Hiukan lapsellinen mutta uskomattoman taitava herrasmies.
Yleisesti ottaen Howl on hiukan oikukas, lähinnä niinkuin uhmaikäinen pikkulapsi. Se ei halua kastua, se ei halua tavallisia kauroja, se ei halua riimua päähän, se ei ole huomaavinaan ojennettua kättä. Mutta se on pohjimmiltaan kultainen persoonallisuus, joka aukenee vasta tarkemmin tutustuville. Silloin se on hyvin taitava herrasmies, joka tuntuu lukevan ajatuksesi täydellisesti. Howl on myös varsinainen sydäntenmurskaaja. Niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin ihailijat piirittävät sitä kaikkialla. Komea oripoika antaa pienempienkin taputtaa ja on siinä suhteessa varsin luotettava otus. Howliin kannattaa siis ehdottomasti tutustua...
Hoitaessa Howl on rauhallinen ja antaa hyväntahtoisesti hoitajan putsata itsensä. Se saattaa kiittää vähän hörähtämällä silloin kun päättää harjauksensa. Satuloinnin ja suitsimisen kanssa on vähän niin ja näin. Toisinaan varusteet saa päälle ilman mitään vaikeuksia, toisinaan herra heittäytyyy oikukkaaksi ja hoitajalla on kunnolla tekemistä saada ylös vedetty pää alas, kuolaimet kiinni olevaan suuhun ja satulavyö hämmästyttävästi pullistuneen mahan ympärille. Myös ruokien kanssa Howl saatta silloin tällöin kiukutella, ja kun tuodaan kaurat, se saattaa kääntää mielenosoituksellisesti selkänsä ruualle. Mutta kymmenen minuuttia, niin sekin ruoka on salaperäisesti kadonnut...
Ratsastaessa Howl on tarkka säästä. Se ei halua mennä sateeseen, kävellä lammikoissa tai saada päälleen rapaa. Silloin kun sää sallii, se on kuitenkin mitä hienoin ja luotettavin ratsu, joka ymmärtää ratsastajan pienimmätkin avut ja joskus melkein ajatuksetkin. Howlilla on hyvin pehmeät ja pitkät askelet, ja laukassa se on todellinen vauhtitykki. Ratsastuslajeista omimpia ovat sille esteet ja laukat. Pieni pyöreä poni hyppää usein ja mielellään esteitä pyöreällä ja pehmeällä tavallaan. Ja laukassa ei ole juuri mitään pyöreää ja pehmeää. Silloin mennään eikä meinata. Ja molemmissa se on omassa elementissään. Täytyy sanoa, että kadehdin tätä herraa sen mukautuvaisuudesta. Ja en voi käsittää, miten Howl on aina kaikkien suosiossa. Niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin ihailijat piirittävät sen minne se meneekin. Howl ei tätä pane millään lailla pahakseen. Howlia ei pelkää koskaan yksikään ihminen, vaan kaikki haluavat aina vain silittää se samettista turpaa ja syöttää entisestään pyöristyvälle naistenmiehelle porkkanaa ja omenaa.
Lastaamiseen Howl suhtautuu todella coolisti. Se menee autoon rauhassa ja hoputtamatta, katselee siellä ympärilleen uteliaana ja vilkaisee luukun sulkijoita "joko mennään?" ilme naamallaan. Howl rakastaa uusia paikkoja.
Tarhassa Howl on kaikkien suosiossa, kuten kaikkialla muuallakin. Tosin tarhakaverit Faramir ja Tacumseh eivät varmaan ole mitenkään sitä palvovia yksilöitä, mutta Howl on selkeästi kaikkien mielestä hyvä tyyppi. Ehkei vähiten siksi, että se ei koskaan kyseenalaista, jos toinen sanoo olevansa parempi.
Kisoissa Howl tekee parhaansa rauhallisesti ja tyynesti. Sitä ei hetkauta mikään.
|
