Hiirten hoito-ohje

1. Yleistä
Hiiriä on pidetty lemmikkeinä satoja vuosia. Jo muinaisessa Kiinassa ihmiset pitivät lemmikkeinään valkoisia hiiriä, jotka kulkivat mukana taskussa. Nykyään hiiri on verrattain yleinen lemmikkijyrsijä, josta on olemassa lukuisia erilaisia värimuunnoksia. Hiiri on hyvin helppohoitoinen ja ihastuttava lemmikki. Se ei kuitenkaan sovi pienille lapsille, sillä se ei pienenä eläimenä kestä kovakouraista käsittelyä. Hiiret ovat valitettavasti verrattain lyhytikäisiä, ne elävät vain 1-2 vuotta. Yli kaksivuotias hiiri on jo harvinaisuus.

Lemmikkeinä pidetään eri hiirilajeja, joilla on erilaiset hoitovaatimukset. Kesyhiiren lisäksi lemmikkeinä pidetään natalhiiriä, egyptin- ja niilinokahiiriä sekä seeprahiiriä. Näiden hoidosta löytyy ohjeita mm. Suomen Näyttely- ja
Lemmikkihiirten sivuilta osoitteesta http://koti.mbnet.fi/haisulit/.

Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa kesyhiiren kohdalla. Kesyhiirten ohella ihmiset puhuvat usein maissihiiristä tai japanilaisista tanssihiiristä. Oikea nimitys tälle valloittavalle lemmikille on (kesy)hiiri. Tanssihiiriäkin on olemassa, mutta kyse on saman lajin epäonnisesta mutaatiosta. Tanssihiirillä on periytyvä aivovaurio, jonka vuoksi ne eivät kykene liikkumaan kunnolla, vaan pyörivät ympyrää. Tätä jotkut ihmiset kutsuvat "tanssimiseksi". Tanssihiiriä ei onneksi nykyään juuri myydä lemmikeiksi.
Täytyy muistaa, että vaikka aidot tanssihiiret ovat väriltään kirjavia, valtaosa kirjavista hiiristä on täysin terveitä.

Hiiriä esiintyy pääpiirteittäin kahta eri tyyppiä: kookasta englantilaistyyppistä sekä pientä lemmikkityyppistä (suomalaistyyppistä). Näyttelyissä näkee ensimmäistä tyyppiä, eläinkauppojen hiiret ovat useimmiten jälkimmäistä. Englantilaistyyppisen show-hiiren tunnistaa myös linjakkaasta ruumiinrakenteesta, pitkästä hännästä ja suurista korvista. Lemmikkityyppiset hiiret ovat usein pieniä palleroita, joilla on pienet korvat ja lyhyehkö häntä. Kokoero näillä kahdella tyypillä voi olla huomattavakin: täysikasvuinen englantilaistyyppinen hiiri painaa n. 50-80 g, kun sen pienempi suomalainen serkku painaa vain 30-60 g. Molemman tyyppiset hiiret ovat yhtä hyviä lemmikkejä.

2. Mistä hiiri hankitaan?
Hiiri kannattaa hankkia Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiirten hyväksymältä viralliselta kasvattajalta. Kasvattajalta saat varmimmin käsitellyn ja terveen lemmikin. Viralliset kasvattajat myyvät hiirensä yleensä valmiiksi rekisteröityinä. He myöskin kertovat, onko kyseinen hiiri näyttelytasoinen, esittelevät mielellään sen vanhemmat ja neuvovat tulevaa hiirenomistajaa. Myös epävirallisilta kasvattajilta voi saada ihanan lemmikin, mutta kannattaa olla tarkkana. Näiden joukosta löytyy myös hiiriä käärmeenruoaksi tehtailevia tai muuten kasvatusperiaatteiltaan
epäilyttäviä "kasvattajia". Hyvän kasvattajan tuntee siitä, että hänen eläimensä asuvat asiallisissa häkeissä ja ovat hyvinvoivia. Älä osta hiirtä kasvattajalta, joka antaa niitä ilmaiseksi tai myy pilkkahinnalla, pitää eläimiään ahtaissa häkeissä liian paljon ja jonka lemmikit vaikuttavat huonokuntoisilta, asuvat eri sukupuolten sekalaumoissa tai ovat sisäsiittoisia. Monet eläinkaupat myyvät hiiriä, mutta nämä eläimet tulevat usein ulkomaisilta tukkukasvattajilta ja saattavat olla jopa täysin käsittelemättömiä, loisten vaivaamia tai muuten sairaita. Näiden joukosta saattaa toki löytyä ihana lemmikki, mutta pettymisen mahdollisuudet ovat suuret. (EKKJY:n lisäys: Yhteistyöeläinkauppamme Faunatar Lappeenrannassa myy terveitä ja suomalaisia lemmikkieläimiä)

