Paratiisikauppias soitti ovikelloa
Aki Härkönen pyristeli eroon Jehovan todistajista, koska
lahkossa sai ajatella vain yhdellä tavalla.
Aki Härkönen liittyi Jehovan todistajiin parikymppisenä
1990-luvulla. Hänen äitinsä oli juuri kuollut syöpään, ja isä
oli menehtynyt jo aiemmin. Perheen antama sosiaalinen
turvaverkko oli hävinnyt, ja epäsäännöllinen työ oli omiaan
ryydittämään ongelmia. Eräänä päivänä Jehovan todistajat
koputtivat ovelle.
– Kun tällaisen suruprosessin keskelle tulee
paratiisikauppias, joka vakuuttavasti markkinoi omaa asiaansa,
niin ihminen helposti takertuu siihen heikkona hetkenään,
muistelee Härkönen ensikohtaamistaan Jehovan todistajien
kanssa.
- |
 |
|
Aki Härkönen joutui nuorena tyhjän päälle ja
tarrautui Jehovan todistajien turvaverkkoon. Pian
hänellä ei muuta elämää ollutkaan. Kuva: Elina Pukari
|
|
Jehovan todistajat antoivat hänelle Vartiotorniseuran
suunnitteleman kirjan, jota he kaikki yhdessä lukivat
viikoittain. Sivujen alareunaan oli painettu kysymyksiä,
joihin oikeat vastaukset löytyivät kirjasta. Jos kysymyksiin
vastasi väärin, keskusteltiin asiasta vanhempien jäsenten
kanssa, jotka yrittivät auttaa Akia löytämään ”totuuden”.
Jälkikäteen Aki kokee tällaisen toiminnan osana niin sanottua
”ajatustenuudistamisohjelmaa”.
– Ihmisen ajattelu pyritään muokkaamaan Vartiotorniseuran
dogmin mukaiseksi. Toisinajattelua ei sallita. He sanovat itse
itseään kehuen, että se on hengellinen paratiisi, mutta kyllä
se on lähinnä hengellinen helvetti, lataa Aki Härkönen
jälkikäteen.
Jehovan todistajat ovat kuitenkin eri mieltä. Heidän
mukaansa kyse on jokaisen omasta, vapaasta ja
henkilökohtaisesta valinnasta.
– Ei siellä ajatuksia uudisteta, jokainen yhteisön jäsen on
mukana omasta vapaasta tahdostaan. Jos ei koe yhteisön
ajatuksia omikseen, voi erota, puolustautuu Veikko
Leinonen Jehovan todistajien
tiedotusosastolta.
Rakkauspommitusta
Alkuajat lahkossa olivat Aki Härköselle miellyttäviä. Uudet
ystävät sekä uudenlainen sisältö elämässä tuntuivat hyvältä,
ja ajan kuluessa lahkoelämästä muodostui elämäntapa ja
rutiini. Ongelmia muun yhteisön kanssa tuli vasta siinä
vaiheessa, kun Aki alkoi ajatella ”totuudesta” toisin, sillä
tiukat normit, hierarkkinen organisaatio sekä voimakas
auktoriteettiusko ovat yleisesti tyypillisiä piirteitä
uskonnollisille lahkoille.
– Kun kokouksiin tulee uusi naama, käyttäytyy muu yhteisö
häntä kohtaan poikkeuksellisen, jopa luonnottoman lämpimästi
ja ystävällisesti. Toiminta on etukäteen suunniteltua ja
ohjelmoitua, vaikka siinä hetkessä se ehkä vaikuttaakin
spontaanilta.
– Niin ystävällinen ja lämmin vastaanotto on miellyttävä
kokemus. Mutta ”rakkauspommitus” lakkaa heti, kun henkilö on
kääntynyt. Silloin hän on jo sitoutunut lahkon toimintaan,
eikä tällaisia tehokeinoja enää tarvita, mietiskelee Aki.
