Kirjoittaja: Laebeth

E-Mail: Laebeth@vuotis.net

PG
OOC
Genre: Mystery

Summary: Suuret juhlat ja kuuluisa toimittaja murhataan. Epäilyksen varjo laskeutuu kaikkien ylle.

A/N: käteeni sattui eräs dekkari, josta innostuin sitten kirjoittamaan dekkari tyyliin näistä rakkaista henkilöistä... alunperin julkaisin tämän useassa osassa, sillä halusin lukijoiden arvailevan murhaajaa ja tämän motiiveja sekä sitä, miten kaikki tapahtui. Henkilöiden iät eivät ole oikein suhteessa toisiinsa, myös Sirius Mustan pitäisi kovasti majailla Azkabanissa, mutta tämä ficci onkin kovasti OOC.


Kuka murhasi Rita Luodikon, ensimmäinen osa:

Sirius Musta, Barty Kyyry ja Severus Kalkaros olivat kukin tahollaan valmistautumassa tanssiaisiin. Kyseessä oli huvikauden suurimmat ja kuuluisimmat juhlat. Kaikki halusivat päästä mukaan, mutta vain murto-osa mukaan pyrkijöistä sai kutsun.

Sirius Musta, tämä noin kahdenkymmenen ikäinen mies tarkkaili itseään eteisen peilistä. Virallinen smokki näytti hyvältä hänen päällään. Mies tarkisti vielä kerran, että hopeareunainen kutsu oli hänellä mukana ja nousi sitten ulko-oven luona odottavaan limusiiniin.

Barty Kyyry oli kiireinen. Hänen puvuntakkinsa lojui silittämättä lattialla, keittiössä oli tulva eikä hän löytänyt hopeareunaista tanssiaiskutsuaan mistään. Limusiini odotti hänen pihamaallansa kärsivällisesti.

Severus Kalkaros istui nojatuolissa ja rypisti hopeareunaista tanssiaiskutsua kädessään. Hänen ahdistunut ilmeensä ei sopinut lainkaan hänen kermanvaaleaan kesäpukuunsa. Ulkoa kuului limusiinin torven törähdys.

***

Tanssiaispaikka käsitti rakennuksen, jossa oli kolme valaistua kerrosta sekä laajan puutarhan. Ensimmäisessä kerroksessa oli juhlava sisääntuloaula, jonka katseenvangitsijana toimi aina kolmanteen kerrokseen ylettyvä suihkulähde. Jos suihkulähteen kohdalla katsoi suoraan ylöspäin, saattoi nähdä katon lasikupolin takaa loistavan tähtitaivaan.

Toiseen kerrokseen oli mahdollista saapua joko oikealta tai vasemmalta. Tuloaulan molemmin puolin sijaitsevat portaat olivat noin seitsemän metriä leveät ja toistensa peilikuvat. Toinen kerros taas oli yksi suuri sali, jossa orkesteri soittaisi vieraille tanssimusiikkia. Salin reunoille tulisivat tarjoilupöydät.

Kolmas kerros koostui pienistä oleskeluhuoneista, joissa takkatuli paloi ja loi varjoja sohvien ja nojatuolien väleihin. Kolmanteen kerrokseen pääsi portaikkoa pitkin, joka oli jatkoa toiseen kerrokseen tuleville portaille.

Puutarhassa oli kasvihuone, labyrintti sekä useita kukkien ja pensaiden reunustamia polkuja. Kaikkea valaisivat vanhahtavantyyliset lyhtypylväät, jotka oli sijoitettu niin, että niiden väliin jäi ainoastaan kymmenisen metriä hämärän valtaamaa tilaa.

Yhdeksältä saapuivat ensimmäiset vieraita tuovat limusiinit. Kauniita naisia ja komeita miehiä oli pian enemmän kuin kukaan ehti laskemaan. Pukujen loisto ja tarjottava shamppanja saivat aikaan hurmaavia hymyjä sekä useita silmäniskuja.

Tanssiaisissa oli muutama joukkoon sopimaton henkilö. Sirius Musta oli sijoittanut itsensä seisovanpöydän viereen eikä näyttänyt välittävän muista vieraista. Barty Kyyry poikkesi muista vieraista ulkonäkönsä puolesta. Ryppyinen puvuntakki ja vain puoliksi ajeltu parta eivät lisänneet hänen viehättävyyttään. Severus Kalkaroksella taas oli kädessään jo kolmas boolilasillinen. Ikkunalaudalla hänen vieressään oli tyhjä tervetuliaismalja sekä vielä täytenä odottava viinipullo.

Huolimatta näistä kolmesta hieman erikoisesta vieraasta oli kaikilla mukavaa. Keskustelun porina sekoittui orkesterin soittamaan musiikkiin, mutta kaikki tämä keskeytyi puolenyön aikaan, kun valot sammuivat noin seitsemäksi minuutiksi. Väki muuttui levottomaksi. Välikohtaus kuitenkin unohtui, kun valot saatiin takaisin.

Yhdeltä tanssisaliin saapui vakavannäköinen, jo hieman harmaantuneen parran omistama mies. Orkesteri lopetti soittonsa ja puheen sorina lakkasi.

”Minulla on teille ikävä uutinen”, hän aloitti. ”Raskaaksi velvollisuudekseni on tullut ilmoittaa teille, että Rita Luodiko on murhattu tässä rakennuksessa noin kello 24.00.”

Kuka murhasi Rita Luodikon, toinen osa:

Tanssiaissali oli järkytyksen vallassa. Useimmat eivät osanneet sanoa mitään, mutta jotkut supattelivat keskenään ja miettivät, kuka oli voinut surmata tämän juuri Tylypahkasta valmistuneen nuoren neidin, josta kenelläkään ei ollut poikkipuolista sanottavaa.

Vain kolme ihmistä olivat välinpitämättöminä. Sirius Musta, joka edelleenkin tyhjensi pöydän antimia, Barty Kyyry joka istui tyhjä ilme kasvoillaan salin nurkassa sekä Severus Kalkaros, joka oli avannut jo toisen viinipullon.

“Valitettavasti kukaan teistä ei voi lähteä täältä kotiin, ennen kuin syyllinen on paljastunut,” saliin tullut mies ilmoitti. “Kaikki varmaankin tuntevat minut. Minä kun teidät tänne kutsuin. Mainitsen nyt vielä kuitenkin olevani Albus Dumbledore, Tylypahkan muodonmuutosten opettaja.”

Albus kulki vieraidensa joukossa pahoitteleva ilme kasvoillaan. Tarkkaavaisena hän kuitenkin katseli ilmeitä ja eleitä, josko joku vahingossa paljastaisi jotain. ”Kaikkein ensimmäiseksi joudumme tarkistamaan kaikkien kutsut.”

Hälinä alkoi välittömästi sanojen jälkeen. Ihmiset voivottelivat ja naiset penkoivat koristeellisia käsilaukkujaan. Kauhistunut huudahdus kuului ja heti perään valituksia, ettei kukaan käskenyt säilyttämään kutsua. Lopulta kaikilla kuitenkin oli hopeareunainen kutsukortti esillä. Kaikilla? Ei aivan kaikilla.

Sirius Musta söi parhaillaan ties monettako tuulihattua, eikä välittänyt muiden ihmisten reaktioista tapahtumiin. Barty Kyyry oli käpertynyt Albuksen sanojen jälkeen entistä pienemmäksi ja melkeinpä näkymättömäksi salin nurkkaan. Severus Kalkaroksen huomio oli kiinnittynyt vain ja ainoastaan juomatarjoiluun, joka oli pysähtynyt.

Albus tarkasti anteeksi pyydellen vieraidensa kutsuja ja kertoi toivovansa, että he kaikki voisivat lähteä kotiin. Murha oli kuitenkin ensin selvitettävä. Albus saapui seisovanpöydän luo.

”Sirius. On mukavaa jälleen nähdä sinua, vaikkakin näin ikävissä merkeissä”, Albus tervehti. Sirius nyökkäsi miehelle, mutta ei tehnyt elettäkään näyttääkseen kutsuansa. Lopulta Albuksen oli pyydettävä sitä. Hitain liikkein Sirius laski tuulihatun käsistänsä ja kaiveli smokkinsa rintataskua. Kaikkien näkyville tuli hopeareunuksinen kutsukortti.

”Etkö sinä itse tiedä ketkä olet kutsunut ja keitä et?” Kaikki kuulivat Siriuksen ivallisen kommentin.

”Olen pahoillani, mutta en. Nämä ovat suuret juhlat, joten en mitenkään voi muistaa kaikkia. Minulla on kyllä lista”, Albus vaikutti hieman hämmentyneeltä. Sirius kuitenkin vain käänsi hänelle selkänsä.

Barty Kyyry sen sijaan oli havahtunut ja hän suorastaan vapisi Albuksen tullessa hänen luokseen. Hitaasti hän ojensi epämääräisen näköisen paperimytyn.

”Onko tämä sinun kutsusi?” Albus näytti äimistyneeltä. Hän sai vastaukseksi pienen nyökkäyksen. ”Taidan sitten tarvita sen kirjoittamani listan. Mitä tälle on tapahtunut?” Lyhyen loitsun jälkeen, piteli Albus kirjoittamaansa kutsuvieraslistaa kädessään.

”Minä... minulla oli keittiössä tulva.”

”Vai niin”, Albus silmäili listaansa. ”Kaikki on hyvin. Tässähän sinun nimesi komeileekin”, Albus osoitti listan viimeistä nimeä. Samalla hän tunsi olallaan kevyen otteen. Severus ojensi hymyillen omaa hopeareunaista kutsuaan.