Hiiret maksavat kasvattajilta hankittuina 8-10 €. Eläinkaupat myyvät lemmikkitason hiiriä usein korkeampaan hintaan kuin kasvattajat. Hiirtä ei pitäisi myydä alle 8 €:lla, eikä varsinkaan antaa ilmaiseksi. Eläimen on ostettaessa oltava vähintään 4 vk:n ikäinen.

3. Uros vai naaras - yksi vai kaksi?
Hiirinaaraat ovat lemmikkeinä huomattavasti yleisempiä kuin urokset. Urosten virtsa haisee hyvin vahvasti hiireltä, minkä vuoksi useimmat vieroksuvat niitä lemmikkeinä. Uroksia pidetään lähinnä kasvatustarkoituksessa. Hiiret ovat laumaeläimiä, joten on hyvä ostaa kerralla vähintään kaksi naarasta. Parhaiten hiiret viihtyvät pienissä, n. 3-5 hiiren laumoissa. Uroksia pidetään yksin, sillä ne tappelevat keskenään rajusti. Naarasta ja urosta ei voi pitää yhdessä, sillä naaras saattaa synnyttää n. 10 poikasta aina kolmen viikon välein ollessaan uroksen kanssa yhdessä. Jos haluat välttämättä vain yhden hiiren, ota yksi uros. Urokset ovat jossain määrin naaraita leppoisampia, pitkäikäisempiä ja ne tulevat usein kesymmiksi.

Helpointa on ottaa samasta poikueesta tai muuten yhdessä kasvaneista poikasista kaksi tai useampi naaras. Täysikasvuisiakin naaraita voi helposti yhdistää, mutta ne täytyy totuttaa toisiinsa tappeluiden välttämiseksi. Totutus onnistuu esim. siten, että hiiret laitetaan yhdessä pariksi tunniksi kuljetuslaatikkoon, jossa on puhtaat purut. Tänä aikana siivotaan niiden tuleva koti perusteellisesti, pestään kaikki tarvikkeet ja tietenkin laitetaan puhtaat kuivikkeet. Kun hiiret sitten laitetaan yhdessä häkkiinsä, ei ongelmia pitäisi syntyä. Menettele näin myös, jos yhdistät laumaan uusia hiiriä.

4. Hiiri tulee taloon
Kun tuot hiiren kotiisi, täytyy häkin olla valmiina ja sisustettuna odottamassa. Etenkin eläinkaupasta hankittu hiiri saattaa olla aluksi hyvinkin arka uudessa kodissaan. Siksi sen on parasta antaa ensin rauhassa tutustua uuteen kotiinsa. Kun se on tottunut ympäristöönsä ja häkin ympärillä liikkuviin ihmisiin, sitä voi alkaa rauhallisesti käsitellä. Kun hiiren kanssa seurustelee säännöllisesti, se kesyyntyy nopeasti. Kasvattajalta tulleet hiiret ovat yleensä käsiteltyjä ja luottavaisia, ja ovat parin tunnin ihmettelyn ja tutkiskelun jälkeen kuin kotonaan.

5. Hiiren käsittely
Käsittele hiirtä aina hellästi mutta varmoin ottein. Hiiren saa kätevästi kiinni häkistä antamalla sen pujahtaa vessapaperirullan sisälle ja nostamallarullan kanssa. Jo hyvin kesyyntyneen hiiren voi rauhallisesti poimia häkistään- ellei se sitten kiipeä kädelle oma-aloitteisesti. Hiirtä voi nostaa hännän tyviosasta, mutta sitä ei saa roikottaa hännästä. Pidä hiirtä kämmenelläsi rauhallisesti, usein se tutkiskelee ja kurkottelee kädelläsi ympäriinsä. Aikuinen kesyyntynyt hiiri ei hyppää kädeltäsi alas, mutta ole varovainen nuorten hiirten kanssa. Niitä on hyvä pitää varmuuden vuoksi kiinni hännän tyvestä. Jos hiirtä käsittelee kovakouraisesti, sen luonnollinen puolustusmekanismi  on käyttää hampaitaan. Käsittele siis hiirtä aina hellästi.