Isoveli valvoo
Uskontososiologi Eileen Barkerin mukaan ”vaaralliset lahkot” pyrkivät eristämään
jäsenensä sosiaalisesti. Kun muuta elämää ei ole, ihminen
sitoutuu voimakkaammin yhteisöön. Aki Härkönen sanoo, että
Jehovan todistajien on sallittua olla tekemissä ainoastaan
muiden lahkon jäsenten kanssa ja kanssakäyminen
”maailmallisten” (muut ihmiset) kanssa on rajoitettava
pakollisiin asioihin. Osittain tämän vuoksi Jehovan todistajat
eivät vietä syntymäpäiviä, joulua eivätkä itsenäisyyspäivää.
– Muilla ihmisillä, on tapoja, joita me emme hyväksy. Siksi
heidän kanssaan ei erityisemmin kaveerata, selittää Veikko
Leinonen.
David A. Reed on kirjoittanut
kirjan Jehovah talk, jonka
mukaan oman kielen luominen on yksi tapa eristäytyä
ympäröivästä yhteiskunnasta, ja se liittyy myös
”ajatustenuudistamisohjelmaan”. Ymmärtääkseen puhetta täytyy
itse olla Jehovan todistaja. Sanojen voimakkaat, tunteilla
ladatut merkitykset avautuvat vain, jos on omaksunut ”oikean”
tavan ajatella asioista. Kielenkäyttö muokkaa ajatusten
todellisuutta hiljalleen kielen mukaiseksi.
 |
|
George Orwellin kirja Vuonna 1984 kertoo
totalitaarisesta Oceanian valtiosta, jossa ”Isoveli
valvoo”. Moni on nähnyt siinä paljon yhteistä
”Vartiotornin valtakunnan” kanssa. Aki Härkösessä kirjan
lukeminen vahvisti halua erota Jehovan todistajista.
Kuva (Coebis Images / Suomen kuvapalvelu
|
Jehovan todistajien omaa sanastoa on esimerkiksi ilmaisu
”väärä uskonto”, joka tarkoittaa kaikkia niitä ajatuksia,
jotka eivät ole dogmin mukaisia. ”Kenttäpalvelus” on ovelta
ovelle -työtä, ja oppi, jota he jakavat, kulkee nimellä
”totuus”.
Jos siis joku yhteisön jäsen ei ole samaa mieltä dogmin
kanssa, joutuu hän ikään kuin sanomaan itselleen lauseen
”totuus on valhetta”. Härkösen mukaan tällöin ihminen päätyy
syyttämään opin ristiriitaisuuden sijasta itseään, ja hän
pitää omana vikanaan, ettei kykene sisäistämään ”totuutta”
oikealla tavalla.
– Yhtäältä kielessä on kyse omasta ammattisanastosta, mutta
toisaalta sillä myös kontrolloidaan ajatuksia, Härkönen sanoo
jehovakielestä.
– Kutsuisin sitä ammattislangiksi, mutta ei meillä mitään
omaa kieltä varsinaisesti ole, kommentoi Veikko Leinonen.
– Joku haluaa tässä nyt väen vängällä saattaa meidät
huonoon valoon.
Jehovan laki ylittää Suomen lain?
Lahkoliikkeille tyypillinen piirre on jostakin opista
poimittujen yksittäisten lauseiden kirjaimellinen tulkinta ja
niiden orjallinen noudattaminen. Härkönen sanoo, että Jehovan
todistajilla lasten kasvatuksen keskeinen metodi kiteytyy
Vanhan testamentin sananlaskuun ”joka vitsaa säästää, se
lastaan vihaa”.
– Pieni lapsi, joka ei jaksa istua hiljaa aikuisten kanssa
kahta tuntia, retuutetaan Valtakunnansalin vessaan, ja hänet
piestään hiljaiseksi, muistelee Aki kokouksissa näkemäänsä
toimintaa.
Veikko Leinosen kieltää jyrkästi, että pahoinpitelyä
tapahtuisi.
– Ihan pöllöä puhetta tuommoinen. Missään ei ole koskaan
tapahtunut tuollaista. Jos lapsi itkee, hänet voidaan viedä
vessaan tai toiseen huoneeseen rauhoittumaan.
Kuitenkin myös toinen (nimettömänä pysyttelevä) entinen
Jehovan todistaja vahvistaa Akin kertomuksen.
