Kissamaisen tulinen neiti.
Cheyenne ei olekaan syntyperänsä mukaisesti mikään rauhallinen englantilainen, vaan pikemminkin tulinen espanjalainen. Nopea, äkkipikainen ja räjähdysherkkä tamma on aina tietynlainen pommi, josta ei koskaan tiedä milloin se räjähtää. Näin sanottuna se kuulostaa pahlta, mutta todellisuus on toinen: Cheyen on yhdeksän kymmenestä ajasta rauhallinen, iloinen ja rakastettava kissimirri. Ja sen yhdeksännen osan se on raivoava tiikeri. Cheyenin suhtautumisesta ei asioihin ei voi olla kovin varma. Yhtenä päivänä se antaa laittaa satulan selkäänsä lauhkeana kuin lammas, seuraavana päivänä se on pelkäävinään sitä aivan kauheasti. Pähkinänkuoressa, Cheyenne kannattaa kohdella kuin kissaa. Silitä myötäkarvaan, kuuntele kehräystä, varo ettet joudu tekemisiin kynsien ja hampaiden kanssa.
Hoitaessa Cheyennen on hyvin paljon kuin kissa. Sen voi melkein kuulla kahräävän, kun silittää, rapsuttaa ja harjaa sitä. Kavioiden puhdistus on kuitenkin joinakin hetkinä kompastuskivi, neiti ei aina suvaitse nostaa jalkojaan kovin kohteliaasti. Parhaaseen tulokseen pääsee väkivallattomasti. Sen kun odottaa että Cheyenne tajuaa leikin olevan loppu ja antaa kavionsa rauhallisesti. Suitset ja satula saadaan päälle ilman ongelmia.
Ratsastaessa Cheyennen on kuuma ja herkkä. Ensimmäiset kymmenestä minuutista puoleen tuntiin se on kuin mikäkin sähikäinen. Neitiä on hankala pidätellä alkukäynneissä ja ylipäätään kaikissa alle kiitolaukan menevissä askellajeissa. Kunhan tästä vaiheesta on päästy, Cheyenne rauhoittuu ja tekee melkeinpä mitä ikinä haluat. Sen bravuurilajia ovat ehdottomasti kenttäratsastus ja maastoesteet. Radalla se keskittyy parhaiten ja maastossa nauttii eniten. Kaikenkaikkiaan Cheyenne nauttii eniten niistä lajeista, joissa se saa purkaa energiaa oikein kunnolla. Cheyen on ratsastaessa aina äärimmäisen herkkä ja kuuntelee ratsastajansa jokaista liikettä. Se ei todellakaan sovi kenen tahansa ratsastaettavaksi. Cheyenin askellajitkin tuovat mieleen - tietyllä tavalla - kissan. Sen kävely on pehmeää, melkein hiipivää, ja askelet ovat hyvin pitkiä. Ravi on tasaista jolkottetua, jossa se vetää jalat todella pitkälle alleen. Laukka on voimakasta ja nopeaa. Ja hyppäämistyylikin muistuttaa kissaa - kovaa ja korkealta.
Lastatessa Cheyen saattaa heittäytyä teatraaliksi ja pelätä mukamas niiiin kauheasti autoon menemistä, apua, siellä on mörköjä. Se menee kyllä autoon määrätietoisella ohjauksella. Ja toisinaan se ei tarvitse sitäkään, vaan menee suorinta tietä autoon rouskuttelemaan heiniä.
Kilpailuissa tunteet vaikuttava voimakkaasti Cheyeniin. Yleisön tunnekuohut saavat sen hermostumaan säikkyyteen asti, mutta ratsastaja on aina se, joka saa Cheyenin vaa'an kallistumaan jompaan kumpaan suuntaan. Se joko rauhoittuu tai menee paniikkiin. Ja radallahan ratsastajan on sitten parasta pitää tunteensa kurissa...
|