Monien lemmikkihiiren omistajien mielestä on kivaa antaa hiiren pujahtaa vaatteisiin, ja usein hiiri saattaa puikahtaa hihaasi vaikket sitä haluaisikaan. Jos pidät hiirtä vaatteissasi, ole erittäin varovainen ettet vahingossa
rusentaisi sitä. Ole myös varovainen, jos pidät hiirtä taskussasi.

Huom! Ole erittäin varovainen käsitellessäsi 2-4 vk:n ikäisiä hiirenpoikasia. Hiirillä on tuon ikäisinä ns. kirppuikä, jolloin saattavat singahtaa täysin ennalta arvaamattomasti kädeltä mihin tahansa suuntaan kohtalokkain seurauksin. Usein kirppuikäiset poikaset myös purevat.

6. Häkki ja tarvikkeet
Häkin asemasta hiiri tarvitsee mieluiten terraarion, myös vanha ritiläkantinen akvaario käy. Sopivat mitat hiiren asumukselle ovat esim. 40 x 25 x 20 (leveys x syvyys x korkeus). Tämän kokoiseen häkkiin voi laittaa 2-4 hiirtä. Häkki saa olla mielellään suurempikin. Erinomainen asumus hiirille on Ferplastin MiniDuna-terraario. Jos ostat hiirellesi metallipinnaisen häkin, pidä huoli ettei pinnojen väli ole enempää kuin 7 mm. Suuremmasta välistä hiiri voi livahtaa karkuteille. Häkki sijoitetaan vedottomaan paikkaan huoneen nurkkaan, jonne aurinko ei paista suoraan mihinkään aikaan päivästä. Hiirtä ei voi pitää ulkona.

Terraario kannattaa hankkia ilman siihen kuuluvia perustarvikkeita, ja ostaa erikseen soveltuvammat. Hiiri tarvitsee mieluiten keraamisen ruokakupin ja pesämökin, juomapullon sekä vähintään 15 cm halkaisijaltaan olevan juoksupyörän, jonka olisi turvallisuussyistä hyvä olla umpinainen. Juoksupyörä ei ole välttämätön, jos häkki on riittävän iso. Lisäksi häkkiin laitetaan vessapaperirullia, munakennoja, pieniä kartonkirasioita ja pestyjä puiden oksia virikkeiksi hiirelle.

Kuivikkeeksi hiirille soveltuu hyvin eläinkaupoissa ja ruokakaupoissakin myytävä kutterinpuru. Muita hyviä kuivikkeita ovat Mörtti-Röpö ja paperimassasta puristetut pelletit, jotka tosin ovat tavallista purua kalliimpia. Uroshiiren terraarioon kannattaa laittaa purujen alle kerros paperimassasta valmistettua kissanhiekkaa (esim. Pirkka kissan kevythiekka) hajua sitomaan. Sopiva siivousväli hiirihäkille on noin viikko.

7. Ruokinta ja muu perushoito
Hiiren ruokinta on yksinkertaista. Lemmikkihiirelle soveltuvaa ravintoa ovat jyrsijöille tarkoitetut siemenseokset. Seoksessa ei saisi olla paljoa rasvaisia siemeniä, kuten pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Erittäin hyvää ravintoa hiirelle on Altromin-hiiripelletti, joka on ravintoarvoiltaan parempaa kuin kauppojen siemenseokset. Hiiriä kasvattavan kannattaa harkita siemenseoksen tekemistä itse, sillä kauppojen valmiissa seoksissa on valitettavasti paljon lisä- ja väriaineita. Ne on ensisijaisesti tehty miellyttämään omistajan silmää. Hiiri tarvitsee perusravinnon lisäksi silloin tällöin jotain tuoretta, kuten omenaa tai kurkkua, sekä jotain valkuaisainepitoista, kuten keitettyä kananmunaa tai nokareen jauhelihaa. Myös raejuustoa tai jogurttia voi antaa pieniä määriä ruokavaliota rikastuttamaan.

