Päiväkirja

18.03.04: Tänä aamuna heräsin varhain. Pihalla oli melko valoisaa, mutta aurinko ei häikäissyt. Ennen kuin nousin vuoteestani laitoin radion päälle. Sieltä tuli jotain paskaa musiikkia joten vaihdoin kanavaa, sieltä tulikin aivan hyvää musaa. Kuuntelin siinä viitisentoista minuuttia ja sitten päätin että on aika nousta Nousin vuoteestani, olin aika väsynyt, koska nukkuminen oli mennyt edellisenä iltana vai pitäisikö sanoa yönä, myöhään. Noustuani huomasin lattialla leivän murusia. Ihmettelin mistä ne olivat tulleet, ehkäpä kissani oli leipää keittiöstä varastanut ja tullut tänne sen syömään, voi sitä kattia. Otin suurimmat muruset pois lattialta ja rupesin etsimään vaatteitani huoneen kätköistä. Sukat löytyivät yöpöydältä, paita sängyn alta ja housut kirjoituspöydältä.

Puettuani lampsin keittiöön. Matkalla sinne näin jotain erityisen hassua. Ikkunasta näin kuinka oravat temmelsivät kolmisin pihamme puusta, hymähdin ja matkoin matkaani keittiöön.

Keittiössä  menin jääkaapille, mutta aukaisemisessa olikin vaikeuksia koska jääkaapin kahva oli rikki. Siinä aikani väänneltyä ja käänneltyäni sain kuin sainkin sen auki. Siellä ei paljon mitään löytynyt, mitä nyt joitain juustoja suolakurkkuja ja leikkeleitä. Otin sieltä ruokaa ja istuuduin pöytään. Olin melkein istua ohi tuolilta, mutta onneksi en kaatunut lattialle, sillä silloin oli maito levinnyt lattialle ja edessä olisi ollut siivous-urakka. Söin siinä sitten samalla lehteä selaillen, josta ei mitään mielenkiintoista luettavaa löytynyt, lukuun ottamatta yhtä piilopervoa mainosta jolle siinä naurahdin.

Olin syönyt poistuin keittiöstä mennäkseni pesulle. Matkalla sinne olin kompastua meidän kissaamme, joka makasi aivan keskellä lattialla, "perkeleen katti" huudahdin.

Pesuhuoneessa pesin ensin hampaat aika huolimattomasti. Kädet ja kasvot pesin hieman huolellisemmin, mutten niihinkään enempiä panostanut.

Pestyäni oli kouluun lähdön aika. Huomasin että on taas kiire joten oli taas juostava bussille. Tällä kertaa ehdinkin melko hyvin bussiin. Siellä oli todella täyttä. Kysyin eräältä, melko rumalta ihmiseltä että pääsenkö viereen istumaan. Hän antoi luvan istua, kiitin ja istuin. Siinä istuessani huomasin olevani väärässä bussissa. Hätäännyin ja pyysin kuljettajaa jarruttamaan. Alkuhämmennyksen ja kuljettajan tekemän pysähdyksen jälkeen huomasin että olenkin oikeassa bussissa. Kuljettaja suuttui, eikä itsestänikään tuntunut mukavalta. Pahoittelin erehdystäni kuljettajalle ja menin istumaan.