Teen osa-aikaisesti töitä 30 tuntia viikossa, sillä tyttäreni aloitti koulun. Vaikka olin etukäteen yrittänyt suunnitella ja miettiä, kuinka vähentäisin töitä, kun työaika lyhenee, niin minulle kävi kuitenkin vanhanaikaisesti. Kun tuntuu, että työaikaa on vähemmän käytettävissä, ei tullut vahdittua työasentoja. Istua röhnötin tietokoneen edessä ja kirjasin ja kirjoitin, että ehdin lähtemään kun lapsi pääsee koulusta. Ja niin siinä kävi, että salakavalasti käsi tuli kipeäksi. Ensin se tuntui vain erityisesti, kun laitoin auton sivuovea lukkoon. Ja joskus illalla, kun kävi nukkumaan. Ja vaikka tiedän, että ihminen on kunnossa, kun hänen vartalonsa ei tunnu, en ymmärtänyt selviä varoitussignaaleja.
Nyt syön lääkekuuria ja sen jälkeen kunto-ohjelman pariin. Sauvajumppaa ja työasento-ohjausta. Jos ei nämä auta niin sitten lähdetään sahaamaan jännettä hiertävää luuta olkapäästä. Eli kannattaa katsoa omia työskentelytapoja, vaikka olisikin kiireen tuntuista. Tauot ja asentojen muutokset ja oikeat työasennot suojaavat meitä turhilta kivuilta ja toimintakyvyttömyydeltä. Fysioterapeutti kertoi huolestuneena, kuinka lasten ryhti on huonontunut tietokoneiden tulon myötä. Lapset kurkottavat päätään eteenpäin niin, että kaula joutuu toimimaan vipuvartena, eikä kaularanka kestä sitä pitemmän päälle. Lasten pitää liikkua ja temmeltää tietokone- ja pleikkaripelien vastapainoksi. Ihminen on kulkenut vasta vähän aikaa pystyasennossa, kun katsotaan ihmisen kehityskaarta. Lisäksi ihmisellä ei enää toimi luonnon sopivimman geenin lisääntymisen mekaniikka, sillä ihminen osaa jo hoitaa itseään niin monella tavalla. Yksilön on pidettävä vain huolta itsestään ja opittava oikeat tavat toimia.
Vaili K Jämsä