Jo pienenä lapsena vanhempani avasivat pankkitilin kaikille lapsilleen. Opin nuorena, että meillä kaikilla on oma pankkimme. Vasta opiskellessani, kun menin haastattelemaan pankinjohtajaa `harmaasta rahasta´ ja oliko sitä Suomessa, tulin kysyneeksi myös pankkien suhteesta muuten asiakkaisiinsa. Olin yllättynyt, ettei pankki ollut ollenkaan kiinnostunut siitä, että olin ollut asiakas jo lapsesta asti, vaan pankkia kiinnosti vain, kuinka paljon rahaa minulla oli tililläni.
Pankkikriisi oli minulle järkytys. Olin aina ajatellut, että pankkiirit ovat oman alansa asiantuntijoita. Kukaan ei lainaisi rahaa toiselle, jos kerran tietää, ettei toinen voi sitä maksaa takaisin. Enkä antaisi kenenkään lainata rahaa tietäen, että joku kolmas joutuu sen maksamaan. Ei minua hävettäisi neuvoa toista tai ainakin ehdottaisin vielä harkitsemaan takaajaksi alkamisessa.
Nyt näyttää taas olevan talouskriisin merkkejä näkyvissä yhteiskunnassa. Vieläkö täällä Suomessa on jotain irtorahaa, jota voisi uudelleen jakaa. Varokaa ihmiset. Hannu Jokinen valtiovarainministeriöstä oli radiossa huolissaan, kun kansataloudessa näkyy, että kulutustaso on noussut yli tulotason valtiontaloudessa. Ihmiset tai siis jotkut ihmiset elävät taas ylivarojensa. Samaa asiaa lienee kuvaa uutinen huippukalliiden asuntojen myynnistä ja tarpeesta. Tosin jotkuthan rikastuvat yhteiskunnassamme toisten kurjistuessa pitkäaikaistyöttömyyden piinassa. Joka viikko jossakin päin Suomea lopetetaan tuotantoja ja siirretään halvantuotannon maihin. Maihin jossa ihmisten elämisen tasoa on juokseva vesi kadunkulmaan.
Vetoan viisaisiin pankinjohtajiin, että he eivät antaisi liian suuria lainoja ihmisille, jotka eivät niitä pysty maksamaan. Nuoret voivat helposti pilata elämänsä hankalasti hallittavilla pikalainoilla, joita voit tilata vaikka kännykkäviestillä.
Vaili K Jämsä