Oromë on Tolkienin tarustossa metsien ja metsästämisen valtias. Hän rakastaa metsiä ja niissä kulkemista.
Niin myös meidän Oromëmme on pieni suuri metsien mies. Se on itsepäinen, hiukan juro ja vähän tottelematon silloin tällöin, mutta uskollisempaa ystävää saa hakea. Tärkeille ihmisilleen Oromë on kaikkea mahdollista mitä suurisieluiselta ponilta voi odottaa: ystävällinen, rakastava, taitava, mitä tahansa. Oromëen on tutustuttava todella hyvin ennenkuin saavuttaa sen ystävyyden, mutta se on sen arvoista.
Pikku Oromësta löytyy parvittaessa melkoinen määrä pippuria, jonka se käyttää kuitenkin vasta viime hädässä, kun mikään ei enää auta.
Oromë on helppo hoidettava siinä mielessä, että se pysyy paikallaan kauniisti ja antaa tehdä mitä tahansa, mutta se ei koskaan ole niitä puhtaimpia ja siisteimpiä. Oromën harja on aina uskomaton takkupesä, ja herra nautii myös piehtaroimisesta täysin rinnoin. Oromë onkin aina todella metsien miehen näköinen, vaikka sitä olisi puunattu kymmenen hengen voimin vuorokauden ympäri. Mutta tämä juuri tekee Oromësta niin omaleimaisen otuksen.
Oromëa satuloitaessa tai suitsittaessa ei koskaan ole mitään ongelmaa, sillä se nauttii työstään ja antaa siksi tehdä epämiellyttävät satulavyön kiristämisetkin ihan kauniisti.
Ratsastaessa Oromë on hieno saaden parhaat puolensa esiin. Silloin se on hyvin nopea, herkkä ja älykäs. Joskus hiukan liiankin kanssa nopea ja älykäs. Jos homma ei Oromëa kiinnosta, se keksii kyllä jonkin nokkelan pikku juonen saada pieni vapaahetki. Se teeskentelee ontuvansa, saaneensa kuolaimen kielensä alle, loukkaantuneensa tai mitä tahansa. Oli miten oli, perinteiseen pukitteluun Oromë ei tunnu alentuvan. Sen mielestä tässä elämässä vaaditaan älyä eikä voimaa, ja oikeassa onkin.
Oromë ei koskaan halua jäädä viimeiseksi, ja onkin melkoinen kanuunankuula mitäs tulee isompien ponien ja jopa hevosten kanssa kilpailemiseen. Se tuntuu pystyvän melkoisiin suorituksiin juuri tuon voitontahdon avulla. Oromëlle tuottaa kuitenkin melkoisia vaikeuksia kulkea jonossa muualla kuin kärkipässä. Muutenkin se pyrkii aina johtajaksi, ja ratsastaja tai hoitaja on pulassa jos ei st osoittaman sille etä totuus on toisenlainen.
Oromëlla löytyy lahjoja lajiin kuin lajiin, mutta toistaiseksi se on painotettu valjakkoon ja agilityyn, koska ne ovat ne lajit joissa minulla on tällä hetkellä mahdollisuus kilpailla eniten sillä.
Tarhassa ja laitumella Oromë on tottunut pomottamaan muita. Auta armias, jos joku nostaa kaviotakaan sitä vastaan - silloin saa sellaisen kurinpalautuksen ettei sitä vähään aikaan unohda. Kerran tapeltuaan Oromën kanssa kaikki ovat pysyneet nöyrinä alamaisina, ja Oromë on niille varsin mukava ja ystävällinen niin kauan kuin eivät muuksi muutu.
Kilpailuissa Oromë ottaa lunkisti. Se ei pode minkäänlaista kisajännitystä ja tekee parhaansa radalla. Muullahan ei ole väliä, kunhan ne iltakaurat saa niinkuin ennenkin...
Lastatessa Oromë on onneksi äärimmäisen helppo, se on tottunut kuljetusautoon todella hienosti. En uskalla kuvitellakaan millaista olisi jos se ei olisi tottunut - eihän sitä uskaltaisi yrittääkkään saada autoon!
|
