Huolimatta siitä, että Suomessa puhelinverkko on melko ajanmukaisessa kunnossa, tääläkin päästään käytännössä vain 40 000 - 50 000 bps tiedonsiirtonopeuksiin. Tätä suuremmat nopeudet vaativat melko häiriöttömät olosuhteet ja tilaajajohdon tulee olla riittävän lyhyt. Käytännössä 56k -modeemin käyttö edellyttää tilaajajohdon pituuden olevan alle 5 kilometriä.
Modeemien valmistajat markkinoivat modeemejaan tietenkin mainitsematta sanaakaan siitä, miten paljon 56k -modeemit lopulta lupauksiaan lunastavat. Valmistajat väittävät tiedonsiirrossa päästävän jopa 70 % suurempiin nopeuksiin kuin V.34 -sukupolven modeemeilla. Käytännössä asiaa on testattu muutamien suomalaistenkin tietokonelehtien toimesta. Testeissä on käytetty sekä K56Flex- että x2 -tekniikkaan perustuvia modeemeja, eikä kumpikaan leiri ole saavuttanut lupaamaansa 56 000 bps siirtonopeutta analogisella puhelinlinjalla. Useiden yhteydenmuodostusten keskiarvoksi x2 -standardin mukaisille modeemeille muodostui 48 000 bps nopeus ja K56Flex- tekniikkaan pohjautuvat modeemit ovat testistä riippuen saavuttaneet keskimäärin 42 000 - 44 000 bps nopeuksia. Kun sitten eräskin testiryhmä oli kytkenyt modeemit ISDN -liittymän analogiaporttiin, täyttä nopeutta ei edelleenkään syntynyt, mutta x2 -modeemi pääsi 52 000 bps tulokseen ja K56Flex:illäkin päästiin jo 50 000 bps yhteysnopeuteen.
Käytännön tiedonsiirtotesteissä ei esiintynyt suuria eroja tavallisiin modeemeihin nähden. Tavallisessa puhelinverkossa nopeudet olivat 4,8 ja 5 kilotavun ja ISDN:n kautta 5,1 ja 5,3 kilotavun välillä sekunnissa. 56k -modeemit tarjoavat siis käytännössä noin 40 % lisää siirtotehoa V.34 -modeemeihin verrattuna.