Kuka murhasi Rita Luodikon, kolmas osa:

Tanssiaissali oli täytetty sohvilla ja nojatuoleilla, jotta jäämään pakotetut ihmiset tuntisivat olonsa mahdollisimman mukavaksi. Albus Dumbledore oli jo useaan kertaan pahoitellut tapahtunutta. Murha oli kuitenkin selvitettävä mahdollisimman nopeasti, jotta syyllinen ei pääsisi pakenemaan.

Tarjoilijat olivat saaneet määräyksen, että vieraille oli tuotava kaikkea heidän toivomaansa. Niinpä suurimmalla osalla ei tuntunut olevan mitään jäämistä vastaan, vaan odottivat mielenkiinnolla Albuksen seuraavaa siirtoa. Orkesteri soitti taustalla hermoja rauhoittavaa musiikkia.

"Uskoisin, että meidän on syytä palata murhan tapahtumahetkeen", Albuksen ilme oli vakava. "Voisitteko jakaa itsenne ryhmiin, joissa olitte noin puolenyön aikaan? Muistelkaa missä huoneessa olitte juuri sillä hetkellä, kuin mitä oletamme murhan tapahtuneen."

Ihmiset hälisivät hetken ja murehtivat sitä, etteivät he kerta kaikkiaan voi muistaa mitä he ovat milläkin kellonlyömällä tehneet. Kutsuvieraat vaihtoivat istumapaikkojaan ja kyselivät toisiltansa illan muistikuvia. Muutaman minuutin kuluttua hälinä loppui ja katseet siirtyivät takaisin illan isäntään.

"Uskoakseni suurin osa teistä oli kyseisellä hetkellä tanssisalissa. Voisivatko kyseiset henkilöt ystävällisesti nostaa kätensä merkiksi." Yli puolet vieraista kohotti kätensä. "Onko teillä kaikilla joku, joka voi vahvistaa teidän salissa olonne?" Kysyviä katseita vaihdettiin ja saatiin vastaukseksi myöntäviä nyökkäilyjä. "Ne joiden läsnäolon voi vahvistaa joku puolueeton henkilö, voivat jättää seuramme. Jos haluatte, voitte kuitenkin myös jäädä." Osalla ihmisistä oli nyt helpottunut ilme kasvoillaan ja jotkut nousivat lähteäkseen.

Albuksella meni hetki hänen tarkistaessaan vieraiden alibin. Kaikilla lähtöä tekevillä oli useampi silminnäkijä todisteena, joten he olivat vapaita menemään. Muutama syytteestä vapautettu kuitenkin päätti jäädä, sillä he halusivat nähdä miten kaikki päättyisi.

"Seuraavaksi haluaisin kysyä ketkä kaikki olivat kyseisenä ajankohtana puutarhassa." Kolme kättä kohosi. "Eikö muita? Vain te kolme?" Albuksen ilme kuvasti hämmästystä hänen tarkkaillessa Sirius Mustaa, Barty Kyyryä ja Severus Kalkarosta. "Valitettavasti en voi päästää teitä menemään, sillä te kaikki tunnette toisenne."

Kukaan ei ilmeisesti ollut ollut yksin puolenyön aikaan. Kaikki olivat hyvin hämmentyneitä ja joukon keskeltä kuuluikin jo epäilyjä, että kyseessä on ollut joku ulkopuolinen.

”Missä tämä murha tapahtui?” Ääni kuului jostain salin perältä.

”Ensimmäisessä oleskeluhuoneessa.”

Kuka murhasi Rita Luodikon, neljäs osa:

Aamu alkoi sarastamaan. Albus oli pitkään puhellut ihmisille pienissä ryhmissä. Toiset vieraistansa hän päästi kotiin, mutta toiset joutuivat jäämään. Kaikki olivat väsyksissä, mutta heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa mitä tuleman pitää.

”Niin. Ehkäpä minun pitäisi päästää teidät nukkumaan. Teille kaikille on järjestetty omat huoneet täältä, joten voitte nukkua mukavasti. Kutsun teidät kaikki myöhäiselle aamupalalle puolenpäivän aikaan. Hyvää yötä.”

Albuksen sanojen jälkeen kaikki olivat hiljaa ja reagoivat vasta, kun palvelijat tulivat ohjaamaan heitä makuusijoillensa.

Sirius Musta oli yrittänyt pysytellä mahdollisimman kaukana hässäkästä. Hän ei halunnut kuunnella hysteerisiä ihmisiä päivittelemässä, sitä miten joku saattoi murhata puolustuskyvyttömän naisen. Hänen mielikuvansa oli aina ollut, että Rita Luodiko oli kaikkea muuta, muttei puolustuskyvytön. Sirius lähti ensimmäisen mahdollisen palvelijan matkaan, jotta pääsisi nukkumaan.

Barty Kyyry oli saanut itseensä hieman enemmän järkeä, eikä hän enää tärissyt. Barty oli rauhoittunut huomattavasti sen jälkeen, kun Albus oli hyväksynyt hänen kutsunsa aitona. Ei niin, etteikö se olisi ollut aito. Hän oli silti pelännyt. Nyt hän vain toivoi pääsevänsä nukkumaan. Hän ei halunnut ajatella Rita Luodikoa. Hän ei jutellut murhasta muiden kanssa, eikä myöskään spekuloinut sitä, miten kaikki pääsi tapahtumaan.

Severus Kalkaroksella ei ollut minkäänlaista kiirettä poistua paikalta. Hän mietti Rita Luodikkoa. Kaunis nuori nainen, hieman ärsyttävä oikeastaan. Severuksen ilme synkkeni hänen mietiskellessään. ’Hänhän oli täysi narttu, joten miksi nuo ihmiset noin voivottelevat?’ Ystävällisesti, mutta varmoin ottein johdettiin Severus erääseen huoneeseen nukkumaan.

Ihmisten kadottua yhteisistä tiloista tulivat ministeriön virkamiehet ja kuljettivat ruumiin pois. Albuksella oli aavistuksensa, mutta niitä hän ei uskaltanut sanoa ääneen. Liika hätiköiminen saattaisi pilata koko jutun, ja murhaaja pääsisi pakoon. Olisi edettävä varovaisesti askel askeleelta.

Kuka murhasi Rita Luodikon, viides osa:

Aamiaisen tunnelma oli oudon leppoisa. Vieraat tervehtivät toisiaan hymyillen ja he keskustelivat tyhjänpäiväisistä asioista. Kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut aavistaa, että he kaikki olivat oikeastaan keskellä murhenäytelmää.

Albuksen käskystä oli vieraille katettu alakerrassa olevaan ruokailuhuoneeseen yltäkylläinen tarjoilu. Pöydän valkean liinan päällä oli kaikkea aamuteestä kaviaariin. Aurinko valaisi huonetta juuri sopivasti, sillä kirkkaat säteet suodattuivat ohuissa harsoverhoissa.

”Albus, voisitko kertoa meille tarkemmin siitä, miten Rita Luodiko murhattiin?” Leppeä tunnelma katosi hetkessä. Kaikkien katseet olivat siirtyneet kysymyksen esittäneeseen mieheen.

”Argus Voro. Onko aamupala ollut maittava?” Albus kysyi hymähtäen kysyjälle.

”Vallan mainio. Mutta olisin kiinnostunut kuulemaan enemmän murhasta.” Vieraiden keskuudessa kävi kohina.

”En ole varma, paljonko voin teille vielä kertoa. Mutta kenties teidän todellakin olisi hyvä tietää asiasta hieman enemmän.”

”Onko meidän pakko keskustella tästä aamiaispöydässä?” Erään naisen voipunut ääni puuttui keskusteluun.

Sirius Musta oli hieman hätkähtänyt Arguksen aloitteesta. Murha oli jotain, mitä kukaan ei halunnut miettiä ainakaan kauniissa auringonpaisteessa. Sirius oli kuitenkin kiinnostunut kuulemaan Albuksen selostuksen.

Barty Kyyryn tee jäähtyi kupissaan. Hän katsoi odottavana paikan isäntää ja hypisteli toisella kädellänsä lautasliinaansa.

Severus Kalkaros jatkoi syömistään vaikkakin hieman yrmein ilmein. Hän ei olisi vielä halunnut nousta ylös sängystä, sillä hänellä oli kamala päänsärky. Rita Luodikon murha keskustelunaiheena jätti hänet täysin kylmäksi.

”Taidamme jättää tämän aiheen myöhempään. Toivon teidän kaikkien nauttivan aamupalanne kiireettä, ja sen jälkeen pyytäisin teitä tulemaan puutarhaan. Kerron siellä tarkemmin Rita Luodikon viimeisestä illasta.

***

Puutarha oli kaunis lämpimässä auringonvalossa. Nurmikentälle oli aseteltu useita puutarhapenkkejä sekä tuoleja, joita varjostivat huolellisesti kohdennetut päivänvarjot. Pikkuruisilla pöydillä tuolien läheisyydessä oli tarjolla kylmää juotavaa janoisille.

”Haluan teidän kaikkien kuuntelevan tarkkaavaisesti. Kertomukseni aikana muistakaa sitä nuorta Rita Luodikoa, jona hän ansaitsee jäädä mieliimme.”

’Narttuna’ kuului kolmen ihmisen ajatukset. Heidän ilmeensä eivät kuitenkaan paljastaneet mitään.

”Rita Luodikon asuintoveri on kertonut meille, että Rita lähti asunnoltaan suunnilleen samaan aikaan kuin te kaikki muutkin. Limusiini odotti hänen kotiovellansa ja kyyditsi hänet tänne.”

”Saapuiko hän ensimmäisten joukossa?” joku halusi tietää.

