| IHMISET MERTEN Nyt maakravuiksi meitä kutsutaankin Me hallitsemme kadut kaupungin Se meri meitä hiukan pelottaakin kun vapaus siell' on mitä mahtavin Kun rannalta katsomme kaukaisuuteen havaitsemme harmaan purjeveneen Se matkustajineen ja miehistöineen on seilaamassa yhä uudelleen Ihmiset merten kulkevat vaan, jättävät arjen kauaksi taa! Kuolevat muuten nostalgiaan Kaipaavat aavoille tukehtuessaan haluunsa päästä liikkumaan! (Ihmiset merten) Kun heitä katsottiin ja tuijotettiin (kulkevat vaan) he katosivat kauas horisonttiin (jättävät arjen) Me uppouduimme silloin kysymyksiin: heidät jos meri nielee syy-vyyksiin? Ihmiset merten kulkevat vaan, jättävät arjen kauaksi taa! Kapteeni Koukku apureineen, Sir Francis Drake sekä muut merirosvot poikia ovat tuon suuren veen! Meren tuolta puolen ovat kotoisin Sen vapauden maljaa maistaa nyt tahtoisin… Ihmiset merten (ihmiset merten) kulkevat vaan (kulkevat vaan), jättävät arjen kauaksi taa! Oi, miten laaja meri onkaan... Kaupungin kadut ja maaseudun pellot meitä pitävät vankeinaan Merten ihmiset kulkee vaan! |