Kohta petteri pääsee pois pusikosta, Opelit saa jäädä	Asiantuntija tutkii katon kuntoa	Karu kojepelti	Sammalta pukkaa
Kone oli pahasti jumissa: poes, ja parempaa tilalle	Uutta palkkia kadonneen tilalle	Peltiä menee	vasenta puolta
reppana. Vertaa viereiseen kuvaan	tuninkiako?	Pakkelointia.	Ihan itse sutaisin. Sen on näköinenkin.
levyjarrun asennusta	Pohjaa ennen massan levitystä		>

Elo-syyskuu -02: Petteri saatiin vihdoin tuoduksi kotiin. Sitä ennen se ehtikin viettää 28 vuotta yhdessä paikassa, taivasalla lepikossa parin Opel Rekordin, Skoda Octavian, 50-lukuisen kuplan, Morris Oxfordin ja muutaman muun raadon kanssa. Mutta kun kyse on laadukkaasta (?) brittiläisestä tuotteesta, edes jarrut eivät olleet pahasti jumissa. Traktorilla petteri vedettiin 5 kilometrin matka mummulasta kotiin, itse olin auton ratissa. Ja roikuin ratissa, kun lattia oli kadonnut johonkin ja pelkäsin tielle putoamista.

Marraskuu -02: Otin auton työn alle. Tämä autohan on varsinainen tila-auto, tilaa on 4 henkilölle ja tavaraa mahtuu vielä todella reilusti. Eikä pituutta ole kuin reilu 4 metriä. Takapenkit lienee tehty Suomessa, samalla korin vahvisteita on poistettu huolettomasti takaistuimen tieltä. Purin sisustukset pois. Lattia ja runkopalkit ovat todella huonossa kunnossa, pari neliötä uutta peltiä saa laittaa. Kolmisenkymmentä vuotta märkänä pysynyt lattia on ruostuttanut auton pohjan sisältä päin, ulkopuoli on ehjässä maalissa kohdista, joissa peltiä ylipäänsä on vielä jäljellä.

Joulukuu -02 - tammikuu -03: Ainakin osittain voi laittaa pakkasten syyksi sen, että työ on edistynyt hitaanlaisesti, mutta apukuskin puoleinen lattia alkaa kuitenkin valmistua. En ole yrittänytkään siitä ihan alkuperäisen mallista, kunhan jotenkin saisi kasaan parsituksi.
Kone on pöydällä palasina, sitäkin pitäisi alkaa niputtaa. Tarkoitus on tehdä siihen kevyt viritys, ainakin peltipakosarja ja parempi kaasari (alkuperäistä olekaan).

Helmikuu -03: Oikean puolen peltityöt osapuilleen valmiit. Pohjan tein HC-Vivan lattiasta ja konepellistä. Vain kynnyskoteloon ja loka suojiin käytin ihkauutta peltiä (pieni budjetti nääs). Aloittelin myös koneen kasausta. Pata osoittautuikin 1256 cc:ksi eikä 1159 cc:ksi, kuten olin luullut. Parempi tietysti niin.

Huhtikuu -03: Kannentiivistettä odotellessa sain tehtyä vasemman puloen peltihommat. Maalailin pikkuosia sprayllä ja katselin virittelyunia..

Toukokuu -03: Kone nippuun. Muuten en ole juurikaan ehtinyt panostaa peetuun. Laitoin kuitenkin Firenzasta vapautuneet 15 tuuman alupyörät petterin alle.Sanoisin, että sopivat erittäin hyvin!

Kesäkuu -03: Pakkeloin ja maalasin konehuoneen. Laitoin koneen ja laatikon paikalleen. Jarruremonttia.

Loppukesä ja syksy meni pajaa tehdessä, enkä tehnyt Peetulle juuri mitään.

Maaliskuu -04: Otin pitkästä aikaa Petterin työn alle. Ommeltiin lattiamattoa ja hitsasin bensatankkiin uuden pohjan. Hitsattavaa olisi vielä takahelmassa ja takaovissa.

Huhti-toukokuu -04: Hitsailin takaoviin alareunat. Ovet on ruostuneet ylös asti tiivisteiden alta, ei kannata korjata kunnolla, kunhan sen verran parsin, että kura pysyy oikealla puolella autoa. Vetelin ruosteenestoainetta lattiaan ja pohjaan. Värkkäilin vanerista soittimelle telinettä, kun ovat unohtaneet tehtaalla moisen...

Kesäkuu -04: Rupesin laittamaan HC-Vivasta hommattuja levyjarruja paikalleen. Tehostinta en meinannut laittaa, jos ei ole pakko.

Heinäkuu -04: Petteri valmistui siinä määrin, että päätin lähteä sillä Vauxi-kerhon 20-vuotistapahtumaan Koskenpäälle. Hain konttorilta siirtokilvet. Kiirettä piti, vielä lähtöaamuna oli kaikenlaista säätämistä, mitkään valot ei toiminu, mutta eihän niitä kesällä... Ekalla yrityksellä pääsin noin 5 km:ä, kun veto kävi tosi huonoksi. Kaasari oli melkein irti. Uusi yritys, nyt pääsinkin yli 20 km:n päähän, kun meno katkesi. Kipinää ei tullut. Ja eikun kotiin köyden perässä. Menin Koskenpäälle sitten Firenzalla. Vaihtelin kaikkia sytytysosia, paitsi pyörijää, jota ei ollut. Ei tullut kipinää. Viva-Pekka lähetti pyörijän ja heti lähti käyntiin!

2006 ja 2007: peetu alkaisi olla siinä kunnossa, että sitä voisi yrittää kilpien väliin, mutta ensin pitäisi saada firenza museokilpiin. Kilometrejä on tullut kuitenkin jonkun verran, sillä olen käynyt autolla 2 kertaa merkkikerhon kokoontumisissa. -06 tuli kehityskelpoisimman auton pokaali Pyhäjärven miitistä ja -07 vanhimman paikalla olleen palkinto Parkanosta. Auto on toiminut aika mukavasti, tosin lämmöt näyttää olevan mittarin mukaan turhan korkealla. Parkanon reissulla meno kävi vähän ennen pelipaikkaa nihkeäksi, mutta pääsin silti perille. Onneksi paikalla oli tekniikasta ymmärtäviä, jotka totesivat yhteen ääneen, että kärkiväli on liian pieni. No, olihan se, kun rakotulkin ohuinkaan liuska ei mennyt väliin...