätoivoisesti hän yritti keksiä ulospääsyä. Sitten hän otti seinältä suihkun käteensä ja alkoi suihkuttaa vettä jonkin näköisiin sähkö vempaimiin seinällä, toivoen että ne räjäyttäisivät seinään reiän. Suunnitelma ei ihan toiminut mutta huone kasvoi koko ajan ja jossain vaiheessa sinne ilmestyi pieniä ihmisiä jotka ilmoittivat auttavansa ja heittelivät palavia keppejä seinään. Vähän ajan kuluttua seiniä ei enää ollut ja kaikki olivat metsäaukealla suuren kokon ympärillä. Metsästä kuitenkin ilmestyi vihulaisia ja alkoi hurja taistelu. Etäämmällä Sephiroth ja Vincent olivat leiriytyneet puuhun, kun he kuulivat mekkalaa. Kun he tulivat alas puusta selvisi että Vincentillä oli päällään vain lyhyt kimono. He päättelivät että Zack oli pulassa ja heidän olisi mentävä apuun. He ryntäsivät metsään. Juoksu näkyi ikäänkuin heidän silmillään vaikkakin kaksiulotteisena ja halvasta leffasta pöllityltä. Taistelu paikalla pääsin itse vauhtiin vaikkakin olin Cloudin ruumiissa. Miekkaakaan minulla ei ollut mutta kuvittelin sen ja viholliset kaatuivat ihan kiitettävästi heilautuksistani. Sitten eräs kaverini tuli minua vastaan geishaksi pukeutuneena (hän oli tässä vihulainen) ja sanoi dramaattisesti:
"Ei yksikään kunniallinen mies voi minua hakata." Minä huitaisin häntä kuvitellulla miekallani ja hän kaatui. Vähän ajan päästä hän tuli uudelleen minua vastaan hieman erilaisessa kimonossa ja toisti saman repliikin ja minä "tapoin" hänet taas. Tätä jatkui muutaman kerran kunnes kaverini tuhahti:
"Tähän mieheen eivät taida kunnia höpötykset tehota."

5-6.7.2008
Oli olevinaan joululoma ja koko Organisaatio XIII (KH) piti tulla meille siksi aikaa. Asuimme perheeni kanssa vielä vanhassa kodissamme. Tulin sitten yhtenä päivänä kotiin jostain ja olohuone oli tyhjennetty sohvista ja muusta ja tilalla oli patjoja ja pari kerros sänkyä. Kävin yhdelle patjalle loikoilemaan kun äitini tuli ja ilmoitti Demyxin ja Zexionin tuleen jo tänään vaikka kaikkien piti tulla vasta ensi viikolla. Näinkin sitten kun Demyx kurkki yhdestä yläsängystä. Myöhemmin kun enemmänkin porukkaa oli paikalla Sardiini oli pelaamassa Simssiä ja Demyx, Zexion ja Roxas kurkkivat sen olan yli. Sitten Vexen ilmestyi huonekasvin takaa ja minä pelästyin kamalasti ja juoksin huoneeseeni. Toivoin siellä että Xaldin tulisi pian... Ja niin se tulikin ja... juu, Sardiini, meidän serkku aLarux, Axel, Roxas, Demyx ja Zexion meni sitte jonnekin ihme huvipuistoon. Jälkeenpäin minut pistettiin katsomaan valokuvia. Jossain vaiheessa äiti tuli kertomaan kuinka talonmies oli suuttunut kun Axel oli tehnyt jotain tyhmää.

11-12.5.2008
Oli yö ja piileskelin satukirjamaisessa puutarhassa. Yhtäkkiä näin Frodon (TSH) juoksevan ohitseni hirveää vauhtia. Menin kauniin kivirakennuksen pylvään taa piiloon ja huomasin kuinka jostain ovesta ilmestyi Klonkku ja Smeagol (tiedän kyllä että ne on sama tyyppi). Ne alkoivat riitelemään ja tappelemaan hirveästi. Ne kiertelivat pihaa kiroten ja mäiskien toisiaan. Sitten ne tulivat takaisin rakkennuksen luo ja alkoivat juosta portaita ja Smeagol työnsi Klonkun pään rappusten lautojen välistä niin että se jäi jumiin. Klonkku raivosi kamalasti ja minä pakenin paikalta.
Päädyin jonkin koulun pihalle. Oli välitunti ja kaikki hengasivat pihalla. Näin Rikun ja Kairin (KH) istuvan matalan aidan päällä ja... hei hetkinen, minähän olen Sora! Menin sitten Rikun viereen istumaan, painoin pääni sen olkapäälle ja siinä me kolme juteltiin jonkin aikaa. Jossain vaiheessa me sitten päädyttiin tunnille. Opettaja sanoi että oli löytänyt jonkun viivottimen ja oli vihainen kun joku oli kehdannut jättää sen lojumaan. Sitten se yritti tyrkyttää sitä minulle, mutta näytin että penaalissani on jo viivotin ja opettaja jätti minut rauhaan.