– Ainakin vielä 1980-luvulla minun takapuolessani kyllä
tuntui, jos ei ollut hiljaa, hän sanoo.
Eroaminen on vaikeaa
Aki Härkösen ongelmat yhteisön kanssa syvenivät, kun hän
aloitti insinööriopintonsa ja alkoi kyseenalaistaa lahkon
oppeja. Saatuaan kontaktin lahkolaiselämän ulkopuolelle hän
havaitsi yhteisön tietynlaisen totalitarismin. Hänestä alkoi
tuntua, että kritiikittömyys ja mustavalkoinen ajattelu
leimasivat Jehovan todistajia.
– Rupesin näkemään synkkiä puolia. Siellä sai ajatella vain
yhdellä tavalla ja tuntui epämiellyttävältä kritiikittömyys,
joka siihen liittyi. Piti aina olla hymyilevä ja hyväntuulinen
eikä koskaan saanut näyttää mitään negatiivista.
Härkönen löysi internetistä entisiä Jehovan todistajia,
jotka kritisoivat lahkon oppeja. Myös George
Orwellin tunnettu totalitaarista
Oceanian valtiota kuvaava kirja Vuonna 1984 sai hänet ajattelemaan asioita uudesta
näkökulmasta. Pian Aki huomasi olevansa yhä useammissa
asioissa muun yhteisön kanssa eri mieltä, ja lopulta hän
halusi päästä Jehovan todistajista eroon.
– Se ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen juttu, jonka
voisi vain illalla päättää ja aamulla toteuttaa. Mitä kauemmin
on kuulunut yhteisöön, sitä vähemmän on muuta sosiaalista
elämää.
– Yhteyteni lähes kaikkeen aikaisempaan elämään olivat
katkenneet. Se tässä vaikeinta onkin, että kyseessä ei ole
pelkästään uskonto, vaan siihen liittyy ihmisiä, elämäntapa ja
koko muu inhimillisen elämän kirjo. Liikkeellä on ihmisestä
niin totaalinen ote, että eroaminen on verrattavissa
avioeroon, analysoi Aki suhdettaan Jehovan todistajiin. Muut –
yleensä perheenjäsenetkin – katkaisevat siteensä eronneeseen
tai erotettuun henkilöön.
Hyödylliseksi Aki Härkönen kokee sen, että hän oppi Jehovan
todistajissa puhumaan julkisesti, koska kokouksissa joutui
usein astumaan suurenkin yleisön eteen. Myös ovelta ovelle
-työ toi mukanaan tietynlaista elämässä tarvittavaa
röyhkeyttä.
Kuitenkin irtaantuminen Jehovan todistajista seitsemän
vuoden jälkeen on parantanut hänen elämänlaatuaan
merkittävästi.
– Mitä nopeammin ihminen sieltä pääsee pois, sitä parempi.
Veikko Leinosen mielestä Akin kohdalla kyse on siitä, että
”hän ei vain koskaan oppinut tuntemaan Jumalaa oikein”.
Lisätietoja: http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Kuusi miljoonaa Jehovan todistajaa – Perustanut
Charles Russel 1870-luvulla USA:ssa – Jehovan
todistajia Suomessa noin 19 000 ja koko maailmassa 6
miljoonaa – Kokoontuvat Valtakunnansaleissa, joita
Suomessa yli 200 – Julkaisevat Herätkää!- ja
Vartiotorni-lehtiä
Jehovan todistajat eivät saa:
– Olla eri mieltä Seuran virallisen opin kanssa –
Harrastaa seksiä ennen avioliittoa – Ottaa vastaan
tai luovuttaa verta – Viettää joulua, äitienpäivää ja
syntymäpäiviä – Äänestää tai muuten osallistua
politiikkaan
Jehovan todistajat uskovat, että:
– Maailmanloppu tulee pian (nykyisin ei tarkkaa
takarajaa) – Maailmanlopun jälkeen maapallosta tulee
paratiisi, jossa Jehovalle uskolliset voivat elää
ikuisesti – Taivaaseen pääsee 144 000 ihmistä
hallitsemaan paratiisimaata yhdessä Jeesuksen kanssa |
Takaisin artikkelien
pääsivulle
|