Oulu on Pohjois-Suomen kasvukeskus ja siksi on tärkeää, kuinka koemme ja kohtaamme arjen kotikunnassamme. Kuntaan sitoutuneet asukkaat tahtovat kehittää ja suojella asuinympäristöään.
Viime vuonna Oulussa toimeentulotukea joutui hakemaan 830 taloutta ja se vaikutti 13 500 henkilön elämään. Tunnen useita oululaisia köyhiä. Tiedän, että he ja heidän omaisensa ovat huolissaan riittävätkö ruokarahat. Pitkään jatkunut työttömyys tai se ettei ole ollut kunnolla töissä, halvaannuttaa ihmisen kotiin. On vähän asioita, joita voi tehdä ilmaiseksi. Kun on esimerkiksi mietittävä ruokarahan riittävyyttä, on myös harkittava sitä, kävelisikö kolme kilometriä kirjastoon, sillä siitähän tulee nälkä. Tai viitsikö kävellä viiden kilometrin päähän uudelle turhalle työllisyyskurssille?
Vanha rouva jäi leskeksi reilu vuosikymmenen sitten. Lapset tuli hoidettua hyvin, mutta eläkettä kerryttävää työtä hän ehti tehdä pienipalkkaisessa tehtävässä vain muutaman vuoden. Nyt on selvittävä lähes pelkällä kansaneläkkeellä. Lasten luokse ei voi ajatellakaan matkustavansa; onneksi lapset saivat työtä, vaikkakin etelästä. Yksineläjän on maksettava kaikki yhdestä tilipussista: lehti, televisio, sähkö…
Olen valtioneuvoston nimittämän ulkoministeriön alaisen Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) jäsen. Toimikunta on neuvoa-antava elin, joka ohjaa maamme kehityspoliittista työtä sekä arvioi kehityspolitiikan laatua ja vaikuttavuutta. Suomi on monella tapaa mitattuna maailman viidentoista hyvinvoivimman maan listalla. Rahaa ei siis puutu, puuttuko vain tahtoa auttaa omia köyhimpiämme? Köyhimpien kansalaistemme auttaminen ei ole riippuvainen kehitysavun suuruudesta, Suomessa ei ole vain riittävästi halua jakaa apua köyhimmälle kansanosalle. Köyhimpiä perheitä tulee tukea, ettei vähäosaisuus siirry sukupolvelta toiselle. Oulun sosiaali- ja terveyshallinnossa tulee mielestäni käyttää yksilön tarpeisiin perustuvaa laatujohdettua auttamista. Tällöin palvelu ei olisi vain heikon ihmisen yksittäisten kriisien hoitamista, vaan kokonaistilanteen selvittämisen kautta ratkaisun löytämistä tilanteen pysyväksi parantamiseksi.
Läheiselläni on selkäydinsyöpä. Onneksi Oulun yliopistollisessa sairaalassa tutkitaan kantasoluhoitoja. Ainoa parannuskeino on kantasolusiirto sopivalta luovuttajalta. Potilaan kehon tulee sietää vieraita soluja hylkimättä ja kestää raskas lääkitys. Huolissani yritin tutkia lääketieteellisiä tietokantoja ja ymmärtää tautia ja sen hoitoa. Kantasoluhoidot tulevat olemaan tulevaisuudessa tärkeä, tosin tällä hetkellä kallis, sairaudenhoito- ja ennaltaehkäisykeino. Kuntalaisen mahdollisuus saada sosiaali- ja terveydenhoitopalveluita riippuu nyt asuinkunnan vauraudesta, mutta myös kunnan omista päätöksentekijöistä.
Auto on pohjoissuomalaisille tärkein liikkumisväline. Välimatkat täällä ovat erilaiset kuin Etelä-Suomessa. Kun ajaa Oulusta 350 kilometriä on Jyväskylässä, Kajaanissa tai Kolarissa. Pääkaupunkiseudulla kehä kolmosen rajoittaman puoliympyrän kehä on 15 kilometriä. Oulussa voi käyttää linja-autoa, mutta miten on esimerkiksi Suomen suurimmassa kaupungissa Pudasjärvellä? STT uutisoi hiljattain British Petrolin arvioivan polttoöljyä olevan jäljellä enää 41 vuodeksi. Lastenlapsilleni on kehitettävä uutta tekniikkaa liikkumiseen. Onneksi tunnen nuoren miehen, joka alkaa tutkia ja kehittää fuusioenergiaa. Fuusioreaktiossa energiaa tuotetaan merivedestä. Nuoret huolehtivat tulevaisuudesta, mutta tutkimukselle on varattava riittävät resurssit.
Vaili K Jämsä