7-8.5.2008
Luulin olevani myöhässä työssäoppimispaikasta. Näin onnekseni kuitenkin että isäpuoleni oli pizzeria auton kanssa pihassa ja juoksin kysymään josko saisin kyydin töihin. Hän huomautti että kello on vielä aika vähän ja työni alkaisi vasta muutaman tunnin päästä, mutta mennään nyt silti. Hyppäsin sitten auton kyytiin ja ajattelin että nyt kerkeäisin käymään tiimarissa ennen töihin menoa.
Olin edelleen auton kyydissä, mutta nyt menimme jossain järvi suomessa. Näin kuinka takanamme ajanut lava-auto lähti pienelle sivutielle, joka kulki ihan asvalttitien vieressä. Näin myös kuinka se pikkutie loppui kuin seinään ja se auto lensi hienossa kaaressa järveen. Auton lavalla istunut kalastaja ei hukannut hetkeäkään kun otti vapansa esille ja heitti siimaa auton upotessa. Sitten tuli semmoinen kartta näkymä, jossa oli afrikantähti tyylisesti paikkojen kohdalla ympyrät. Etenemisemme näkyi punaisena viivana...
Päädyin lopulta Cloudin, Vincentin (Final Fantasy VII) ja Sardiinin kanssa tuuliselle ja kallioiselle merenrannalle. Edessämme oli iso hirsitalo, jonne talon edellisenä omistajana toiminut merirosvo oli kätkenyt aarteen. Meidän tarkoituksemme oli etsiä se. Kun aloimme tutkia huoneita Sardiini kiinnostui ensimmäisenä toisessa kerroksessa olevasta vanhanaikaisesta toimisto huoneesta ja alkoi selailla siellä lojuvia papereita. Itse löysin samaisen huoneen nurkasta 1700-luvun tyylisen pyssyn, joka ei ikäväkseni toiminut. Menin alakertaan ja näytin sitä Vincentille. Hän ihmetteli ensin pyssyn muovista kahvaa ja sanoi sitten että siihen tarvitsee ruutia. Aloin sitten penkoa joitakin lipastonlaatikoita, mutta ne olivat kaikki täynnä kiviä. Yhdessä oli kultahippujakin, mutta en reagoinut asiaan mitenkään. Sitten Sephiroth (myös FF VII) ilmestyi paikalle ja ilmoitti haluavansa sen aarteen. Koska me muut emme halunneet Sepin saavaan aarretta aloimme selittää kaikkea että "me ollaan katsottu jo joka paikasta. Ei se varmaan täällä ole." Sitten me melkein työnnettiin Sepi ulos ovesta ja jatkettiin etsimistä. Jossain vaiheessa me vähän väsähdettiin ja käytiin kaikki syömään. Siinä vaiheessa Sepi tuli takaisin ja sanoi että se aarre on varmasti täällä. Minä, Cloud ja Vincent alettiin väittää vastaan, kunnes Sardiini, joka oli Sepin edellisellä vierailulla ollut muualla alkoi selittää löytäneensä todisteita niistä papereista ja sanoi tietävänsä aika varmasti missä se aarre on. Me muut yrittettiin kovasti kuiskia että "pää kii nyt!" mutta se oli jo myöhäistä. Lopulta Sardiini näytti kaikille lattialuukun erään huoneen nurkassa.