Hiiri on hyvn helppohoitoinen, sillä sen turkki ei tarvitse erityistä huolenpitoa - ei vaikka kyseessä olisi pitkäkarvainen muunnos. Silloin tällöin saattaa olla tarpeen lyhentää hiiren kynsiä. Niitä ei yleensä tarvitse leikata, mutta joskus kookkailla tai vähän liikkuvilla hiirillä jokin tai jotkut kynnet saattavat kasvaa ylipitkiksi, jolloin niitä täytyy leikata. Kynnet leikataan erittäin varovaisesti pienillä terävillä saksilla. Kynnen sisällä olevan suonen näkee valoa vasten, sitä ei saa leikata. Jos et itse osaa tai uskalla leikata hiiren kynsiä, voit pyytää jotain kokeneempaa tekemään sen esim. näyttelyssä.

Liikuntaa hiiret saavat riittävästi häkissään tai juoksupyörässä juostessaan. Hiirtä ei kannata päästää lattialle juoksemaan, sillä se pienenä ja vikkelänä eläimenä katoaa hyvin helposti. Tämän vuoksi on tärkeää että häkki on riittävän iso.

8. Poikasia?
Poikasten teettämistä kannattaa harkita todella tarkkaan. Hiiri saattaa saada kerralla jopa 20 poikasta. Poikasia teettävän on tunnettava vastuunsa ja oltava valmis huolehtimaan jälkikasvusta myös silloin jos niille ei kaikille löydy koteja. Uroshiiriä on hyvin vaikea saada kaupaksi.

Hiirinaaras tulee kiimaan n. kolmen päivän välein, jolloin se voi tulla kantavaksi ollessaan yhdessä uroksen kanssa. Hiiriemo kantaa poikasiaan 19-21 vuorokautta ja synnyttää 1-20 poikasta. Keskimäärin poikasia syntyy 6-10. Naaras pystyy huolehtimaan kunnolla vain n. kahdeksasta poikasesta, ja tämän vuoksi suurta poikuetta voi joutua karsimaan. Kasvattajat usein karsivat poikueet yhtä sukupuolta sisältäviksi tai jättävät naaraiden lisäksi vain tarvitsemansa urokset. Jos karsimista ei tehdä, naaras usein syö osan poikasistaan tai
rasittuu pahoin ylettömän suuren poikueen elättämisestä.

Naaras imettää poikasiaan vajaa kolme viikkoa. Poikaset vieroitetaan 3,5 viikon ikäisinä. Naaraspoikaset voi jättää asumaan yhdessä emon kanssa, mutta urokset on erotettava omaan häkkiinsä. Poikaset voi luovuttaa aikaisintaan 4 vk:n iässä. Poikaset tulevat kirppuikään n. 2 viikon iässä, kun niiden silmät aukeavat. Tällöin niistä tulee vaikeasti käsiteltäviä: ne hyppivät silmittömästi ympäriinsä ja purevat kiinniottajaansa. Kirppuikä menee ohi n. 4 vk:n iässä. Nuoret urokset voivat asua yhdessä 2-4 kk:n ikään asti, mutta sen jälkeen ne alkavat tapella keskenään ja ne on erotettava kukin omaan häkkiinsä.

Uros ja naaras eivät voi asua koko ajan yhdessä, sillä silloin naaraalla olisi jatkuvasti yhdet poikaset vatsassa ja toiset imetettävinä. Naaraan kunto ei kestä tällaista tahtia. Ja tietenkin omistaja hukkuisi tällöin poikastulvaan,
sillä teoriassa naaras voi itse synnyttää vuodessa useamman sata poikasta. Kun hiirinaaras voi tulla kantavaksi jo reilun kuukauden iässä, voi kukin laskea mitä tällaisesta seuraisi. Hiiriuros erotetaan naaraasta, kun niiden
yhdistämisestä on kulunut kaksi viikkoa. Tällöin naaraasta usein näkee jo selvästi, onko se kantavana.