”Kyllä. Tervetuliaismaljan jälkeen hänen nähtiin siirtyvän suoraan tanssisalin puolelle, jossa orkesteri jo soitti musiikkia. Häntä pyydettiin yhäti tanssimaan, eikä hän kertaakaan kieltäytynyt. Ennen puoltayötä hän näin ollen jo väsyi ja päätti siirtyä lepäämään yhteen kolmannen kerroksen oleskeluhuoneista.”

Albus joi välillä raikastavaa sitruunajuomaa ja tutki vieraidensa kasvoja tarkkaavaisena. ”Mitä oletatte sen jälkeen tapahtuneen?”

”Joku tuli ja murhasi hänet”, Siriuksen ääni oli ivallinen

Kuka murhasi Rita Luodikon, kuudes osa:

Muutama neito tirskahti Sirius Mustan sanoille.

“Niin siinä taisi käydä”, Albuksen ilme oli tutkimaton. “Mutta kenties kerron teille asiasta hieman tarkemmin.” Kaikki olivat hiljaa. ”Rita Luodiko ilmeisestikin hieman torkahti rasitettuaan itseänsä ensin tanssilattialla. Ensimmäisessä oleskeluhuoneessa ei meidän tietojemme mukaan ollut muita ihmisiä, mutta kerros ei suinkaan ollut tyhjä, vaan muut huoneet sekä käytävä olivat täynnä elämää.”

”Miten hänet murhattiin?” joku kysyi kiinnostuneena. Kaikkien ensijärkytys oli jo haihtunut, ja he oikeastaan vain odottivat, että murhaaja saataisiin kiinni ja he pääsisivät kotiin. ”Murhattiinko hänet kuolemankirouksella?”

”Ei. Hänet murhattiin varsin brutaalilla tavalla. Rita Luodiko kuoli leipäveitsen iskuun. Murhaaja löi sillä kerran, suoraan hänen sydämeensä.”

Väkijoukko kohisi. Albus Dumbledoren kertomus oli herättänyt heissä närkästystä. Kuka oli voinut surmata sen kauniin neidon niin – niin jästimäisesti. Yleisesti pidettiin mahdottomuutena surmata noitaa tai velhoa jästimäisin keinoin. Kukaan ei ollut koskaan edes kuullut kenenkään noidan tai velhon kuolleen vaikkapa autokolarissa, sellaista ei vain tapahtunut.

”Näen epäilyksen teidän silmissänne. Mietitte miksi hän ei puolustautunut taikavoimin. Minulla ei ole vastausta siihen. Surmatyön väline löydettiin samaisesta oleskeluhuoneesta, eikä siinä ollut ainoatakaan loitsua, mutta me jatkamme tutkimista. Jätän teidän kuitenkin nyt nauttimaan tästä kauniista päivästä – sen verran kuin siitä nyt voi nauttia tässä tilanteessa. Jatkamme illemmalla takkatulen äärellä.” Albus poistui heidän joukostaan.

***

Ilma pysyi lämpimänä monta tuntia.

”Sirius, vanha kaveri. Mitä mieltä olet tästä murhasta”, Severuksen mitäänsanomaton ääni kantautui Siriuksen korvaan. Vanha kaveri – totta tosiaan.

”Mitä minä siitä kuomaseni. Leipäveitsi rintaan oli hänelle aika oikein”, Sirius kuiskasi niin, ettei muut kuulleet hänen lausettaan. Severus ei näyttänyt tippaakaan järkyttyneeltä. ”Hyvää tämä sitruunamehu muuten”, Sirius lisäsi ja nousi seisomaan.

”Kenen luulet tehneen sen?” Severus ei antanut periksi.

”Albuksen”, kuului tyyni vastaus. Severus hätkähti.

”Mutta – mutta miten niin...”

”Sehän on ilmiselvää. Albus kutsui Ritan tänne vikitelläkseen hänet nuorikokseen, mutta likkapa ei välittänyt vanhasta parrasta ja antoi hatkat. Niinpä Albus sitten kosti tällaisella brutaalilla keinolla ja yrittää nyt mukamas etsiä oikeaa murhaajaa.”

Severus kääntyi kannoillaan ja käveli pois.

Kuka murhasi Rita Luodikon, seitsemäs osa:

Barty Kyyry istui kasvot aurinkoon päin. Hän oli erittäin kiitollinen siitä, että vapina oli loppunut. Auringon lämpö rentoutti stressaantuneen mielen. Vielä hetki sitten hän oli ollut huolissaan keittiöstäänkin. Hän oli itse asiassa miettinyt keittiötään koko edellisen illan ja yön, eikä ollut saanut nukuttua silmäystäkään. Hänen mielikuvissaan näkyi veden valtaama keittiö, mutta nyt tuona rentouttavana hetkenä hän kuvitteli veden päälle tuulessa hiljalleen keinuvan purjeveneen ja bikiniasuisen Minerva McGarmiwan sen kannelle, niin hän tunsi mielensä lepäävän.

”Barty”, ääni oli pehmeä ja hetken Barty Kyyry uskoi päiväunensa käyneen toteen. Todellisuus oli kuitenkin toista, kun hän kohtasi yläpuolellaan Severus Kalkaroksen parransängen(A/N: minun oli aivan pakko laittaa hänelle parransänki...).

”Severus. Mitä sinä...”

”Muut ovat jo menneet sisälle syödäkseen. Etkö sinä liity joukkoon?”

Barty tutki epäilevänä Severuksen ilmettä, joka ei kuitenkaan paljastanut mitään.

”Miksi sinä huolehdit minun syömisistäni?”

”Uskon että tällaisina hetkinä kaikkien tulisi huolehtia kaikista”, Severus oli vakavissaan. ”Ja siellä on uunissa kypsytettyä kirjolohta kermaperunoilla. Voin kyllä syödä sinunkin annoksesi.”

***

”Barty”, ääni oli pehmeä ja hetken Barty Kyyry mietti uskaltaisiko hän kääntää päätänsä ja nähdä jälleen kerran, ettei hänen toiveensa tälläkään kertaa toteutunut. ”Barty? Onko sinulla jokin hätänä...” ääni oli hieman epävarma. Varovasti hän käänsi päätänsä.

”Minerva”, hymy levisi Bartyn kasvoille. ”Hauska nähdä sinua. Ei tietenkään näissä merkeissä, mutta kuitenkin.” Barty tunsi hermostuneisuutensa palaavan.

”Niin. Tämä on aivan kauheaa. En koskaan tutustunut Ritaan paremmin, joten tämä ei kosketa minua niin läheltä. En edes ole käynyt murhapaikallakaan. Kukaan ei kuitenkaan ansaitse sellaista kuolemaa. Leipäveitsellä. Ihmettelen ainoastaan niin kuin kaikki muutkin, miksi hän ei puolustautunut taikakeinoin.”

”Sitä minäkin ihmettelen”, Barty kiirehti sanomaan.

”Mitäs täällä puhutaan”, Severus Kalkaros puuttui keskusteluun.

”Hei Severus. Juttelemme vain tässä siitä hirvittävästä tavasta, jolla Rita murhattiin. Sinä taisitkin tuntea hänet vähän paremmin? Ettekö te kuuluneet samaan tupaan Tylypahkassa?” Minervan silmät kuvastivat uteliaisuutta.

”Niin no. En tiedä tunsimmeko me varsinaisesti toisiamme”, Severus oli tutkivinaan seinän vierellä olevaa lipastoa.

”Vai niin.” Minerva tuntui menettävän mielenkiintonsa Severusta kohtaan. ”Barty, tuletko kanssani takkahuoneeseen?”

Hermostuneena Barty nyökkäsi.

Kuka murhasi Rita Luodikon, kahdeksas osa:

Tilanne vaikutti kaikista jo tutulta; Albus oli asettunut niin, että he kaikki näkivät hänet ja kuulivat hänen sanansa, vieraat taas istuivat mukavilla tuoleilla ja odottivat mitä tuleman pitää. Albus vaikutti - kuten tavallista - mietteliäältä ja hänen kasvoilleen oli ilmaantunut uusia ryppyjä.

Sirius Musta istui punakankaisella nojatuolilla ja naposteli tarjoiltuja cocktailtikkuja. Muutama nuori neito oli asettunut lähelle tummaa nuorukaista, mutta tämä ei ollut heitä huomaavinaan. Katseellaan mies etsi väkijoukosta Barty Kyyryä ja vihdoin hän paikansi tämän istumassa kahdenhengen sohvalla Minerva McGarmiwan kanssa.

"Loppuukohan tämä koskaan", Minerva huokaisi väsyneenä Bartyn korvaan. Epävarmana Barty otti Minervan käden syliinsä ja silitti sitä hitain liikkein.

Severus Kalkaros seisoi takan reunustalla. Liekkien valo ei onnistunut valaisemaan hänen kasvojaan vaan ne olivat varjojen peitossa. Pistävät silmät erottuivat hämärästä ja useimmat kääntyivät pois huomatessaan hänen tuijotuksensa.

Kuului rykäys ja Albuksella oli jälleen heidän tarkkaavaisuutensa.

"On tullut ilmi eräs varsin mielenkiintoinen seikka Rita Luodikon murhasta. Taikaministeriöstä saapui viesti, että hänen verestään on löydetty sinne kuulumattomia ainesosia. On mahdollista, että leipäveitsi jolla hänet murhattiin oli myös myrkytetty. Tai sitten - ", hiljaisuus oli rikkumaton, "hänet myrkytettiin ensin ja vasta sen jälkeen pistettiin leipäveitsellä."

"Tarkoittaako se, että murhaajia oli kaksi?" Argus Voro oli jälleen äänessä.