2-3.5.2008
Minä ja pari ystävääni kiipesimme mäkeä ylös, vaikka toinen heistä ei olisi millään jaksanut. Puolessa välissä mäkeä eteemme ilmestyi talo ja matkamme katkesi. Menimme taloon sisälle ja sinne kellari kerrokseen, jossa oli sauna. Sieltä nappasimme itsellemme hammasharjat taikasauvoiksi ja menimme takaisin ulos. Minun hammasharjani oli pieni ja lila. Toinen ystävistäni meni kallionkielekkeelle ja heilautti hammasharjaa. Sen päästä lehahti lentoon valolohikäärme joka lensi pois. Minä ja toinen ystäväni taas leikimme että hammasharjamme olivat keybladeja.

9-10.4.2008
Pelasin (tai olin itse pelissä) jotain mikä väitti olevansa Age of Empires III. En muista alusta juuri muuta, kuin että tapahtumat sijoittuivat metsään ja että näin erään kukkulan laella mustan miehen, jolle oli maalattu luuranko ihoon ja miehen vieressä seisoi olento, jolle myöhemmin keksin nimen antiseepra. Se oli olevinaan "normaali" seepra, mutta kun myöhemmin ajattelin asiaa se ei vaikuttanut ollenkaan seepralta. Ensinnäkin se oli suuri, jostain saattaa löytyä hevosia, jotka ovat yhtä suuria, mutta huhhuh. Toiseksi se oli pohjaväriltään musta ja sillä oli vain muutamia valkoisia raitoja. Sen pysty harja oli ohut, mutta korkea ja se liikkui kauniisti kun olento heilutti kaulaansa. Ruumiinrakenteeltaankin se muistutti enemmän hevosta, kuin seepraa. No tämän jälkeen lähdin kuitenkin juoksentelemaan ympäri metsää, kunnes peli muuttuikin kauhu peliksi. Tai oikeastaan pelissä oli semmoinen kauhu alue, jossa oli tyhjä ja aavemainen kylä sekä muurilla rajattu alue. Koska kylässä ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään kiinnostavaa palasin Age of Empires alueelle ja jatkoin juoksentelua. Päädyin sitten keskelle hyökkäystä ja jouduin tosissani pakoilemaan nuolia, että selvisin. No sitten palasin taas kauhu alueelle. Tällä kertaa kylä näytti vielä aavemaisemmalta ja muuri oli kadonnut. Jokin selitti minulle että muurin takana olleella alueella oli tapahtunut jotain kamalaa ja se oli nyt täynnä aaveita. Minua rupesi pelottamaan aika rankasti. Menin jonkin puutarharakennuksen näköisen hökkelin luo ja avasin oven. Siellä oli tunkkaista ja likaista ja meinasin mennä pois kunnes huomasin keskellä lattiaa seisovan vanhan viikatteen. Nappasin sen käteeni ja menin takaisin ulos. Ulkona astelin varoen kylässä vähän aikaa, kunnes päätin etteivät hermoni kestä ja pinkaisin takaisin Age of Empires alueelle. Sinne päästyäni minua alkoi jahdata traktori, ilmeisestikkin siitä syystä etten ollut mennyt eteenpäin kauhu alueella.

5-6.4.2008
Olin erään ystäväni kanssa sairaalan autotallissa, koska minulla oli ilmeisestikin vatsassa jotain vikaa. Ystäväni lähti nousemaan portaita ja minä seurasin vaikka olisimme voineet mennä hissillä. Pääsimme seuraavaan kerrokseen, jossa oli paljon panssariovia ja niissä oli kaikissa numero merkinnät. Ystäväni sanoi että ovet oli merkitty potilaiden iän mukaan. Kuljimme käytäviä etsien reittiä ylemmäs ja tulimme asuinhuoneiden luo. Yksi ovi oli auki ja sieltä tuli vanha siivooja, jonka harmaat hiukset roikkuivat rasvaisina köntteinä. Siivooja alkoi höpöttää kaikenlaista. Kyseli mikä vatsaani vaivaa ja sanoi että oli hyvä kun se tämän huoneen mummo ei ollut vielä tullut takaisin. Löysin sitten onneksi tikkaat jotka veivät ylöspäin. Ne menivät aika ahtaassa kolossa ja kun pääsin ylös asti huomasin että se olikin jääkaappi. Olin kaikenlisäksi jossain ihme hallissa ja todella korkealla. Jääkaappi alkoi huojua uhkaavasti, mutta pääsin onneksi hallin seinää kiertävälle tasanteelle. Tasanteelta näin että PowerPuff Girlsit lentelivät ympäri hallia.
Seuraavaksi olin Myllykoskella ja minun piti päästä bussilla Kouvolaan. Huomasin kuitenkin että siltä mistä bussin olisi pitänyt tulla, tulikin iso paraati joukko ja tajusin ettei bussi mahtuisi kulkemaan siellä. Paraatissa oli paljon hevosia ja poneja. Jotkut lapset ratsastivat poneilla ja niillä oli lahjanarusta tehdyt suitset. Yksi pikkulapsi ratsasti sitten keinuhevosella ja kun kaikki kääntyivät se lähti väärään suuntaan. Kävin pysäyttämässä keinuhevosen, ohjasin sen oikeaan suuntaan ja annoin vauhtia että se pääsi taas liikkeelle.
Lopuksi olin kukkulalla jonkin pahvirakennelman päällä. Kukkulan juurella taas oli valtavan kokoinen largebody heartless (KH). Minun tehtäväni oli pommittaa sitä omenoilla ja siten tuhota se ennenkuin se pääsisi kukkulan laelle asti. Omenat olivat pehmeitä, mutta minä viskelin niitä voimieni takaa ja viimeisen heitettyäni heartless vihdoin katosi.

