Näihin aikoihin Sami Rantanen taittoi K-Viestiä ja esitti, että kokeilisin kokosivun sarjakuvaa, koska tilaa lehdessä riittäisi. Tämä sopi itselleni mainiosti, isommassa tilassa pystyin esittämään aivan erityylisiä juttuja. Tässä vaiheessa oli myös tarkoitus, että sarjakuvat liittyisivät suunnilleen kunkin numeron teemaan, mutta muistelen, ettei niin tainnut kovinkaan usein käydä. Ennemminkin ehkä kävi niin että sarjakuva jäi tekemättä, koska jokin teema sitoi liikaa ja mitään kuningasajatusta ei syntynytkään. Roskapeikon jäljillä –sarjakuvan ideaan en ole kovinkaan tyytyväinen, mutta toteutuksessa on joitakin juttuja, joista pidän yhä edelleen.

Tässäkään tekeleessä en oikeastaan näe kovinkaan paljon hyvää juonen tai idean suhteen. Teknisessä toteutuksessa olen onnistunut aika hyvin, etenkin tämän väritetyn version suhteen. Vaikka olenkin mustavalkoisen sarjakuvan ystävä, tässä väritys onnistui ja tuo jotain uutta mustavalkoversioon verrattuna. Tämän sarjiksen tehtyäni havaitsin, että poikalippukunta –taustani näkyy aika selvästi, tyttöjä näkyy kuvissa aika harvoin.

Edellä mainittu poikapartiolaisten yksipuolinen viljely sarjakuvissani oli mielessäni, kun tein tämän talviretkeily-aiheisen pätkän. Pääosan vie edelleen poikahahmo, mutta naistoimittaja on jo kuitenkin vahvasti mukana. Itse pidän tässä käyttämästäni tavasta kuljettaa juonta televisioruutujen avulla. Myös itse ideaa pidän edelleen hyvänä, partiolehteen on aika vaikea tehdä sarjakuvaa joka ei olisi valmiiksi nauretun oloinen tai toisessa ääripäässä ylitä tiettyjä sovinnaisuussääntöjä. Tässä sain kuitenkin ”auottua päätäni” mielestäni kohtuullisen tyylikkäästi. Meneekö se lastenlaulu muuten oikeasti ”Rati riti” vai ”Riti rati” ?

Tämän sarjakuvan idea syntyi oikeastaan itsestään, lehden teeman kuultuani ryhdyin piirtämään ja sarjakuva ikään kuin piirsi itse itsensä, minä pitelin kynää. Tekstin suhteen olen kerrankin tyytyväinen lopputulokseen, eikä kuvissakaan ole isommin vikaa, joten tämä on ehkä paras sarjakuvani. Eräänlaisen ”kertojahahmon” käyttö oli kokeilu, joka toimi ainakin tässä tapauksessa, lopputulos on mielestäni aika napakka.

Partiossa on itseäni aina ottanut pannuun se, että kun keksii kieltäytyä jostain vastuusta opiskeluun tai työhön liittyvillä kiireillä, pääsee kaikesta ikävästä raatamisesta kuin koira veräjästä. Eikä siinäkään sinänsä mitään, mutta yleensä tätä käytetään vain keinona välttää niitä paskamaisimpia hommia. Tästä aiheesta syntyi tämä partiossa tms. harrasteissa mukana olleille varmasti aika tutun tuntuinen sarjakuva. Kokeilin eräänlaista ”kamera kiertää” asetelmaa, joka onnistui ihan kohtuullisesti, vaikka piirrosjälki muuten onkin vähän hätäistä. Tulikohan tämänkin tekemisen kanssa kiire?