Kapteeni Miki

Lännensarjakuvan kulta-aikaa oli 1950-luku. Silloin meille Suomeenkin rantautuivat monet amerikkalaiset ja italialaiset länkkärisarjakuvat. Italialaisista useimmat ilmestyivät ns. piccolo-formaatissa. Tex, Villi länsi, Viidakko, Seikkailijat ja muutamat muut olivat juuri näitä kapeita liuskalehtiä. Nykyisin nostalgisen keräilyn kohteena olevat lehdet katosivat 1960-luvun puolivälissä, ilmeisesti muiden isompien lehtien tultua yleisemmiksi ja ehkäpä televisiollakin oli vaikutuksensa. Vuosina 1954 - 1965 ilmestynyt Villi Länsi teki Suomessakin tunnetuksi nuoresta nevada-rangerista kapteeni Mikistä kertovan sarjakuvan. Liuskalehtien kadottua katosivat Suomesta myös useimmat näissä lehdissä ilmestyneet sarjakuvat, vain Tex Willer on yhä jäljellä.

Toisen maailmansodan jälkeen kaikki amerikkalainen oli Italiassakin suosittua. Amerikkalainen sarjakuvatuotanto ei kuitenkaan vyörynyt täyttämään markkinoita kokonaan. Italiassa oli kehittynyt Toisen maailmansodan aikana vankka kotimaisten sarjakuvien tuotanto, jolloin kaikki ulkomaalaiset sarjakuvat olivat kiellettyjä. Vaikutteita amerikkalaisista sarjakuvista oli kuitenkin saatu jo 1930-luvulla, jolloin Italiassakin julkaistiin useita klassisia sanomalehtisarjakuvia. Sodan jälkeen saatiin maahan amerikkalaissotilaiden myötä paljon yhdysvaltalaisia comic bookeja, sarjakuvalehtiä.

Italiassa lännen aiheistolla on yllättävän pitkät perinteet. Giacomo Puccinin ooppera La Fanciulla del West (Lännen tyttö) kantaesitettiin 1910, joka tosin perustuu amerikkalaisen David Belascon näytelmään. Emilio Salgarin (1862—1911) eksoottisten ja historiallisten romaanien joukossa oli useita lännentarinoita. Kuinka suuri vaikutus näillä oli Kapteeni Mikin, Texin ja muiden italialaisten lännensarjakuvien syntyyn jää arvattavaksi. Joka tapauksessa lännensarjakuvien määrä lisääntyi heti Toisen Maailmansodan jälkeen.

Italiassa 1940-50 -luvuilla kukoistaneiden piccolo-lehtien koko johtui sodanjälkeisestä paperipulasta. Niiden suosio taas kenties siitä, että kätevän kokoinen lehti oli helppo piilottaa koulukirjan väliin. Paperipulan loputtua lehdet siirtyivät ilmestymään suuremmassa pokkarikoossa.

Kapteeni Miki (Capitan Miki) oli Italiassa parhaimmillaan jopa Texiä suositumpi. Piccolo- lehdykkänä 1951 alkaneen Mikin loi kolmen hengen taiteilijajoukko EsseGesse. Kolmikkoon kuuluivat Pietro Santoris (1926 - 1989), Dario Guzzon (1926 - 2000), ja Giovanni Sinchetto (1925 - 1989). Nimimerkki muodostuu kolmen piirtäjä-käsikirjoittajan sukunimien ensimmäisistä kirjaimista (s-g-s).

Kapteeni Mikin lisäksi kolmikko teki muitakin sarjoja, joista monet olivat lännenaiheisia. Ryhmän yhteistyö alkoi 1950 sarjalla Kinowa ja vuoden 1951 heinäkuussa ilmestyi jo ensimmäinen Kapteeni Miki.

Sarjan päähenkilö on 16-vuotias orpopoika jonka huoltaja murhataan. Tapauksen johdosta Miki päättää littyä rangereihin taistelemaan rikollisuutta vastaan. Tämä alkutarina alkoi Suomessa 1953 Gordon Jim-nimisessä lehdessä ja jatkui pian sen tilalle tulleessa Villi Länsi-lehdessä. Tarina julkaistiin uudestaan vielä 1979 Nykylehdet Oy:n Kapteeni Miki -lehdessä.  Miki saakin melko pian holhoojansa murhaajan, salaperäisen Korppikotkan -koplan jäsenen kiikkiin. Monien seiikkailujen jälkeen Miki ylennetään lopulta kapteeniksi ja sarjan nimi tulee näin oikeutetuksi.

Amerikkalaisen populaarimytologian vaikutus on Kapteeni Mikissä selkeää. Ei pelkästään lännenaiheensa vuoksi. Kapteeni Miki -tarinoissa pelataan paljolti vanhasta pulp-kirjallisuudesta tutulla eksotiikalla ja mystisillä aineksilla. Salaisista paikoista löytyy unohtuneita yhteisöjä. Eräässä seikkailussa Miki ystävineen löytää tiensä laaksoon jossa asustaa alkuperäisen kulttuurinsa täysin säilyttäneitä viikinkien jälkeläisiä. Mystiikkaa ja wagneriaanisia aineksia on paljon mukana. Toisessa tarinassa joudutaan venäläisten emigranttien tulivuoren kraateriin perustamaan yhteisöön, jota johtaa kumaraselkäinen aatelinen. Muutoin seikkailut ovat tavanomaisempia lännenjuttuja Mikin toimiessa Nevada Rangersien riveissä. Tarinat ovat tyypillistä vanhan ajan seikkailua ilman korukuvioita, ja juonet suoraviivaisen mutkattomia. Hahmot ovat yksioikoisen selkeitä perustyyppejä, eikä kenenkään taustoja paljasteta liiemmälti. Jouhevasti kulkeva lineaarinen tarina on tärkeintä.

Ilmestyessään Suomessa 1950-luvulla Kapteeni Miki joutui jakamaan Villi länsi -lehden vähäiset sivut ensin Gordon Jimin kanssa ja sitten Bill veljekset -sarjan kanssa. Villi länsi ilmestyi joka toinen viikko, vuoroviikoin Texin kanssa. Loppuaikoina 1960-luvulla Miki sai Villi länsi -lehden sivut kokonaan itselleen. Kapteeni Miki palasi uudelleen Suomeen joulukuussa 1979 omassa lyhytikäiseksi jääneessä nimikkolehdessään. Lehti oli normaalikokoa ja 32-66 -sivuinen. Huolimattomasti käännnetyssä lehdessä Nevada Rangerseja kutsuttiin alkuun ratsujääkäreiksi ja Windyä Kaksois-rommiksi. Lisäksi monien jaksojen nimet olivat jääneet tyystin kääntämättä.

EsseGesse -ryhmä jätti Mikin 1960-luvun aalussa ja sarjaa jatkoivat piirtäjinä Franco Bignotti ja Nicolino Del Principe sekä käsikirjoittajana Amilcare Medici. Useat muutkin piirtäjät tekivät sarjaa, ennen kuin se lopetettiin kokonaan 1980-luvulla. Parhaimmillaan se oli kuitenkin 1950-luvulla EsseGessen tekemänä, kömpelöhkö kuvitus on paikoin oudon kiehtovaa ja onnistuu lisäämään tunnelmaa tarinoihin.

Teksti julkaistu aiemmin Länkkäriseuran Ruudinsavu -lehden numerossa 3/2002 hivenen lyhennettynä.