29-30.3.2008
Ensiksi olin töissä jossain varastossa. Yhtäkkiä vilkaisin kannettavaa tutkaani ja huomasin että kaksi odottamaani henkilöä olivat tulossa perääni. Juoksin ulos ja näin toisen juoksevan vasemmalta kohti. Se oli Haruhi pupupuvussa (the melancholy of Haruhi Suzumiya). Lähdin juoksemaan toiseen suuntaan, mutta sieltä tuli Mikuru-chan, pupupuvussa hänkin. Hyppäsin niitylle ja yritin päästä karkuun, mutta he saivat minut kiinni ja tyrkyttivät mainoksia. Lopulta otin yhden Mikurulta (pidän hänestä enemmän).
Myöhemmin olin pokemon kouluttaja. Minun piti valita itselleni uusi pokemon. Katselin vaihtoehtoja, mutta tunnistin vain yhden. Valitsin sitten sen. Ja se oli muuten Yanma.

22-23.3.2008
Olin kuollut ja elin nyt kuolematonta elämää jossain ihme paikassa (joka muistutti saippuasarjaa). Siellä oli paljon suhde solmuja ja virastoja ja yksi aika hyvä ravintola. Siellä yritin flirtailla yhtä tarjoilijaa. No joka tapauksessa, pääsin jotenkin kysymään äidiltäni että miten olin kuollut, koska itselläni ei ollut mitään hajua. Hän sanoi että olin ollut sairaalassa anemian takia ja antanut itselleni ruiskulla lääke yliannostuksen. Eli olin siis tappanut itseni. Jossain vaiheessa sitten päätin syntyä uudelleen. Päätin että synnyn Japaniin ja vielä Zack Fairin (FF VII) näköiseksi mieheksi. Löysin sitten itseni metrosta ja mietin että pitäisiköhän matkustaa Kouvolaan.

21-22.2.2008
Minä, Sardiini, isä ja sen naisystävä oltiin pienessä baarissa jossa oli James Hetfieldin keikka. Istuimme rähjäisellä sohvalla, lähellä lavaa. Minä jammailin siellä ihan innoissani ja lauloin biisien mukana, vaikka vieressä istuva Sardiini meinasi nukahtaa.

