Pierre Christin - Andreas C Knigge (toim.). Murros -rautaesirippu repeää. Alkuteos: Durchbruch. Suomentaneet: Lauri Narinen, Päivi Heininen, Teivo Teivainen, Ville Valtasaari, Antti Marttinen. Tekstaus: Satu Apajalahti, Lena Vahtera-Marstio. Kustannus Oy Semic 1990. 80 s.
Harvoin on suomalainen kustantaja yhtä nopea ja ajankohtainen kuin Semic julkaistessaan albumin Murros. Sarjakuvan kustantamisessa kun on Suomessa tavattu kulkea n. 10 - 20 vuotta jälkijunassa.
Ulkoisesti komea ja perusajatukseltaan hieno albumi kertoo Itä-Euroopassa aivan viime päivinä tapahtuneista poliittisista   mullistuksista. Mm. Romania, Berliinin muuri, Baltia ovat tämän albumin aiheina.
Kolmekymmentä Itä- ja Länsi-Euroopan (onpa mukana yksi amerikkalainenkin) huomattavinta sarjakuvapiirtäjää ja -kirjoittajaa on otettu mukaan tähän antologiaan.
Valitettavasti Murros ei sisällöllisesti ole läheskään niin hyvä kuin ennakkoon oli lupa odottaa. Monet kirjan taiteilijoista ovat tehneet työnsä liian heppoisesti ja nopeasti. Ajankohtaisuuden takia on kiireessä ehkäpä jouduttu tekemään kompromisseja. Monessa tapauksessa taiteilijat ovat saaneet aikaan vain komeita kuvia. Kovin syvälliseen pohdiskeluun ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole ryhdytty. Ehkäpä kirjassa kuvatut tapahtumat ovat ajallisesti vielä liian lähellä. Kunnollista etäisyyttä aiheeseen ei ole saatu, tai uskallettu ottaa.
Tavallaan kirjan mielenkiintoisimpia ovat itäeurooppalaisten piirtäjien tekemät sarjakuvat. Kommunismin arvostelu ei vaadi enää suurta uskallusta, toisaalta on huvittavaa huomata sosialistisen vallan kaatumista kuvattavan lähes samoin idealistisin sanankääntein kuin
aikanaan vuoden 1917 vallankumousta. Puolalaisten Parowskin ja Polchin tarina Epäjumalan tuho on tietyssä idealismissaan lähes koominen. Jugoslavialaisen Keracin pinnalliseksi jäävä sarjakuva tuo puolestaan mieleen amerikkalaiset toimintasarjat.
Melkein kaikki piirtäjät ja kirjoittajat ovat lähestyneet aihettaan fantasian tai satiirin keinoin. Suurelta osin epäonnistuen. Miguelanxo Prado Espanjasta ja Pierre Christin Ranskasta ovat kuitenkin ottaneet lähtökohdakseen kertoa tarinansa yksityisen, pienen ihmisen silmin ja onnistuneet näin kuvaamaan asioita yleisemmin ja tarkkanäköisemmin kuin kukaan muu albumin taiteilijoista. Pradon ihanteeton kuvanovelli Berliinin muurin eri puolille joutuneesta avioparista on vaikuttava ja Christinin kuvapari Itä-Berliinistä ennen ja jälkeen muurin murtamisen hymyilyttävän kyyninen.
Englantilaisten Neil Gaimanin ja Dave McKeanin tarina fyysisistä ja psykologisista muureista on ehkä kirjan syvämietteisin; se pistää lukijansa ajattelemaan. MeKeanin kuvitus on oma lukunsa sekin. Hän on aina ollut rohkea kokeilija. Neljän muurin kuvitus on oikeastaan kollaasi puuta, paperia, lankaa ym.
Maininnan arvoista on, että Murros ilmestyy Suomen lisäksi yhtäaikaa 12 muussa maassa. Tärkeä tämä albumi on myös muissa suhteissa. Ensinnäkin se tuo esille monia ennestään Suomessa tuntemattomia, muta hyviä sarjakuvantekijöitä. Toisekseen se on hyvä esimerkki siitä, mitä muuta sarjakuvilla voi kertoa lasten satujen ja aamukahvin höysteenä nieltyjen vitsien lisäksi.

Timo Ronkainen