"Sitä se saattaa hyvinkin tarkoittaa. Mutta emme mitenkään voi olla varmoja asiasta. Murhaaja saattoi ensin myrkyttää nuoren neidon varmistaakseen, ettei hän voi puolustautua leipäveitsen iskua vastaan. Samoin leipäveitsen isku saattoi olla vain lumetta, jotta murhan tutkijat joutuisivat harhateille."

"Millä hänet myrkytettiin?" Argus jatkoi uteluaan. Kukaan ei oikeastaan laittanut sitä pahakseen, sillä kaikki muutkin olivat asiasta kiinnostuneita.

"Kyseessä on eräs harvinainen myrkky, jonka valmistukseen käytettään ainesosia, jotka täytyy kerätä eri vuodenaikoina. Tästä voimme päätellä, että murha ei tainnut olla hetken mielijohde, vaan sitä oli suunniteltu jo pidemmän aikaa. Käytetylle myrkylle olisi kyllä ollut vastamyrkkyä, jos Rita Luodiko olisi saanut sen ajoissa."

***

Albus oli jättänyt vieraansa viettämään iltaa keskenään vedoten taikaministeriön aiheuttamiin velvollisuuksiin. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta oli osa jo mennyt nukkumaan. Toiset jäivät takkahuoneeseen, jossa heille tarjoiltiin iltateetä. Melkein seinän korkuisista ikkunoista näkyivät valaistut puutarha ja labyrintti.

"Myrkytetty. Murhaaja halusi todellakin varmistua hänen kuolemastaan. Mitä niin pahaa Rita on voinut tehdä, että hänen murhaansa on suunniteltu jo pidemmän aikaa", Minervan oli osoittanut mietintänsä Bartylle.

"Vaikea sanoa. Mutta ilmeisesti asialla on ollut joku myrkkyjen tuntia."

"Niin, olet luultavasti oikeassa", Minervan katse kääntyi Severuksen suuntaan, joka edelleen seisoi takan vieressä. Tällä kertaa mies tuijotti hypnotisoituneen oloisena liekkeihin. "Voisiko olla mahdollista -"

"On kenties parempi, ettemme käy arvailemaan murhaajaa itse. Albus tuskin haluaa saada eripuraa vieraidensa välille. Emme saa antaa mielemme myrkyttyä ketään vastaan."

"Olet jälleen oikeassa Barty."

Kuka murhasi Rita Luodikon, yhdeksäs osa:

Mies kulki labyrintissä syvissä mietteissä. Oli vaarallista, että myrkytys oli tullut ilmi. Miksi taikaministeriö ei ollut tyytynyt veitsen iskuun? Leipäveitsi sydämeen oli tappava, sehän oli ilmiselvää. Mutta eiväthän he tietenkään voineet hyväksyä noidan kuolleen sillä tavalla. Sehän oli loukkaus koko taikamaailmaa kohtaan.

Kuu oli pilvessä, joten mies oli huoleton. Kukaan ei voisi nähdä häntä talon ikkunoista, jos kukaan muu nyt oli hereilläkään. Kuitenkin hänellä oli kutittava tunne siitä, että joku tarkkaili häntä.v

Labyrinttiin eksyi helposti, jos ei tuntenut sen kaikkia saloja. Ja se oli vanha, vanhempi kuin muu puutarha. Sen valmistus oli aloitettu samaan aikaan juhlatalon kanssa, jonka perustukset oli laskettu satoja vuosia sitten. Mies kulki labyrintissä tottuneesti, joutumatta kertaakaan umpikujaan.

Mies nautti yöilmasta, joka oli kostea ja raikas. Oli kuitenkin jo aika mennä sisälle. Hänen täytyi nukkua hieman, jotta voisi taas näytellä viatonta vierasta seuraavana päivänä. Kuinkahan kauan vielä kestäisi, ennen kuin Albus Dumbledore päästäisi vieraat koteihinsa. Oli selvää, että talon isäntä ei voinut pitää heitä ikuisuuksia talossaan.

***

Ovelta kuului heikko koputus, jota Severus ei aluksi edes kuullut. Ulkoa kuului heinäsirkkojen siritystä ja koputus kuului uudelleen, tällä kertaa kovempaa.

"Sisään", Severuksen ääni oli unesta käheä.

Ovi raottui ja näkyviin tuli Minerva McGarmiwa vaaleanvihertävässä kaavussa. "Olitko vielä nukkumassa?"

"Miltä se näyttää", Severus kivahti käsivarsi silmien päällä. "Paljonko kello edes on... ja mitä sinä teet ovellani?"

"Kello on puoli kuusi aamulla, juuri oikea aika nousta nauttimaan kesäisestä päivästä. Ja sinun ovellasi minä olen, koska haluan keskustella kanssasi. Odotan sinua ruokasalissa. Uskon, että saamme olla rauhassa aamiaispöydässä vielä tähän aikaan."

"Koska kaikki kunnon ihmiset ovat nukkumassa", Severus mutisi, mutta Minerva oli jo kadonnut oviaukosta.

Severus oli liian utelias jatkaakseen uniaan. Minerva ja hän eivät olleet edes Tylypahkan aikoina olleet kauheasti tekemisissä toistensa kanssa. Johtuen osaksi siitäkin, että Minerva oli ollut Rohkelikossa ja hän Luihuisessa. Siinä että Minerva tuli vieraassa paikassa hänen huoneeseensa, vaikkakin ainoastaan oviaukolle, oli jotain outoa.

Ei kestänyt kauaa, kun Severus oli jo matkalla ruokailuhuoneeseen.

Kuka murhasi Rita Luodikon, kymmenes osa:

Minervan huulilla karehti tietäväinen hymy Severuksen saapuessa. Harkituin liikkein Minerva otti pöydältä kahvipannun.

”Juotko kahvia?”

”Kiitos, kerman kanssa.”

Minerva kaatoi kahvia kahteen siroon posliinikuppiin. Albuksen työntekijöiden on täytynyt nousta aikaisin ylös, Severus mietti.

"Olisin kiitollinen, jos menisit suoraan asiaan. En ole parhaimmillani näin aikaisin aamusta", Severus murahti, kun Minerva oli saanut tarjoilunsa suoritettua loppuun.

"Ah, minä pidän aikaisista aamuista. Ruohon kaste ja laulavat linnut saavat minut aina hyvälle tuulelle." Severus vain mulkaisi vihaisesti. "Hyvä on. Menen asiaan. Barty epäilee sinua Ritan murhasta."

Severus ei osoittanut olevansa yllättynyt. "Miksi? Tai tiedänhän minä - sen myrkyn tähden. Mutta miksi sinun täytyi herättää minut näin aikaisin kertoaksesi sen?"

"Hän aikoo etsiä todisteita sinua vastaan. Löytyykö niitä?"

"Emmeköhän jätä todisteiden etsinnän ja murhaajan arvailun Albus Dumbledorelle. Et saa huijattua minua kertomaan joistain olemattomista todisteista." Minerva näytti loukkaantuvan Severuksen sanoista.

"En minä sinua epäile."

"Siltä se vaikuttaa, kun todisteiden perään kyselet."

Hetkeen ei kuulunut mitään. Severus ryysti kuppinsa tyhjäksi ja nousi lähteäkseen. Minerva kuitenkin esti häntä.

"Miksi et usko minua?"

"Minulla ei ole mitään syytä uskoa sinua. Ja vaikka Barty etsisikin todisteita minua vastaan, niin mitään ei löytyisi."

"Mutta hän voi tehdä todisteita."

***

Sirius seisoi aulassa katselemassa massiivista suihkulähdettä. Hän oli ajatuksissaan. Sirius yritti saada mieleensä jotain syytä, jolla hän pääsisi lähtemään juhlatalosta. Hän ei enää jaksanut olla niin monen ihmisen lähettyvillä. Hän oli tottunut olemaan enemmän omissa oloissaan.

"Mitä mietit?"

Sirius piti katseensa suihkulähteen vesikaarissa - hän tunnisti puhujan katsomattakin.

"Niitä näitä."

"Painaako syyllisyys?" Sirius kääntyi silmänräpäyksessä.

"Mitä tarkoitat?" Sirius tutki edessään olevaa Minervaa päästä jalkoihin.

"Murehditko kenties todisteita, jotka olet huolimattomuuttasi jättänyt ympäri murhapaikkaa?"

"Miksi kuvittelet minun olevan murhaaja?" Sirius kysyi kuulostaen huolettomalta.

"En minä kuvittelekaan. Puhuin eilen Bartyn kanssa, ja hän sanoi olevansa varma, että sinä olet murhaaja", Minerva selosti.

"Miksi hän niin kuvittelisi?"

"En oikeastaan tiedä. En udellut kauheasti, sillä en ole utelias ihminen. Barty kuitenkin mainitsi, että tarpeen vaatiessa hän auttaisi löytämään todisteet sinua vastaan. Hän kuulemma tietää jotain, mitä muut eivät vielä tiedä."

"Sinä ilmeisestikin uskot häntä", Sirius kuulosti uhkaavalta.

"Voi, en enää tiedä mitä uskoisin. Mutta minä menen nyt ulos auringonpaisteeseen, tarvitsen itselleni jotain muuta ajateltavaa, kuin tämän kauhean murhan."

Sirius jäi tuijottamaan naisen perään.

Kuka murhasi Rita Luodikon, yhdestoista osa:

Iltapäivällä alkoi rankkasade, joka laski vieraiden mielialaa. Ne muutamat, jotka olivat jääneet paikalle omasta tahdostaan, hyvästelivät nyt Albus Dumbledoren ja palasivat normaaliin elämään.

Ilmapiiri oli painostava. Vieraat nurisivat ja muutamat miettivät millä oikeudella Albus piti heitä vankeina. Albus katsoi ainoaksi vaihtoehdokseen pyytää taikaministeriöltä lisävoimia ja julistaa liikkumiskiellon öiden ajaksi.

