Paratiisikauppias soitti ovikelloa

Aki Härkönen pyristeli eroon Jehovan todistajista, koska lahkossa sai ajatella vain yhdellä tavalla.

Aki Härkönen liittyi Jehovan todistajiin parikymppisenä 1990-luvulla. Hänen äitinsä oli juuri kuollut syöpään, ja isä oli menehtynyt jo aiemmin. Perheen antama sosiaalinen turvaverkko oli hävinnyt, ja epäsäännöllinen työ oli omiaan ryydittämään ongelmia. Eräänä päivänä Jehovan todistajat koputtivat ovelle.

– Kun tällaisen suruprosessin keskelle tulee paratiisikauppias, joka vakuuttavasti markkinoi omaa asiaansa, niin ihminen helposti takertuu siihen heikkona hetkenään, muistelee Härkönen ensikohtaamistaan Jehovan todistajien kanssa.

-
	Aki Härkönen joutui nuorena tyhjän päälle ja tarrautui Jehovan todistajien turvaverkkoon. Pian hänellä ei muuta elämää ollutkaan. Kuva: Elina Pukari

Jehovan todistajat antoivat hänelle Vartiotorniseuran suunnitteleman kirjan, jota he kaikki yhdessä lukivat viikoittain. Sivujen alareunaan oli painettu kysymyksiä, joihin oikeat vastaukset löytyivät kirjasta. Jos kysymyksiin vastasi väärin, keskusteltiin asiasta vanhempien jäsenten kanssa, jotka yrittivät auttaa Akia löytämään ”totuuden”. Jälkikäteen Aki kokee tällaisen toiminnan osana niin sanottua ”ajatustenuudistamisohjelmaa”.

– Ihmisen ajattelu pyritään muokkaamaan Vartiotorniseuran dogmin mukaiseksi. Toisinajattelua ei sallita. He sanovat itse itseään kehuen, että se on hengellinen paratiisi, mutta kyllä se on lähinnä hengellinen helvetti, lataa Aki Härkönen jälkikäteen.

Jehovan todistajat ovat kuitenkin eri mieltä. Heidän mukaansa kyse on jokaisen omasta, vapaasta ja henkilökohtaisesta valinnasta.

– Ei siellä ajatuksia uudisteta, jokainen yhteisön jäsen on mukana omasta vapaasta tahdostaan. Jos ei koe yhteisön ajatuksia omikseen, voi erota, puolustautuu Veikko Leinonen Jehovan todistajien tiedotusosastolta.

Rakkauspommitusta

Alkuajat lahkossa olivat Aki Härköselle miellyttäviä. Uudet ystävät sekä uudenlainen sisältö elämässä tuntuivat hyvältä, ja ajan kuluessa lahkoelämästä muodostui elämäntapa ja rutiini. Ongelmia muun yhteisön kanssa tuli vasta siinä vaiheessa, kun Aki alkoi ajatella ”totuudesta” toisin, sillä tiukat normit, hierarkkinen organisaatio sekä voimakas auktoriteettiusko ovat yleisesti tyypillisiä piirteitä uskonnollisille lahkoille.

– Kun kokouksiin tulee uusi naama, käyttäytyy muu yhteisö häntä kohtaan poikkeuksellisen, jopa luonnottoman lämpimästi ja ystävällisesti. Toiminta on etukäteen suunniteltua ja ohjelmoitua, vaikka siinä hetkessä se ehkä vaikuttaakin spontaanilta.

– Niin ystävällinen ja lämmin vastaanotto on miellyttävä kokemus. Mutta ”rakkauspommitus” lakkaa heti, kun henkilö on kääntynyt. Silloin hän on jo sitoutunut lahkon toimintaan, eikä tällaisia tehokeinoja enää tarvita, mietiskelee Aki.

Isoveli valvoo

Uskontososiologi Eileen Barkerin mukaan ”vaaralliset lahkot” pyrkivät eristämään jäsenensä sosiaalisesti. Kun muuta elämää ei ole, ihminen sitoutuu voimakkaammin yhteisöön. Aki Härkönen sanoo, että Jehovan todistajien on sallittua olla tekemissä ainoastaan muiden lahkon jäsenten kanssa ja kanssakäyminen ”maailmallisten” (muut ihmiset) kanssa on rajoitettava pakollisiin asioihin. Osittain tämän vuoksi Jehovan todistajat eivät vietä syntymäpäiviä, joulua eivätkä itsenäisyyspäivää.

– Muilla ihmisillä, on tapoja, joita me emme hyväksy. Siksi heidän kanssaan ei erityisemmin kaveerata, selittää Veikko Leinonen.

David A. Reed on kirjoittanut kirjan Jehovah talk, jonka mukaan oman kielen luominen on yksi tapa eristäytyä ympäröivästä yhteiskunnasta, ja se liittyy myös ”ajatustenuudistamisohjelmaan”. Ymmärtääkseen puhetta täytyy itse olla Jehovan todistaja. Sanojen voimakkaat, tunteilla ladatut merkitykset avautuvat vain, jos on omaksunut ”oikean” tavan ajatella asioista. Kielenkäyttö muokkaa ajatusten todellisuutta hiljalleen kielen mukaiseksi.

