Näin jännittävästi ja sekavasti
käydään edellisen numeron tapahtumia läpi Nizarin
kakkosnumeron ensimmäisessä ruudussa. Ja: "Yhtäkkiä
pamahti tiheiköstä laukaus..." Hoo!
Lehti tuo ulkoasullaan mieleen vanhat ns.
liuskalehdet
1950-luvulta, italialaisperäiset Texit, Viidakot ja
muut. Muutenkin tämä sarjakuva on kuin suoraan 1940- tai -50
-luvulta, vaikka onkin tehty 1960-luvun llopulla.
Sarjakuvan piirtäjä Hansrudi Wäscher
syntyi Sveitsissä 1928 ja oppi italiaa jo lapsena, asuessaan
vanhempiensa kanssa italiankielisellä alueella. Siellä
hän tutustui italialaisiin sarjakuviin, tietysti tutuiksi tulivat
myös klassiset amerikkalaiset sarjakuvat, Tarzan, Mandrake
ja muut, joiden vaikutus siis ehkä liiankin selvästi
näkyy hänen tuotannossaan.
Vuonna 1940 hän muutti perheineen Saksaan ja valmistui aikanaan
graafiseksi suunnittelijaksi. Walter Lehning Werlag alkoi
1953 julkaista sarjakuvia italialaisessa taskukirjaformaatissa. Se
tarjosi Hansrudille tilaisuuden toteuttaa lapsuuden suunnitelmat omista
sarjakuvista. Heti hän tarjosi Sigurd-nimistä
saksalais-wagnerilaisen ritariromantiikan
sävyttämää sarjakuvaansa. Siitä alkoi
pitkä ja tuottelias ura. Hänen sarjakuvansa ovat
vieläpä suosittuja, vaikka olivat jo hiukan vanhentuneita jo
ilmestyessään. Aihepiirit olivat tuttuja italialaisista ja
amerikkalaisista sarjakuvista 30- ja 40-luvuilta, ritari- ja
viidakkoseikkailuja. Nimet kertovat kaiken(?): Tibor, Nizar
(viidakko-), Sigurd, Falk, Ulf (ritari-), Gert (merirosvo-) ja Nick
(viidakkosarja).
Vaan eivätpä tuon nimiset sarjat voi aivan tylsänhuonoja
olla. Kömpelössä kuvituksessa on outoa tunnelmaa, ja
tarinat hauskan tyhmiä. Moinen yhdistelmä voi tuottaa
erikoisen lopputuloksen.
Nizar on oikeastaan Wäscherin vanhemman sarjan Tiborin kopio tai
muunnos. Tibor syntyi 1959 kustantamon pyynnöstä paikkaamaan
italialaissarja Akimin jättämää aukkoa; Akimin
julkaisusopimus oli ohi ja uuteen sopimukseen ei päästy.
Wäscher sai luoda uuden samanlaisen sarjan tilalle. Kun Lehning
Werlag lopetti toimintansa 1968, sai Wäscher luoda sarjansa
tavallaan uudelleen. Nizar syntyi. Kopion kopion kopio...
Saksalainen sarjakuva Suomessa on aikamoinen harvinaisuus. Lehteä
selatessa on vaikea uskoa sarjan olevan vuodelta 1968. Wäscher on
ollut uskollinen esikuvilleen, sarja on samaa vanhaa bulkkia kuin
ennenkin, tyhmää poikien seikkailusarjaa, niiden
"kulta-ajalta".
Nizarissa on kaikkea; huimaa seikkailua, salaperäisiä
viidakkotemppeleitä, turbaanipäisiä konnia,
tiikereitä ja sen sellaista. Nizar on teenkasvattajapariskunnan
poika, jonka vanhemmat kuolivat rosvojoukkojen hyökkäykseen
tämän ollessa pieni. Perheen kotiopettaja, kunnianarvoisa
viisas vanhus Yorghi pelasti Nizarin paeten viidakkoon, jossa he asuvat
vanhassa unohdetussa temppelissä. Nizar kasvoi viidakon
eläinten kanssa ja ymmärtää tietenkin niiden
puhetta. Nizarin ystäviä ovat ainakin tiikeri-Kali, apina
Dodo ja tässä lehdessä nimetön norsu, ja kaikilla
on tottakai puhekuplat. Ollakseen intialainen (?) Nizar on merkillisen
arjalaisen vaalea. Lienee sitten nimestään huolimatta
saksalainen?? Tästä numerosta se ei käy ilmi.
Tässä 16-sivuisessa (jep!) jännityspakkauksessa Nizar
pelastaa haavoittuneen, kuumehoureisen miehen ja vie hänet
viidakkotemppeliinsä Yorghin parannettavaksi. Miehen, Harveyn,
tarkoitus oli suojella jotakuta, muttei kuumehoureisena muista
ketä. Joku oli yrittänyt tappaa hänet. Muutaman sekavan
tapahtuman jälkeen lehti päättyy
jännittävään kohtaukseen jossa salaperäinen
turbaaniniekka maksaa salamurhaajille. "Olette hoitaneet asian
hyvin. Tässä luvattu palkkio!" "Kuka on tämä
salaperäinen ratsastaja, joka on maksanut suuren summan saadakseen
Harveyn tieltään? Miksi on haavoittunut, jonka kunnianarvoisa
Yorghi ja Nizar ovat ottaneet luokseen, niin tärkeä? Auttaako
Nizar häntä? Älkää unohtako seuraavaa numeroa!
Se on nimeltään: Kaikkialla vaanii vaara."
Ja takakannessa mainostetaan: "Tämä on seuraavan Nizarin
kansikuva! Vaara vaanii kaikkialla."
Lehti on viidakkomiljööseen sopivasti painettu
tummanvihreällä painovärillä, sen vielä
ymmärtää, mutta kuinkahan suomalainen kustantaja on
uskonut tämän taskukokoisen ja ohuen läystäkkeen
menevän kaupaksi? Irtonumerohinta 1:20 on tavattoman korkea,
tuohon aikaan sai esimerkiksi värillisen, tuplasti paksumman ja
kookkaamman Aku Ankan 80 pennillä. Teräsmiehenkin sai 1:10
hintaan. Nizar on ns. liuskalehtien perillinen ajalta, jolloin
liuskalehdet olivat jo auttamattomasti passé. Nizaria
ilmestyikin vain kahdeksan numeroa. Kustantaja OY Liiton yritys oli
kova; Nizar-klubiin sai liittyä ilmaiseksi, ja postitse jaettavaan
klubikorttiin sai liimailla sisäkannesta leikattavia
Nizar-merkkejä. Tästä divarista ostamastani
lehdestä sen oli joku jo leikannutkin, eli jäseniäkin
lie ollut.
Hansrudi Wäscherillä on Saksassa oma faniklubinsa, hänen
hahmojaan on nähty puhelinkorteissa ja yhä
työteliäs piirtäjä kiertelee festivaaleilla
signeeraamassa.