19-20.2.2008
Minä ja joitakin luokkalaisiani istuimme puisen pöydän ääressä jonkin vanhan sairaalamaisen rakennuksen edessä (joka muistutti kummasti entistä ala-astettani). Oli loskainen ilma. Yhtäkkiä aloimme näytellä/leikkiä että olimme ravintolassa ja että minä olin hullu rosvo joka oli ottanut kaikki asiakkaat panttivangiksi. Käytin kättäni pyssynä ja uhkailin sillä muita. Sitten paikalle tuli tyyppejä jotka leikkivät poliisia. Osoittelin panttivankejani kädelläni ja käskin kaikkien olla liikkumatta. Siitä huolimatta, kolme takanani seissyttä pinkaisi sisälle rakennukseen. Minä tähtäsin paria vielä paikallaan olevaa ja sanoin "Pam! Pam!" ja he kaatuivat dramaattisesti maahan. Itse lähdin karanneiden perään ja saavutin heidät portaissa matkalla maanalaisiin kerroksiin. Ammuin kaikki kolme portaisiin ja jatkoin matkaani alas sillä poliisit olivat nyt perässäni. Laskeuduin alimpaan kerrokseen, jossa käytävä meni kahteen suuntaan. Lähdin ensin oikealle, avasin sumean lasioven ja juoksin sisälle. Seinät olivat likaisen keltaiset ja katosta roikkui pari loisteputkea. Pysähdyin kuitenkin äkkiä, koska käytävä oli täynnä sairaalasänkyjä, joissa jokaisessa makasi liikkumattomana selällään tyttö. Kaikki saman näköisiä. Pelästyin ja lähdinkin menemään vasempaan käytävään, joka päättyi äkkiä pimeään ja korkeaan huoneeseen, joka oli täynnä isoja ja epämääräisen näköisiä huonekaluja. Piilouduin erään lipaston taakse ja odotin. Vähän ajan päästä kuulin puhetta. Äänet päättivät etten ollut mennyt oikealle, joten toinen sanoi: "Varmaan tuolla." He tulivat huoneeseen ja kiertelivät siellä. Kun he olivat melkein kohdallani hyppäsin esiin piilostani, tähtäsin heitä kädelläni ja huusin "Pam! Pam!" Sen jälkeen juoksin ulos huoneesta ja takaisin portaita ylös. Ammuin muutaman poliisin siinä kavutessani. Päästyäni kolme kerrosta ylös ryntäsin käytävään, joka oli täynnä ala-astelaisia ja opettajia. Yritin juosta, mutta lattia oli niin liukas että ainoa etenemis mahdollisuus oli luistelu. Ihmettelin miten lapset pystyivät kävelemään siellä ja huomasin että kaikilla oli tossut. Sitten eräs opettaja tuli kysymään minulta että: "Mitäs asiaa sinulla tänne on?" Vastasin olevani vain läpikulku matkalla. Pääsin jossain vaiheessa käytävän päähän, jossa oli toinen portaikko. Alempaa vyöryi lisää ala-astelaisia ja heidän mukanaan yksi poliisi, joka virnisteli. Minä panikoin ja ammuin sen siihen paikkaan. Sitten se nousi ylös ja jostain ilmestyi pari muuta ampumaani tyyppiä ja ne sanoivat että olin tappanut kaikki ja että nyt oli jonkun muun vuoro olla rosvo.

12-13.1.2008
Minä hiippailin yöllä iskän takapihalla. Menin takaovesta sisään ja omaan huoneeseeni, josta nappasin kännykän ja jotain muuta pientä. Olin päättänyt että nyt minusta tulee susi. Suunnitelmani meni mönkään kun kuulin askelia ulkoa ja tajusin että isän naisystävä tulee kotiin. Sammutin nopeasti valot ja sujahdin peiton alle nukkumaan.
Se oli Sims peli. Kolme tyyppiä nukkui samassa sängyssä. Kun ne sitten aamulla heräsivät se supernopeutus jäi päälle enkä saanut sitä pois ennenkuin ne olivat kaikki kadonneet jonnekin.
Minä ja ilmeisestikkin Papu istuimme työpöytäni ääressä (joka muuten oli ollut simssien huoneessa). Olin löytänyt kultaisen tiun ja sormuksen ja tahdoin että Papu tutkii niitä. Tiun sisällä olevassa pallossa (siinä jonka ansiosta se pitää ääntä) oli jokin symboli. Papu sanoi sen olevan "kyy" ja minä olin ihan että "wow". Sitten heitin sormuksen Papulle, mutta se putosi kesken matkan. Yritin etsiä sitä pöydältä, jolla oli kasa muita sormuksia, mutta en löytänyt sitä oikeaa. Katsoin vielä lattialta ja pöydän takaa ja löysin joitain muita sormuksia.
Oli nuori poika (joka muistutti jotain animehahmoa, mutten saa päähäni ketä), mies ja nuori nainen, joka ratsasti jollain eläimellä. Joku tulitti heitä ja heidän piti paeta. Nainen kuitenkin sanoi jäävänsä etsimään sormusta kiviröykkiöstä ja kehotti kahta muuta menemään edeltä. Hänen oli kuitenkin pian luovutettava. Sillävälin poika ja mies liukuivat jotain alaspäin viettävää tunnelia pitkin ja tulivat lopulta suureen luolaan, jossa oli enemmänkin väkeä. Vähän ajan päästä nainenkin tuli sinne. Mies alkoi torua naista ja selvisi että he olivat sisaruksia. Mies meni pois ja poika jäi lohduttamaan naista aika vihjailevalla tavalla. He melkein suutelivat, mutta sitten piti jatkaa matkaa.
Poika oli nyt pelihahmo. Ja kas, tuolla on örvelö tapettavaksi. Hyppäämme sinne ja päädyimme salapaikkaan johtavalle laatalle. Ja siinä vaihteessa se muuttui ilmeisestikkin Croc peliksi. Siinä piti mennä sivuttain seinää pitkin, väistellä samaan aikaan örvelöitä ja kerätä timantteja. Jostain syystä selvisin siitä helposti ja pääsin punertavaan puutarhaan. Juoksentelin siellä vähän aikaa väistellen örvelöitä ja yrittäen keksiä mitä tehdä seuraavaksi, kun nappasin vahingossa jonkin esineen. Seuraavassa hetkessä huomasin pelihahmon pukeutuneen sipulipukuun (Lassi ja Leevi?). Tajusin myös että örvelöt eivät enää kiinnittäneet minuun huomiota.