9. Hiiren terveys
Hiiret ovat yleensä hyvin terveitä eläimiä. Vanhemmiten niille kuitenkin lähes aina ilmestyy terveysongelmia. Yleisimmät hiiriä vaivaavat vaivat ovat kasvaimet, varsinkin vanhoilla hiirillä hengitystieinfektiot sekä ulkoloiset.
Jos hiiri on haluton liikkumaan, istuu häkin nurkassa karvat pörröllään, siristelee silmiään tai on laihtunut ja syö huonosti, vie se eläinlääkäriin.

Kasvaimet ovat valitettavasti hiirten pahin vitsaus. Iäkkäälle hiirelle ilmestyy usein johonkin kohtaan ihon alle pyöreähkö patti, joka sitten kasvaa. Patteja saattaa tulla useitakin eri puolille ruumista. Aluksi patit eivät tunnu hiirtä haittaavan, mutta kun ne kasvavat kovin suuriksi alkaa hiiri kärsiä. Tällöin se on armeliainta viedä lopetettavaksi. Joskus harvoin patteja voi alkaa ilmestyä jo nuorilla eläimillä. Koska kasvainherkkyys on periytyvää, ei tällaisia hiiriä pidä käyttää jalostukseen. Suhteellisen yleisiä ovat myös erilaiset ihokasvaimet. Ne ovat pieniä, vaaleanpunaisia rypälemäisiä iholle ilmestyviä kasvaimia. Ne ovat harvoin kovin aggressiivisia, eikä hiirtä niiden vuoksi yleensä tarvitse lopettaa, elleivät kasvaimet ole verta vuotavia.

Iäkkäämmät hiiret, kuten vanhat ihmisetkin, ovat herkkiä hengitysteiden infektioille. Nuoretkin hiiret voivat vilustua, jos ne joutuvat kylmälle tai vedolle alttiiksi. Hengitystieinfektiosta kärsivän hiiren keuhkot rohisevat selvästi, kun sen nostaa korvalle. Hiiri saattaa myös tuhista ja aivastella. Ensiapuna vilustumiseen on häkin siirtäminen ehdottoman lämpimään ja vedottomaan paikkaan. Häkin peittäminen pyyhkeellä voi auttaa. Jos vaiva ei mene nopeasti ohi, on syytä viedä hiiri eläinlääkärille. Jos kyse on pelkästä vilustumisesta, antibioottikuuri yleensä parantaa vaivan.

Silloin tällöin hiirillä esiintyy myös ulkoloisia. Se, että hiiri on hyvin hoidettu, ei takaa etteikö se voisi saada loistartuntaa. Yleisin hiirten ulkoloisista on väive, joka on juuri ja juuri silmin havaittavissa turkin joukosta. Loisista kärsivä hiiri rapsuttaa itseään, sen turkki ohenee, tulee kiillottomaksi ja siinä näkyy usein vaaleaa "pölyä". Lisäksi hiiren niskaan tulee pieniä rupia. Jos loisongelmaa ei hoideta, hiiri voi jopa kuolla niihin. Loiset on verrattain helppo häätää. Markkinoilla on mm. suihkeita, joilla väiveitä voi yrittää häätää. Myös loisshampoota on olemassa, ja se on hyvin tehokasta, joskin käyttö on hiukan vaivalloista. Eläinlääkäri voi määrätä loisten häätöön Ivermektiiniä sisältävää lääkettä, jolla loiset lähtevät varmasti. Sen käyttö on hyvin yksinkertaista.

13. Harrastamaan!
Hiiriharrastajilla on Suomessa oma yhdistyksensä, Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret. Yhdistys järjestää näyttelyitä ja muuta toimintaa sekä vastaa eläinten rekisteröinnistä. Jäsenet saavat kotiinsa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Haisulit-lehden, joka on täynnä hyödyllistä hiiritietoa kannesta kanteen. Yhdistykseen voi liittyä maksamalla jäsenmaksun ja postittamalla henkilötietonsa ja jäsenmaksukuittikopion
jäsenasioista vastaavalle. Lisätietoja liittymisestä löydät yhdistyksen internetsivuilta osoitteesta http://koti.mbnet.fi/haisulit. Nämä internetsivut ovat hiiriharrastajien maailmanlaajuisesti tuntemat, eikä syyttä. Sivuilta löydät valtaisan tietopaketin hiirten hoidosta, näyttelyharrastuksesta, kasvatuksesta ja hiirten värimuunnoksista sekä genetiikasta.

Takaisin hoito-ohjeisiin