Kuvaus joulusta  2001 Cambridgessä Päätimme olla joulun 2001 Cambridgessä, koska silloin Suomessa olisi kuitenkin sateista ja pimeää... Kunnon joulunviettomme alkoi ehkä siitä kun kävimme aatonaattona illalla viemässä vuokraemännällemme Lindalle jouluterveiset (ehkä meille tuli huono omatunto hänen tuotuaan meille kassikaupalla herkkuja, jouluhörhötyksiä, Tuomakselle vaatteita...) Tutustuimme samalla hänen mieheensä Markiin ja näimme vilaukselta myös parikymppisen nuoremman pojan, Michaelin. Heidän kotinsa Melrosessa oli oikea elokuvien amerikkalainen peruskoti, sisällä asunnossa tunnelma oli kuin joulupaketissa. Yhden ison koristeläjän alla oli ilmeisesti oikea joulukuusi, vaikkei sitä juuri näkynyt pallojen, kultanauhojen ja valojen seasta. Myös tuoksut olivat mainiot: jouluista maustekakkua, fudgea ja muita herkkuja uunikaupalla. Ilmoitimme heti ovella että Tuomaksen pitää päästä nukkumaan, joten emme tule edes sisään. Mutta niin vain kohta istuimme pöydässä popsimassa jättiläiskatkarapuja ja juomassa täkäläistä "siideriä" eli käytännössä omenamehua, tällä kertaa kuplivaa versiota. Aina kun maisteltuamme sanoimme jostakin että onpa hyvää, Linda pakkasi sitä purkillisen meille mukaan. Mark yritti vähän toppuutella, mutta kaiken kaikkiaan Linda tuntuu yhä enemmän siltä jenkkielokuvien naapurilta, joka tulee heti muuttokuorman saavuttua pimputtamaan ovikelloa ja tuomaan pipareita sekä toivottaa tervetulleeksi seudulle. Lopulta lähdimme paikalta mukanamme paljon enemmän joululahjoja kuin meillä oli tullessamme. Sekä meno- että paluumatkalla näimme niin uskomattomasti jouluvaloilla kuorrutettuja taloja ettei voinut kuin nauraa. Jenkkiläiset jouluelokuvat huijaavat - totuus on vielä pahempi. Tosin tuolla Melrosen suunnalla ne olivat keskimäärin todella paljon järkyttävämpiä kuin Cambridgessa, missä jouluvalot ovat enimmäkseen hyvin maltillisia. Missään muuallakaan emme olleet aiemmin nähneet sellaista koristevalojen viidakkoa kuin tällä reissulla. Kotiin päästyämme laitoimme vielä kattilat tulelle: joulupuuro, sekametelisoppa, rosollin aineet ja joulusinappi. Kaikki valmistelut olivat jääneet aika viime tippaan sillä aiemmin emme olleet oikeastaan tehneet muuta kuin joulutorttuja; toisaalta kun olimme sopineet yhteisestä aattoillallisesta kahden muun suomalaisperheen kanssa, myös ruoanlaittovastuut oli jaettu joten valmisteltavaa oli paljon vähemmän kuin normaalina jouluna. Riisipuurokin onnistui hyvin, vaikkei täältä varsinaista puuroriisiä löydykään; olemme onnistuneet bongaamaan jo kaksi riisilajia jotka puuroutuvat mukavasti kunhan niitä malttaa keitellä sellaisen normaalin riisipuuron vaatiman ajan. Jouluaattoaamuna varhain, joskus ennen seitsemää, Pekka heräsi laittamaan tulen perunakattilan alle, jotta saimme perunalaatikon imeltymään. Päivällinen kun oli tarkoitus syödä kolmen kieppeillä kun arvioimme lasten olevan silloin sopivasti virkeitä. Meille tulivat Marjo, Marko ja Jenna sekä Päivi, Semi ja Kamu jouluaterialle. Oman jännityksensä päivään toi se, että Pekka ei ollut aiemmin tavannut vieraitamme ja Tiinakin vain äidit lapsineen.Muuten aamu oli kuin normaali suomalainen aattoaamu: jo pari viikkoa aiemmin sisälle kannetun kuusen koristelu (Suomen lippuja ehkä hiukan runsaammin kuin Suomessa olisi), joulupuuro (jonka manteli jäi toistaiseksi löytymättä) sekahedelmäkeiton kanssa ja joulutorttuja, ja sen jälkeen ruokaa laittamaan. Meidän osuuteemme jouluateriasta kuului suunnilleen Rockportin Suomi-kaupasta löytämämme Abban silli, kinkku (kaksi pätkää possun ulkofilettä sidottuina yhteen, jotta kokonaisuus oli vähän juhlavampi ja kinkkumaisempi; suomalaisen joulukinkun tapaan suolattuja kinkkujakin jostain Skandinavia-kaupasta kuulemma löytäisi, mutta tämä oli oivallinen korvike), perunalaatikko, kotitekoinen ruisleipä ja rosolli. Päivi ja Semi sekä Marko ja Marjo toivat porkkana- ja lanttulaatikkoa, graavilohta, peruna- ja sipulisalaattia, suomalaisia puolukoita, linssipaistia, joulukakkua, hunajasinappia ja muita herkkuja. Joulupöytä oli siis notkollaan ja kaikki todella hyvää. Oikeastaan vain karjalanpiirakat puuttuivat siitä mitä joulupöytäämme on aiemmin kuulunut. Aikamoinen hulina alkoi kun kaikki olivat tulleet. Melkein koko ajan joko Tuomas, Kamu tai Jenna (jälkimmäiset puolisentoista kuukautta Tuomasta vanhempia) oli oloonsa tyytymätön ja joku vanhemmista riensi rauhoittelemaan omaansa. Mutta hauskaa oli.  Lopulta seitsemän aikaan muut perheet lähtivät omiin koteihinsa rauhoittamaan loppuiltaa ja mekin siirryimme ihmettelemään, oliko joulupukki löytänyt tälle mantereelle. Tosin Tuomas oli kuluttanut enimmän vauhtinsa vieraiden ihmettelyyn ja jaksoi avata valtavasta pakettivuorestaan vain kolmisen lahjaa ennen kuin sammui. Joulurauhan julistus meiltä meni sivu suun vaikka YLE sen lähettikin netissä -  se olisi taas pitänyt katsoa juuri oikeaan aikaan, eli viideltä aamulla täkäläistä aikaa. Muuten jouluaatto oli kuitenkin erittäin jouluinen, ehdimme sekä rauhoittua hulinasta että syödä liikaa :) ja loppuilta sujui mukavasti laiskotellen ja lahjakirjoja lueskellen. Ainoastaan jouluaaton sää oli kurjahko, kymmenisen astetta lämmintä ja vettä satoi koko päivän, joten tavaksi tullut aattoillan kävely jäi tekemättä. Oli vaikea kuvitella talvista Suomea - samaan aikaan siellä oli monin paikoin reilusti parikymmentä astetta pakkasta. Pääsivulle