1-2.1.2008
Aluksi olin Hopeanuoli ja juoksin Benin sekä Mossin kanssa karhuja karkuun. Tulimme isoille, lumisille portaille, eikä Moss päässyt niitä ylös. Ben otti sitä kaulapannasta ja hyppäsi sen kanssa ylös asti. Lopulta päädyimme iskän pihalle ja tajusimme kiertäneemme ympyrää. Lähdimme takaisin päin kuivurin taakse. Siinä vaiheessa lakkasimme olemasta Hopeanuoli hahmoja ja olimme ihmisiä, jotka näyttivät koirilta. En tiedä keitä ne kaksi muuta olivat. Pysähdyimme kun näimme konehallissa tytön, joka kykki siellä itkemässä. Menimme hänen luokseen ja yritimme elehtiä että pitäisi juosta karkuun, koska karhut olivat perässämme. Emme voineet puhua, koska meidän piti uskotella olevamme koiria. Lopulta tyttö tajusi ja sanoi tulevansa mukaamme kunhan ensin kävisi hyvästelemässä veljensä haudan. Seurasimme häntä keskelle pensaikkoa, jossa kulki ikäänkuin käytävä. Hauta oli käytävän alkupäässä ja tyttö jäi siihen rukoilemaan. Me kolme muuta päätimme ottaa selvää mihin käytävä johtaa, mutta päädyimme umpikujaan. Palasimme takaisin ja yritimme hoputtaa tyttöä, koska karhut saattaisivat tulla minä hetkenä hyvänsä. Lopulta pääsimme lähtemään. Joidenkin epämääräisten tapahtumien jälkeen päädyimme kaikki kokonaan ihmisinä kuraiselle autojen hautausmaalle. Kiertelimme siellä aikamme, kunnes hyppäsimme yhteen autoon. Toinen tuntemattomista seuralaisitani astui ratin taa ja lähdimme rallaamaan ympäri kuraista romuttamoa. Meillä oli kiire koska joku jahtasi meitä ja yritimme päästä pois. Näimmekin pian autonmentävän aukon peltiaidassa. Automme kuitenkin liukui kurassa sen ohi. Kuski oli rento ja sanoi että mennään toisella kierroksella.