George Orwellin kirja Vuonna 1984 kertoo totalitaarisesta Oceanian valtiosta, jossa ”Isoveli valvoo”. Moni on nähnyt siinä paljon yhteistä ”Vartiotornin valtakunnan” kanssa. Aki Härkösessä kirjan lukeminen vahvisti halua erota Jehovan todistajista. Kuva (Coebis Images / Suomen kuvapalvelu

Jehovan todistajien omaa sanastoa on esimerkiksi ilmaisu ”väärä uskonto”, joka tarkoittaa kaikkia niitä ajatuksia, jotka eivät ole dogmin mukaisia. ”Kenttäpalvelus” on ovelta ovelle -työtä, ja oppi, jota he jakavat, kulkee nimellä ”totuus”.

Jos siis joku yhteisön jäsen ei ole samaa mieltä dogmin kanssa, joutuu hän ikään kuin sanomaan itselleen lauseen ”totuus on valhetta”. Härkösen mukaan tällöin ihminen päätyy syyttämään opin ristiriitaisuuden sijasta itseään, ja hän pitää omana vikanaan, ettei kykene sisäistämään ”totuutta” oikealla tavalla.

– Yhtäältä kielessä on kyse omasta ammattisanastosta, mutta toisaalta sillä myös kontrolloidaan ajatuksia, Härkönen sanoo jehovakielestä.

– Kutsuisin sitä ammattislangiksi, mutta ei meillä mitään omaa kieltä varsinaisesti ole, kommentoi Veikko Leinonen.

– Joku haluaa tässä nyt väen vängällä saattaa meidät huonoon valoon.

Jehovan laki ylittää Suomen lain?

Lahkoliikkeille tyypillinen piirre on jostakin opista poimittujen yksittäisten lauseiden kirjaimellinen tulkinta ja niiden orjallinen noudattaminen. Härkönen sanoo, että Jehovan todistajilla lasten kasvatuksen keskeinen metodi kiteytyy Vanhan testamentin sananlaskuun ”joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”.

– Pieni lapsi, joka ei jaksa istua hiljaa aikuisten kanssa kahta tuntia, retuutetaan Valtakunnansalin vessaan, ja hänet piestään hiljaiseksi, muistelee Aki kokouksissa näkemäänsä toimintaa.

Veikko Leinosen kieltää jyrkästi, että pahoinpitelyä tapahtuisi.

– Ihan pöllöä puhetta tuommoinen. Missään ei ole koskaan tapahtunut tuollaista. Jos lapsi itkee, hänet voidaan viedä vessaan tai toiseen huoneeseen rauhoittumaan.

Kuitenkin myös toinen (nimettömänä pysyttelevä) entinen Jehovan todistaja vahvistaa Akin kertomuksen.

– Ainakin vielä 1980-luvulla minun takapuolessani kyllä tuntui, jos ei ollut hiljaa, hän sanoo.

Eroaminen on vaikeaa

Aki Härkösen ongelmat yhteisön kanssa syvenivät, kun hän aloitti insinööriopintonsa ja alkoi kyseenalaistaa lahkon oppeja. Saatuaan kontaktin lahkolaiselämän ulkopuolelle hän havaitsi yhteisön tietynlaisen totalitarismin. Hänestä alkoi tuntua, että kritiikittömyys ja mustavalkoinen ajattelu leimasivat Jehovan todistajia.

– Rupesin näkemään synkkiä puolia. Siellä sai ajatella vain yhdellä tavalla ja tuntui epämiellyttävältä kritiikittömyys, joka siihen liittyi. Piti aina olla hymyilevä ja hyväntuulinen eikä koskaan saanut näyttää mitään negatiivista.

Härkönen löysi internetistä entisiä Jehovan todistajia, jotka kritisoivat lahkon oppeja. Myös George Orwellin tunnettu totalitaarista Oceanian valtiota kuvaava kirja Vuonna 1984 sai hänet ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Pian Aki huomasi olevansa yhä useammissa asioissa muun yhteisön kanssa eri mieltä, ja lopulta hän halusi päästä Jehovan todistajista eroon.

– Se ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen juttu, jonka voisi vain illalla päättää ja aamulla toteuttaa. Mitä kauemmin on kuulunut yhteisöön, sitä vähemmän on muuta sosiaalista elämää.

– Yhteyteni lähes kaikkeen aikaisempaan elämään olivat katkenneet. Se tässä vaikeinta onkin, että kyseessä ei ole pelkästään uskonto, vaan siihen liittyy ihmisiä, elämäntapa ja koko muu inhimillisen elämän kirjo. Liikkeellä on ihmisestä niin totaalinen ote, että eroaminen on verrattavissa avioeroon, analysoi Aki suhdettaan Jehovan todistajiin. Muut – yleensä perheenjäsenetkin – katkaisevat siteensä eronneeseen tai erotettuun henkilöön.

Hyödylliseksi Aki Härkönen kokee sen, että hän oppi Jehovan todistajissa puhumaan julkisesti, koska kokouksissa joutui usein astumaan suurenkin yleisön eteen. Myös ovelta ovelle -työ toi mukanaan tietynlaista elämässä tarvittavaa röyhkeyttä.

Kuitenkin irtaantuminen Jehovan todistajista seitsemän vuoden jälkeen on parantanut hänen elämänlaatuaan merkittävästi.

– Mitä nopeammin ihminen sieltä pääsee pois, sitä parempi.

Veikko Leinosen mielestä Akin kohdalla kyse on siitä, että ”hän ei vain koskaan oppinut tuntemaan Jumalaa oikein”.

Lisätietoja: http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

Takaisin artikkelien pääsivulle