”Toivon teidän suhtautuvan tähän kärsivällisyydellä. Kukaan ei toivo minua enempää tämän tilanteen selviämistä.”

* * * * *

Yö oli hiljainen. Käytävillä kuului ainoastaan vieraiden kevyttä kuorsausta sekä taikaministeriön miehien askeleiden äänet. Sirius Musta kuulosteli pitkän ajan ympäristöä, ennen kuin uskaltautui liikkeelle. Kello oli jo lyönyt kaksi, joten hereillä olisivat ainoastaan taloa tarkkailevat tutkimusapulaiset. Heidät olisi helppo välttää. Sirius käveli huoneensa ikkunalle ja avasi sen yhdellä käden liikkeellä. Ruohokenttä oli ikkunan alapuolella, joten lasku olisi pehmeä.

Barty Kyyry epäröi uhmata Albuksen käskyä, mutta hän ei tiennyt muuta vaihtoehtoa. Heitä ei päästetty päiväsaikaan murhapaikan läheisyyteen, joten hänen oli toimittava yöaikaan. Käytävällä ei olisi kuin pari rivivelhoa, joten hänellä ei pitäisi olla vaikeuksia heidän ohittamisessaan. Barty pelkäsi enemmän albusta, sillä hän ei tiennyt oliko mies nukkumassa vai vartioimassa vieraitaan.

Severus Kalkaros valvoi. Hänen mieltänsä painoivat Minervan sanat. Tekisikö Barty jotain? Heidän välinsä eivät koskaan olleet olleet lämpimät saatikka ystävälliset. Saamatta mielenrauhaa Severus nousi ja puki kaavun päällensä. Hän tiesi, että oven ulkopuolella olisi valvojia. Heitä vartioitiin kuin pahankurisia lapsia, jotka eivät kuitenkaan noudattaisi sääntöjä. Severus oli kuitenkin varma, että hän pääsisi helposti kulkemaan heidän ohitseen.

Argus Voro kulki äänettömästi kuin kissan tassuilla talon vierustaa. Hän oli suunnistamassa kohti labyrinttiä. Edellään hän näki epämääräisen hahmon, joka sai hänet uteliaisuuden valtaan. Kuun sirppi oli pilvien peitossa, joten hän ei ollut varma kulkijasta. Arguksen ajatukset siirtyivät labyrintin keskustaan – hänen olisi ehdittävä sinne ennen toista yökävelijää.

Minerva McGarmiwa seisoi kulmauksessa, jonka varjot peittivät. Hänet oli äskettäin melkein huomattu. Hänen sydämensä jyskytti edelleen ylimääräisiä lyöntejä. Hiljaa hengittäen hän uskaltautui jatkamaan matkaansa. Hän oli varma, että tänä yönä tapahtuisi jotain. Hän oli huolella pujotellut johtolankoja kaikkialle taloon, jotka johtaisivat muihin ihmisiin. Minerva ei kestäisi sitä, että epäilyt kääntyisivät häneen.

Kuka murhasi Rita Luodikon, kahdestoista osa:

Sirius Musta heräsi seuraavana aamulla ihmisten hälinään käytävällä. Koolla tuntui olevan suuri joukko väkeä. Sirius heilautti jalkansa lattialle ja suunnisti ovelle. Hän käänsi kahvaa, mutta mitään ei tapahtunut. Sirius koetti uudestaan, mutta ovi ei edelleenkään auennut. Hän paukutti ovea. Sirius kuuli avaimen kääntyvän lukossa, jonka jälkeen näkyville ilmestyi tumma pää.

”Niin?”

Sirius yritti saada ovea isommalle, mutta mies piti karmista tiukasti kiinni.

”Haluatko aamupalaa?”

”Haluan päästä ulos!” Sirius murahti raivoissaan.

”Valitettavasti en voi toteuttaa toivettanne. Haluatteko kananmunanne keitettynä vai paistettuna?”

Sirius tuijotti miestä. Miksi ihmeessä tämä kieltäytyi päästämästä häntä ulos. Vaikka Sirius aavisteli tietävänsä syyn; joku tiesi hänen öisestä retkestään.

* * * * *

Juhlapaikka huokui tyhjyyttä. Vielä tunti sitten, siellä oli ollut yli sata ihmistä, mutta nyt vieraista oli jäljellä vain viisi. Albus Dumbledore istui heidän kanssaan myöhäisellä aamuteellä.

”Haluan että tämä selvitetään nopeasti. Koska en usko, että kukaan teistä aikoo tunnustaa vapaaehtoisesti eikä totuusseeriumia ole laillista käyttää, on minun keksittävä jokin muu keino.”

Viisi jäljelle jäänyttä mulkoilivat toisiaan. He olivat ärtyneitä siitä, että heidät oli lukittu huoneisiinsa arestiin kuin viisi vuotiaat lapset.

”Miten voit olla niin varma, ettet juuri päästänyt kotiin oikeaa murhaajaa?” Severus kysyi.

”Minä tiedän, että se oli joku teistä. Tai jotkut teistä”, Albus ei hymyillyt. ”Olemme löytäneet todisteita teitä vastaan, sillä asuntonne on tutkittu tarkkaan. Barty Kyyryn asunto valitettavasti oli hieman vettynyt, mutta olemme korjanneet sen.”

”Minkälaisia todisteita?” Minerva kuiskasi, hän oli silminnähden kalpea.

”Jos haluatte tietää – ja ehkäpä se olisi hyväksikin – Argus Voron luota löysimme kartanoni ja sen maiden piirustukset. Siinä näkyvät kaikki talon salaisimmatkin käytävät. Ei, älä sano vielä mitään. Vielä ei ole sen aika. Severus Kalkaroksen luota, kuten useimmat ehtivät jo epäilemään, löytyi aineksia kyseiseen myrkkyyn, jota Rita Luodikolle oli juotettu. Barty Kyyryn asunnosta löysimme kenties kyseenalaisimman todisteen, joka ei oikeastaan todista mitään muuta kuin sen, että hänellä on ollut suhde Rita Luodikoon." Tässä vaiheessa Albus vaikeni ja katsoi jäljellä olevia viittä vierastaan. "Ja Sirius Mustan asunnosta taas. Sieltä me löysimme hieman, ehm - arkaluontoisia kuvia neidistä."

"Mutta, mutta - eihän minua vastaan ole mitään todisteita. Miksi minun piti jäädä?" Minerva kuulosti samaan aikaan helpottuneelta ja ihmeissään olevalta.

"Sinä todistit itse itseäsi vastaan eilen juonitteluillasi", Albus tokaisi kylmästi. "Ehdotan, että te kaikki nyt syötte aamupalanne ja palaatte huoneisiinne. Taikaministeriön väki katsoo teidän noudattavan toivettani."

Kuka murhasi Rita Luodikon, kolmastoista osa:

"En voi sanoa olevani iloinen siitä, että olette vielä täällä. En olisi uskonut kenenkään teistä kykenevän murhaan ja minä olen vain harvoin väärässä", aloitti Albus Dumbledore päivällispöydässä. "Olen saanut luvan käyttää teihin lievää totuusjuomaa, joka pakottaa teidät kertomaan totuuden kysymiini kysymyksiin. Mutta teillä on aina myös mahdollisuus pysyä hiljaa."

Jäljellä olevien vieraiden katseet siirtyivät heidän edessään oleviin viinilaseihin.

"Aivan, teidän totuusjuomanne ovat siinä. Aloitamme Sirius Mustasta. Te muut voitte mennä takkahuoneeseen odottamaan vuoroanne. Kutsun teidät kunkin vuorollanne sisään."

Sirius Musta jäi paikalleen pitkän ruokapöydän ääreen muiden kadotessa vartijoiden saattelemana toisaalle.

"Sirius Musta. Toivon sydämestäni, että sinä et ole syyllinen. Pidin sinusta kovasti ollessasi oppilaana Tylypahkassa. Mutta nyt sinun täytyy juoda malja totuudelle", Albus katsahti kohden kristallista viinilasia.

Sirius joi viinin kerta kulauksella.

"Murhasitko sinä Rita Luodikon?" Albus aloitti kuulustelun.

"En."

"Miksi sinulla on kuvia Rita Luodikosta kotonasi?"

"Hän poseerasi minulle kerran alastonmallina", Siriuksen huulet vetäytyivät hymyyn.

"En tiennytkään, että harrastat valokuvaamista."

"Oliko tuo kysymys?" Siriuksen silmät muuttuivat viiruiksi. "Tässähän kävi jo selväksi, etten minä ole murhaaja, joten eivätkö lisäkysymyksen ole turhia?"

"Eivät ne ole turhia. Minun on selvitettävä kokonaiskuva, jotta oikea murhaaja ei voi vedota mielenvikaisuuteen. Voit katsoa lauseeni kysymykseksi, jos niin haluat."

"En harrasta valokuvaamista", Sirius totesi lattealla äänellä.

"Miksi sitten halusit Rita Luodikon poseeraavan sinulle valokuvamallina?"

"Koska Severus Kalkaros halusi hänestä kuvia."

"Miksi kuva ovat vielä sinulla eikä hänellä?" Albus oli kiinnostunut asioiden saamasta käänteestä.

"Kuvat otettiin päivää ennen tätä suurta juhlaa, jossa Rita sai surmansa", Sirius leikitteli tyhjällä viinilasilla.

"Tiedätkö kuka murhasi Rita Luodikon?"

"En."

"Olitko puutarhassa puolenyön aikaan, kuten sanoit?"

"Olin."

"Miksi et noudattanut pyyntöni, että vieraat pysyisivät huoneissaan yöaikaan, vaan lähdit ulos ikkunasi kautta?"