18-19.12.2007
Olin pelissä. Joku pahis oli saanut oven auki demonimaailmaan(DMC?) ja riemuitsi, koska "yksikään kuolevainen ei ole tästä ovesta astunut." Ja hän meinasi olla ensimmäinen. Ja olikin. Sen lisäksi siellä demonimaailmassa oli joku prinsessakin, jonka ei pitänyt olla siellä. Pelimaisemat olivat karuja ja sijoittuivat luolaan. Kuolin melkein heti kun tultasyöksevä varis ahdisti minut nurkkaan. Jouduin siis aloittamaan alusta. Kävin siinä tavaralistaa läpi ja kirosin kun en löytänyt phoenix downia (huom. Dirge of Cerberuksessa ne voi käyttää ikäänkuin etukäteen). Minkälainen peli se semmoinen on jossa ei ole phoenix downia? Päätin sitten pärjätä ilman ja lähdin väistelemään liekkejä. Kun olin päässyt varisten ohi näin bonus paikan. Siellä oli veden yllä laattoja, joita pitkin piti hyppiä toiseksi viimeiselle hakemaan timantti. Viimeisellä laatalla kuitenkin odotti Crock pelin pääpahis harmaana versiona. Epäröimättä lähdin hyppimään kohti timanttia, nappasin sen ja käännyin nopeasti tulo suuntaan. Samassa se örvelö lähti jahtaamaan minua. Päästyäni laattojen päältä toivoin että jahtaaminen loppuisi, mutta ei. Jatkoimme juoksemista kunnes huomasin oikealla oven ja menin siitä. Örvelö jäi toiselle puolelle. Samassa huomasin palanneeni alkuun. Olin lähdössä jälleen väistelemään variksia, kun joku sanoi:
"Ei sinne pidä vielä mennä, ku tonne vasemmalle."
No minä sitten aloin tassutella vasemmalle, kun yhtäkkiä huomasin putoavani pari kerrosta alaspäin. Oltiin edelleen luolassa, mutta täällä oli kaikkia scifi laitteita. Siellä oli nainen joka selitti minulle aluksi jotain ihan outoa ja meni sitten tökkimään yhtä ruskeaa laattaa, johon syttyi vihreitä valoja. Ilmeisestikin olisi pitänyt tapahtua jotakin, koska nainen huokaisi ja kysyi että oliko "garbonaatti varmasti paikallaan". Vastasin että ei ja muistin että olin jossain aikaisemmassa pelin kentässä kerännyt jonkin kimaltavan esineen. Vein sen naisen luo ja tökkäsin laatassa olevaan reikään. Sitten vieressämme oleva teleportteri alkoi hohtaa ja kohta sieltä putkahti mustahiuksinen prinsessa. Nainen huudahti jotain ja prinsessa vastasi siihen, josta ymmärsin naisen olevan hänen äitinsä. Prinsessa lähti juoksemaan äitiään kohti, mutta juoksi vahingossa ohi ja kompastui. Tajusin että hän oli sokea. Nainen kumartui prinsessan luo ja he molemmat itkivät onnesta. Minä poistuin hissuksiin paikalta juuri kun kunigas saapui paikalle.
Seuraavaksi päädyin kovin vehreään paikkaan jossa paistoi aurinko. Siellä oli Sardiini ja pari tyttöä. Tytöt heittivät minulle ja Sardiinille pienet skeittilaudat todella pieneen skeittiramppiin. Minä oli ihan innoissani ja hihkuin että:
"Vähän niinkun Spyrossa!"
En kerennyt paljoa skeittaamaan kun lautani hajosi ja aloin epätoivoisesti keräillä sen pieniä osia ja toivoin ettei Sardiini lautailisi sormieni yli. Lopulta sain kaikki palaset turvaan, mutta kun aloin korjata lautaa huomasin että läheskään kaikki osat eivät näyttäneet sopivan siihen.

17-18.12.2007
Siinä uuden kauppahallin mainoksessa kerrottiin että siellä on pelikauppa. Siellä piti siis käydä. Kävelin melkein kaupan ohitse, kun se oli niin huomaamaton. Astuin sisään pieneen ruskeaan huoneeseen jonka seiniä peittivät hyllyt täynnä pahvilootia. Huoneen oikealla reunalla oli pieni vitriinitiski ja sen takana ovi ja portaat alas. Bongasin hyllyiltä muutamia PS2:sen pelejä, mutta en nähnyt juuri sitä oikeaa nimeä. Vitriinissä oli joitakin figuureja minulle tuntemattomista hahmoista. Siinä vaiheessa myyjä saapui paikalle, mutta ei sanonut mitään. En sanonut minäkään. Kun sitten hiljaisuus alkoi vaivata minua liika kysyin:
"Onks teillä mitään Final Fantasy tavaraa?"
"Saattaa olla."
Sitten myyjä katosi ovesta ja palatessaan pinosi tiskin viereen ison kasan figuurilaatikkoja. Minä sitten istuin portaille ja aloin tutkia niitä laatikoita. Jonkin aikaa pengottuani löysin yhden joka väitti sisältävänsä FF hahmoja, mutta vilkaistuani figuureja en ollut ollenkaan varma pitikö se paikkaansa. Ainakaan eivät näyttäneet lainkaan tutuilta. Aijoin kysyä myyjältä, että mistäköhän pelistä nämä mahtoivat olla, mutta sillävälin oli kauppaan ilmestynyt uusia asiakkaita ja myyjällä näytti olevan muuta tekemistä. Sitten vilkaisin taas laatikkoa ja huomasin siinä hintalapun. Ja samassa päätin että oli ihan sama olivatko hahmot Final Fantasystä vai eivät, koska minä en niitä ostaisi. Lappu näytti summaksi 345,50 euroa.