"Minerva kertoi, että Barty Kyyry epäili minua murhasta ja että hänellä oli todisteita murhapaikalla."

"Jos kerran olet syytön, niin miksi lähdit liikkeelle?"

"Syyttömyys ei aina merkitse kaikkea. Todisteita voidaan tehdä jollei niitä ole."

"Haluaisin vielä tietää, miksi et osoittanut tuntevasi Rita Luodikoa paremmin, vaikka ilmiselvästi tunsit?"

"En halunnut, että minut vedettäisiin keskelle tätä murhajuttua, mutta niin nyt on kuitenkin näyttänyt tapahtuvan", Sirius oli turhautunut. Hän tiesi tehneensä virheen siinä, ettei ollut kertonut kuvista aiemmin Albus Dumbledorelle.

"Hyvä on. Voit mennä, mutta en silti vielä vapauta sinua, sillä sinulla ilmiselvästi on yhteyksiä Ritaan, jotka vielä täytyy selvittää", Albus kirjoitti jotain edessään olevaan pergamenttiin ja pyysi lähistöllä olevaa ministeriön miestä viemään nuori herra Mustan huoneeseensa ja tuomaan Severus Kalkaroksen kuulusteltavaksi.

* * * * *

"Severus Kalkaros. Tietääkseni sinä ja Sirius Musta ette tulleet kovin hyvin toimeen koulussa?"

"Eikö minun pitäisi juoda totuuden takaava viini ennen kuin vastaan kysymyksiin?" Severus kysyi. Hän oli vasta päässyt istuutumaan, kun Albus Dumbledore jo kysyi ensimmäisen kysymyksensä.

"Niin, tosiaan."

Severus katsoi pitkään pikaria ennen kuin maistoi sen laidasta. Juoma maistui ainoastaan makealle punaviinille. Pitkällä kulauksella hän nieli totuusjuoman.

"Aivan, me emme tulleet hyvin toimeen koulussa."

"Miten sitten Sirius Musta otti sinulle alastonkuvia nuoresta uhristamme Rita Luodikosta juuri päivää ennen juhlia?"

"Hän oli minulle palveluksen velkaa ja tiesin, että Rita suostuisi hänen kuvattavakseen, sillä hän piti Mustasta", Severus selitti.

"Meidän tuskin tarvitsee tietää, miksi sinä halusit kuvia Ritasta, sillä kaikki toki tiedämme hänen olleen varsin viehättävä. Mutta minkä vuoksi Musta oli sinulle palveluksen velkaa?"

"Useastakin syystä, eikä niistä vähin ollut hänen ilkityönsä koulussa minua kohtaan", Severuksen ääni oli katkera.

"Murhasitko sinä Rita Luodikon?"

"En."

"Tunnetko myrkyn, jota oli laitettuna Ritan juomaan?"

"Tunnen."

"Oletko koskaan valmistanut sellaista myrkkyä?" Albus halusi tietää.

"Olen. Vuosi Tylypahkasta valmistumiseni jälkeen."

"Miksi valmistit sen?"

"Minä pidän juomien, myrkkyjen ja lääkkeiden valmistuksesta. Toki sen tiedät. Minulla on kotonani useita muitakin myrkkyjä, eikä se ole laitonta", Severuksen ääni kiihtyi.

"Aivan, se ei ole laitonta. Sanoit olleesi puutarhassa puolenyönaikaan. Onko se totta?"

"On. Olin juonut hieman liikaa, joten katsoin parhaakseni erkaantua muista ihmisistä, sillä en ole parhaimmillani juopuneena."

"Miksi joit niin paljon?"

"Noh, ilmainen viina houkuttelee. Se on minun heikkouteni ja olin ollut hieman masentunut viime aikoina."

Albus katsoi Severusta mietteliäänä. "Voit mennä kohta huoneeseesi. Sinut haetaan uudestaan luokseni, jos vielä muistan sinulta jotain kysyttävää. Mutta vielä eräs kysymys tällä kertaa. Miksi lähdit vastoin pyyntöäni ulos huoneestasi yöaikaan?"

"Minerva kertoi, että Barty olisi tehnyt todisteita minua vastaan."

Kuka murhasi Rita Luodikon, neljästoista osa:

Hermostunut mies tuli sisälle ruokailuhuoneeseen vartijoiden saattelemana. Hän istuutui tuoliin, joka oli sijoitettu Albus Dumbledorea vastapäätä. Valkoisella pöytäliinalla häntä odotti kristallipikarillinen viiniä, johon oli sisällytetty totuuden takaavaa juomaa.

"Istu alas Barty, ole niin hyvä", Albuksen katse seurasi tarkasti Barty Kyyryn jokaista liikettä. Istuuduttuaan mies hipelöi kauniin pikarin vartta hermostunein sormin. "Haluan sinun juovan tuon lasin tyhjäksi. Tiedät jo mitä siinä on, joten sinun on turha yrittää vastata valheella kysymyksiini."

"Miksi minä niin tekisin? Haluan yhtä paljon kuin sinäkin saada kiinni murhaajan", sanojensa jälkeen Barty Kyyry joi maljan.

"Murhasitko sinä Rita Luodikon?" Albus aloitti välinpitämättömällä äänellä.

"En", vastaus kuului selvänä.

"Oletko juonitellut Minerva McGarmiwan kanssa todisteita Sirius Mustaa ja Severus Kalkarosta vastaan?"

"En."

"Miksi olit niin hermostunut juhlailtana?"

"Kutsuni oli turmeltunut keittiöni tulvan tähden sekä..."

"Sekä mitä?"

"En tohdi sanoa, sillä en ole varma näkemästäni ja kuulemastani", Barty kuulosti melkeinpä pelokkaalta.

"Sinun ei ole pakko puhua, mutta puhumattomuutesi on merkki epärehellisyydestä, jota en haluaisi kenessäkään teissä tavata", Albuksen ääni oli ankara.

"Se - se liittyy Rita Luodikoon, sillä se on jotain, mitä kuulin Rita Luodikon sinä iltana sanovan", Bartyn katse harhaili seinillä. Hän ei tuntenut oloaan millään muotoa mukavaksi.

"Voisitko kertoa minulle mitä nuori uhrimme puhui ennen kuolemaansa."

Barty Kyyry rypisteli pöytäliinan reunaa sormissaan. "Hän, hän riiteli Minervan kanssa. He sinkosivat toisilleen kauheita termejä, joita en mielelläni kävisi edes sinulle toistamaan. Ja sitten Rita, hän - hän uhkasi Minervan henkeä."

Albuksen ilme oli yllättynyt. Hän tiesi Bartyn puhuvan totta, sillä muuta mahdollisuutta juoman alaisuudessa ei ollut. Albus Dumbledore ei vain olisi koskaan muutoin uskonut mitään sellaista Rita Luodikosta, joka oli aina käyttäytynyt moitteettomasti sekä Tylypahkassa ollessaan että siirtyessään työpaikkaansa Päivän Profeettaan.

"Mistä he riitelivät?"

"Oi, en ole varma. En kuullut riidan alkua, joten en tiedä mistä se syntyi. Luulisin sen kuitenkin liittyvän niihin kuviin, jotka löysitte Sirius Mustan luota."

"Aivan, ne kuvat. Sinun luotasi löydettiin kuvia, joissa sinä ja Rita esiinnytte yhdessä. Teillä on ilmiselvästi ollut suhde, mutta et kertonut siitä kenellekään. Kukaan ei ole tiennyt suhteestanne. Edes Rita Luodikon asuintoveri ei vaikuttanut tietävän sinun ja Ritan romanssista mitään. Miksi näin oli?"

"Rita halusi sen pysyvän salaisuutena. Ja suhteestamme on jo aikaa, seurustelimme kuukauden verran Tylypahkasta päästyämme. Sen jälkeen työ Päivän Profeetassa vei Ritan aikaa niin paljon, että suhteemme kuihtui kokoon."

"Olitko katkera asiasta?"

"En oikeastaan", Barty vältteli edelleen Albuksen katsetta.

”Hyvä on... jatkan kuulustelemistasi myöhemmin. Voit poistua.”

Albus katsoi pitkään Kyyryn loittonevaa selkää. Hän oli ollut niin varma tämän syyllisyydestä.

Kuka murhasi Rita Luodikon, viidestoista osa:

Albus katseli neljättä kuulusteltavaansa. Hän ei oikeastaan uskonut Argus Voron olevan syyllinen, vaikka leipäveitsen käyttäminen murha-aseena kieltämättä viittasi tähän vanhaan velhoperheeseen syntyneeseen surkkiin.

Albus ei edes halunnut uskoa miehen syyllisyyteen, mutta piirustukset, jotka olivat löytyneet miehen kotoa, antoivat olettaa tällä olevan jotain tekemistä murhan kanssa. Piirustuksiin merkittyjen salakäytävien kautta kuka tahansa olisi päässyt helposti pakoon murhapaikalta.

Argus joi juoman vastaan laittamatta ja jäi odottamaan Albuksen ensimmäistä kysymystä.

"Murhasitko sinä Rita Luodikon?"

"En." Albus huokaisi kuullessaan vastauksen. Hän olisi pettynyt kuullessaan, että oli luottanut henkilöön, joka ei ollut hänen luottamuksensa arvoinen.

"Tiedätkö kuka hänet murhasi?"

"En."

"Miksi sinulla oli kartanoni ja sen puutarhan piirustukset?"

"Anna anteeksi. Minä vain pidän salakäytävistä ja tuntemattomista poluista. Mielenkiinnosta tutkin vanhojen rakennuksien salaisuuksia, ja tämä talo kuuluu maamme vanhimpiin, senhän sinä toki tiedätkin."

"Miksi et vain kysynyt papereita minulta? Miksi hankit ne salaa? Tiedät kai, että olisin ne sinulle mielihyvin antanut?" Albus kuulosti surulliselta.

"En tiennyt. En ollut varma siitä että luottaisitko minuun niin paljoa."

Ruokasalin ovi avattiin ja suoraryhtinen ministeriön työläinen tuli sisälle. "Haluaisin vain ilmoittaa teille herra Dumbledore, että kaksi vieraistanne tappelee takkahuoneessa."

"Kaksi? Mutta eihän siellä pitäisi olla enää kuin Minerva McGarmiwan?" Albus ihmetteli partaansa rapsuttaen.

"Eh, niin herra. Tuota - nuori herra Sirius Musta kieltäytyi palaamasta huoneeseensa, joten annoimme hänen jäädä takkahuoneeseen istumaan."

"Mitä?!" Albus nousi ylös tuolistaan lähtien nopein askelin kohden takkahuonetta. "Olkaa hyvä ja pitäkää seuraa herra Vorolle poissaoloni aikana."

* * *

"Sinä - sinä aivoton idiootti sovinistisika!" Minervan ääni särkyi hänen kirkuessa esille viimeisen sanan.

"Olisit pysynyt narttu vain hiljaa! Tiesin minun olevan edelleen totuusjuoman alaisena", Sirius virkkoi huvittunut hymy huulillaan.

"Mistä täällä on kyse", Albus Dumbledore ei tullut huoneeseen ystävällismielisenä.

"Tuo - tuo paskiainen haukkui minua", Minerva kihisi raivosta.

"Noh, noh. Ettehän te enää ole koulussa, teidän pitäisi osata käyttäytyä. Sirius Musta, minähän pyysin sinua menemään huoneeseesi. Aiotko ottaa tavaksesi pyyntöjeni rikkomisen?"

"En halunnut sinne loukkoon. Ei ole ihmisarvon mukaista luki ketään minnekään, kun ei olla varmoja heidän syyllisyydestään."

"Minulla on tähän kaikki tarvittavat luvat ministeriöstä. Mutta tuo ei kuitenkaan selitä käytöstäsi Minervaa kohtaan. Ole hyvä ja mene huoneeseesi", Albus vinkkasi erästä työntekijää tulemaan lähemmäksi. "Ja katsokaa tällä kertaa, että hän myös menee sinne."

Albus oli hiljaa pidemmän aikaa ja katseli sohvalle vaipunutta naista. Tämä oli aivan kalpea ja näytti siltä, että voisi oksentaa hetkenä minä hyvänsä.

”Valitettavasti joudun hoitamaan kuulustelusi, vaikka ajankohta ei välttämättä ole sinulle kaikkein paras.”

”Ei se mitään”, kuului hento ääni. Minerva nojasi päätään sohvatyynyyn.

Albuksen käskystä tuotiin takkahuoneeseen viimeinen jäljellä oleva viinipikari ja se asetettiin Minervan eteen sohvapöydälle. Minerva siemaili juomansa hienon naisen tapaan pienissä kulauksissa. Albus odotteli vielä hetken, ennen kuin aloitti kyselemisen.

”Murhasitko sinä Rita Luodikon?”

”En.”

”Miksi juonittelit todisteita muita epäiltyjä vastaan?”

”Pelkäsin, että minua saatettaisiin epäillä, enkä halunnut niin käyvän”, Minerva kuulosti ahdistuneelta.

”Miksi pelkäsit sellaista, jos kerran olet syytön?”

”Minun ja Rita Luodikon välit eivät olleet kaikkein parhaimmat. Ajattelin, että oikea murhaaja saattaisi lavastaa minut syylliseksi.”

”Hyvä on. Mikä on suhteesi Barty Kyyryyn?” Albus halusi seuraavaksi tietää.

”Minä... pidän hänestä.”

”Tiedätkö kuka on murhaaja?”

Minervan huulet värähtelivät. ”Tiedän...”

Kuka murhasi Rita Luodikon, kuudestoista osa:

Albus oli yllättynyt. Hän ei ollut oikeasti uskonut, että Minerva tietäisi murhaajan.

”Miksi et ole kertonut sitä minulle?” Albus ihmetteli.

”Minä pelkään”, sanat olivat tuskin kuuluvat, kun Minerva painoi kasvonsa sohvatyynyyn.

”Kertoisitko minulle nyt, kenestä on kyse?” Albus tiedusteli varovaisesti. Minerva ainoastaan pudisti päätänsä. Albus huokaisi syvään. Hän oli niin lähellä vastausta, jonka koko taikamaailma halusi tietää, mutta silti hän ei pystynyt tavoittamaan sitä. ”Ymmärräthän sinä, että en voi päästää sinua minnekään kartanostani, ennen kuin suostut yhteistyöhön?”

”Ymmärrän, mutta minä en voi – en vain voi. Koeta ymmärtää minua Albus”, Minerva vuodatti kyyneleen, mutta se ei vaikuttanut Albukseen mitenkään.

”Miten voit olla kertomatta murhaajaa? Mitä jos hän toistaa murhatyönsä jossain toisaalla, jos häntä ei saada kiinni tällä kertaa?”

”Ei hän tee niin. Olen varma siitä. Tämä oli ainoa kerta.”

* * *

"Minun täytyy todeta, että totuusjuoma ei auttanut meitä murhaajan etsinnässä. Kukaan teistä ei myöntänyt olevansa murhaaja, joten minun ei auta kuin vapauttaa teidät valvontani alta", Albus Dumbledore totesi murheellisesti.

"Tarkoitat siis, että me voimme lähteä täältä?" Sirius Musta varmisti. Hänen oli vaikea pidätellä hymyään. Hän oli väsynyt olemaan alituisesti tarkkaavaisten silmien kohteena, kuten heistä kaikki muutkin.

"Kyllä. Järjestän teille kaikille kuljettajat viemään teidät kotiinne. Voitte rauhassa irtautua tästä kaikesta. Ministeriön miehet tulevat tänne huomenna tarkistamaan rakennuksen ja puutarhan mahdollisesti huomaamatta jääneiden johtolankojen vuoksi, mutta teihin sen ei pitäisi enää vaikuttaa mitenkään."

Iltapäivällä Albus hyvästeli viimeiset vieraansa ja pyysi heitä kertomaan hänelle, jos kenenkään mieleen muistuisi jotain tärkeää murhaillasta.

Sirius Musta istui matkan kotiinsa mietteliäänä. Häntä odottaisi yksinäisen poikamiehen huone, joka oli ollut sekainen jo ennen ministeriön miehien käyntiäkin. Ovelle tullessaan hän huomasi sen olevan hieman raollaan. Sormen kosketuksesta ovi narahti ja aukeni enemmän. Sirius vilkaisi taaksensa, mutta kuljettaja oli jo lähtenyt.

Barty Kyyry istuutui huokaisten nojatuoliinsa. Albus Dumbledore oli puhunut totta; hänen talonsa vesivahinko oli korjattu ja talo näytti itse asiassa siistimmältä, kuin mitä se oli ollut hänen lähtiessään. Hetken Bartyn mietteet viivähtivät Minervassa, ja hän tuumi uskaltaisiko soittaa naiselle. Ehkä kuitenkin oli parempi, että hän antaisi ensin tilanteen jäähtyä.

Severus Kalkaros oli huomattavasti paremmalla tuulella palatessaan kotiinsa kuin lähtiessään sieltä Albus Dumbledoren juhliin. Hän käveli suoraan keittiöönsä ja otti esille 25-vuotiaan viskinsä. Pullon sisältö kuului hänellä jokapäiväiseen elämään, joten hän teki liikkeensä niitä oikeastaan rekisteröimättä. En olisi koskaan uskonut Ritan todella suostuvan niihin kuviin. Oli totta, että Severus oli tuntenut selittämätöntä vetoa Ritaa kohtaa, ja siksi hän oli pyytänyt ne kuvat Siriukselta. Mutta millainen täytyy naisen olla, että tämä suostuu sellaiseen?

* * *

Puhelin soi. Mies avasi silmänsä vaivalloisesti ja katsoi yöpöydän kelloansa. Yli kaksitoista. Kuka oikein soittaa tähän aikaan...

"Haloo?" hän vastasi uneliaalla äänellä.

"Taisit jättää jotain labyrinttiin. Haluatko, että taikaministeriön miehet löytävät sen huomenna paikkoja tutkiessaan?"

"Mitä? Kuka sinä olet ja mitä tarkoitat?" mies oli herännyt unen ja valveen välisestä tilastaan.

"Sinä tiedät mitä minä tarkoitan. Minä näin sinut sinä yönä, kun menit murhan jälkeen labyrinttiin. Murhaaja palaa aina murhapaikalleen", sanojensa jälkeen soittaja sulki puhelimen ja jätti miehen mietteisiinsä.

Hän oli unohtanut kokonaan kattilan, jossa hän myrkyn teki. Hän oli joutunut valmistamaan myrkyn paikanpäällä, sillä myrkky toimi ainoastaan ollessaan alle tunnin vanhaa. Hän oli jättänyt tarvikkeensa labyrinttiin. Mutta oliko joukossa mitään mistä hänet voitaisiin tunnistaa? Hän ei ollut varma. Mutta jos kyseessä olikin ansa? Jos ministeriön väki oli jo löytänyt tarvikkeet ja yrittivät nyt saada syyllistä paikalle...