15-16.12.2007
Iskän luona, siinä postilaatikon kohdalla olevassa risteyksessä oli pitkä asuntovaunu, jossa me sisarukset pidimme sadetta. Yhtäkkiä näin että joku käveli mutkan takaa tietä pitkin. Kävelijä oli selvästi mies. Jossain vaiheessa hän hyppäsi vähäksi aikaa pellolle kävelemään isän taloa kohti, mutta muutti sitten mielensä ja palasi samaa reittiä takaisin tielle. Sitten hän tuli asuntovaunuun sisälle. Hän alkoi selittää jotain miten isämme on hyvä mies, kunnon mies on aina hoitanut hommansa hyvin ja muuta sellaista. Minä en pitänyt miehestä yhtään. Sitten menimme isän pihalle ja mies kiipesi yläaittaan. Sieltä hän parvelta selitti kuinka tämän maa-alan saisi hyötykäyttöön, jos vain purkaisi tämän rakennuksen.
"Katsokaa. Kuinkas iso tämä on... Ahaa, siis 7 plus 7 senttiä, vai mitä? Tähän saisi vaikka mitä. Lahokin tämä on, tämmöistä kukaan tarvitse. Matalaksi vaan." Siinä vaiheessa minä aloin nähdä punaista (kirjaimellisesti oikeastaan). Ravostuin ja huusin sille miehelle:
"Tiedätkö sinä että tuohon liittyy paljon lapsuusmuistoja! Me leikittiin siellä aina lapsena!"
Se mies pelästyi kamalasti.

14-15.12.2007
Minä, Sardiini, Papu ja Tessu oltiin Lehtomäen S-marketissa. Ei siellä ollut ketään muita, paitsi kassa. Me hihhuloitiin siellä vaan ympäriinsä. Tai noh, minä konttasin ja kurkin hyllyjen alle. Sitten satuin huomaamaan että tikkareiden vieressä, alahyllyllä oli piilossa parin sentin korkuisia Final Fantasy ja Disney figuureja. Otin ne esiin ja huusin Tessun paikalle. Ihailin siinä ainakin Vincentiä, Lumikkia ja ihan valkoista Sephirothia. Aloin sitten selittää kuinka minulla oli pienenä ollut semmoinen pieni prinsessa linna, semmoinen sininen, merenneito tyylinen, jonne nämä figuurit olisivat sopineet.

?????
Xigbar piti vauva Luxordia sylissään ja näytti todella ylpeältä. Hänellä oli hiukset auki ja pienet Demyx ja Zexion kurkkivat vauvaa.
Xemnas jahtasi Roxasia ympäri iskän pihaa tupperware pakkaus kädessään. Jossain vaiheessa Xemnas pysähtyi ja avasi paketin. Sieltä paljastui makaroonilaatikkoa ja haarukka. Xemnas jatkoi jahtaamista, mutta Roxas ei suostunut antamaan periksi. Selvisi että Roxas yritti tappaa itsensä nälkään ja Xemnas yritti estää sen.

?????
Minä ja Sara oltiin kaupassa ja meillä oli korissa kurkku. Sitten siihen tuli joitain ärsyttäviä tyttöjä, jotka nauroivat meille. Ne yrittivät ottaa kurkun koristamme ja tönivät. Sitten minä huomasin toisen tytön taskussa nahkakukkaron. Iskin siihen heti hampaani. Se tyttö piti kiinni kukkarostaan ja kiljui samalla kun minä revin, riuhdoin ja murisin. Sekä heilutin häntääni, koska se oli minusta äärettömän hauskaa.