Mies otti esille kartanon ja sen pihapiirin piirustukset. Hän tutki tarkkaan varsinkin labyrintin aluetta. Minun on otettava riski. Miksi minä en muistanut hävittää tarvikkeita? Labyrintin alla kulki vanha luolasto, jota ei oltu merkitty edes karttaan, mutta mies tiesi siitä sattuman kautta. Hän oli huomannut oudon kuopan labyrintin keskustassa ollessaan keittämässä myrkkyä ja tutkinut, mikä sen aiheutti. Kuoppa oli melkeinpä pensasaidan alla, eikä sitä huomannut, ellei ollut aivan vieressä. Hän oli kuopinut sitä hieman ja huomannut luukun, joka johti maan alle.

Mies päätti toimia. Oli luultavaa, että ministeriön miehet eivät olleet luolastosta tietoisia, kun sitä ei oltu piirustuksiin merkitty. Luolan pää oli kartanon tiluksien ulkopuolella, joten hänellä ei olisi mitään ongelmaa hakea jättämiään tavaroita labyrintista. Mutta jos hän vain voisi olla varma, ettei hän ollut jättänyt mitään paljastavaa paikanpäälle, ei hän riskeeraisi, mutta hän ei millään muistanut kaikkia jättämiään tavaroita.

* * *

Luolassa oli kosteaa ja tunkkaista. Mustassa veryttely asussaan mies kuitenkin puolittain ryömi eteenpäin toivoen, että kaikki olisi jo ohitse. Miten ihmeessä minä voin olla tässä tilanteessa... mitä jos tämä onkin ansa? Hänen olisi pakko olla varovainen ja varmistaa ensin ettei ketään olisi lähistöllä labyrintissä. Oli hänen onnensa, että luukku sijaitsi pensaan alla.

Edettyään ikuisuuksilta tuntuvan ajan, mutta hänen kellonsa mukaan tunnin verran, saapui hän määränpäähänsä. Varovaisesti hän raotti luukkua ja katsoi ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Kuitenkin tehdäkseen kaiken varman päälle käytti hän kattilaan tulejo-loitsua nousematta ylös maantasasta. Seuraava minkä hän älysi oli napakka olo navan seudulta ja toiseksi vaihtunut ympäristö. Tömähdyksen jälkeen hänelle selvisi, että hän on jälleen kartanon sisällä takkahuoneessa.

”Sinä!” huudahti Albus Dumbledore.

Kuka murhasi Rita Luodikon, seitsemästoista osa:

"Sinä tiedät varmaankin, mitä siinä on. Tällä kertaa tosin vahvempaa, ja se pakottaa sinut kertomaan totuuden, vaikka haluaisit olla hiljaakin. Olen oikeasti pahoillani, että sinut pakotetaan tähän, mutta en todellakaan olisi koskaan uskonut tällaista sinusta", Albus oli murheellinen. Hän tutki edessään olevan miehen kasvoja, mutta ei löytänyt niistä mitään eroa entiseen. Oli kauhistuttavaa huomata, että ihminen, jonka oli luullut tuntevansa, olikin jotain aivan muuta. "Toivon, että meidän ei tarvitse pakottaa sinua juomaan tuota."

Mies katseli pikaria. Se oli samanlainen, kuin mistä hän oli juonut lievempää totuusjuomaa vain muutama tunti sitten. Kuitenkin tuntui, että aikaa olisi jo kulunut ikuisuus. Miksi hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että hänen jättämistään tavaroista olisi tehty porttiavaimia... hän oli ollut tyhmä. Ja tyhmyydestä rangaistiin. Mies joi juoman vastaanlaittamatta.

"Murhasitko sinä Rita Luodikon?" Albus aloitti samalla kysymyksellä.

"En... mutta..."

"Mutta mitä?"

"Minä tapoin hänet", miehen sanat olivat kauhistuneet.

"Tapoit hänet? Selitä tarkemmin... sinun ei kannata taistella juoman vaikutusta vastaan."

"Minä tapoin hänet... en murhannut häntä. En tehnyt sitä tahallani..." mies katsoi Albusta surullisin silmin.

”Valmistit myrkyn ja iskit leipäveitsen hänen rintaansa vahingossa?”

”Ei... ei niin vaan...” mies yritti taistella vastaan, mutta lopulta hänen oli pakko antaa periksi huokaisten syvään. ”Hyvä on, hyvä on. Minä kerron koko tarinan, niin pääsemme molemmat helpommalla...”

Albus katseli, kun mies keräsi voimia sanoihin, jotka olivat pakolla tulossa ulos hänen suustansa. Albus ei tiennyt mitä hän voisi odottaa, mutta hän todellakin halusi selvyyden asiaan.

”Aloitan sitten aivan alusta.”

”Se voisi olla hyvä.”

"Tiedät jo kuvista, joissa Rita Luodiko poseeraa alastonmallina", Albus nyökkäsi. "Sattui niin, että Rita ei tiennyt kuvien päätyvän jollekulle toiselle kuin kuvaajalle, jolle hän mielellään poseerasi. Niinpä hän oli varsin yllättynyt kuullessaan kuvauksen jälkeen, että kuvat oli oikeastaan otettu tilaustyönä eikä kuvaajan henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Rita ei kuitenkaan halunnut niiden päätyvän kenellekään muulle ja pyysi näin ollen kuvia negatiiveineen itsellensä. Hän ei kuitenkaan saanut tahtoaan lävitse."

"Mitä sinä yrität kertoa..."

"Voisinko saada jotain kurkun kostuketta", mies pyysi. Hänen toiveensa toteutettiin ja mies pääsi jatkamaan tarinaansa. "Kuvat olivat menossa määränpäähänsä juhlia seuraavana päivänä, kun minuun otettiin yhteyttä. Varoitusaika oli lyhyt, sillä kuvathan oli otettu juuri edellisenä päivänä, enkä ehtinyt suunnitella tulevaa kauhean pitkälle. Tehtävänäni oli kuitenkin surmata Severus Kalkaros", mies oli hetken hiljaa, jotta näkisi Albuksen reaktion, mutta tämä pysyi ilmeettömänä.

"Miksi hänen olisi pitänyt kuolla?"

"Koska Rita tahtoi niin. Hän ei enää tyytynyt siihen, että kuvat ja niiden negatiivit hävitettäisiin. Hän halusi miehen, joka piti häntä pelkkänä esineenä, pois tästä maailmasta."

"Tuo tuntuu hieman oudolta, sillä eihän Severus mitään oikeastaan tehnyt. Tahtoi vain niitä... ehm... kuvia Rita Luodikosta."

"Ollakseni täysin rehellinen - niin kuin minun on tietenkin juoman alaisena oltava - en usko, että Ritalla oli kaikki kotona. Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan", mies virnisti.

"Se ei selitä sitä, miksi suostui tuumaan."

"Noh, rahan takia yksinkertaisesti. Jokainen ihminen on rahanahne. Sinäkin olet, myönnä pois... Minulle luvattiin kunnon palkkio, jos hoidan homman siististi."

"Myrkytys ja leipäveitsi rintaan on käsityksesi sujuvasti hoidetusta murhasta?" Albus oli epäuskoinen.

"Minä EN murhannut ketään", mies kivahti. "Ritan kuolema oli vahinko. Niin... jatkaakseni tarinaani... Myrkky oli sitä laatua, että se oli valmistettava vain hieman ennen nauttimista, joten hoidin sen puolen labyrintissa, jonka piirustukset onnistuin varastamaan luottomieheltäsi. Huvittavaa asiassa oli, että myrkyn ainesosat ovat todellakin Severuksen kotoa. Se poloinen mies oli juhlailtana niin sekavassa mielentilassa, ettei edes huomannut vierailijaa kotonaan! Ilmeisesti hän oli jo naukkaillut hieman liikaa... varsinkin kun itse juhlissa huomasin, että Severus joi minkä ehti, en ajatellut myrkyn perille saattamisessa olevan mitään vaikeuksia."

”Mutta se ei onnistunutkaan niin helposti...”

”Ei... ei onnistunut. Jostain syystä Rita otti Severuksen viinilasin ikkunalaudalta ja joi sen itse. Myrkky vaikuttaa hitaasti, joten se ilmeni Ritassa ensin ainoastaan väsymyksenä. En huomannut alussa hänen juoneen Severukselle tarkoitettua lasillista, vaan tarkkailin tätä läheisyydestä, jotta huomaisin, kun reaktio alkaa ja voisin hoitaa hänet jonnekin sivummalle.”

”Missä vaiheessa huomasit, että se olikin ollut Rita, joka oli juonut myrkkyä sisältävän juoman?”

”Olin puutarhassa juttelemassa ja jossain vaiheessa keskustelukumppanini vain ihmetteli Ritan häviämistä.”

”Kuka tämä mies oli?”

”Mies, joka antoi minulle tämän tehtävän. Päätin kuitenkin mennä tarkastamaan mikä on tilanne. Ritalle itselleen ei oltu kerrottu suunnitelmasta mitään, joten epäilin hänen hermostuneen Severuksen läsnäolosta. Löysin hänet pian yksin oleskeluhuoneesta ja heti, kun hän huomasi minut halusi hän tietää, vieläkö Severus oli elossa. Sanoin että oli, enkä voinut ymmärtää miksi, sillä myrkyn olisi jo pitänyt vaikuttaa. Silloin Ritan ilme muuttui... sain selvitettyä, että hän epäili juoneensa itse myrkyn ja hän aikoi tulla sinun tykösi saadakseen vastamyrkkyä. Minun oli kuitenkin estettevä se, jotta en paljastuisi.”

”Mistä sait leipäveitsen?” Albus kysyi jo aavistellen mitä oli tapahtunut.

”Muistin, että alhaalla ruokapöydässä oli yksi ja käytin tulojo-loitsua sen saadakseni. Ei vaadittu kuin yksi isku, kun Rita oli jo päässyt hengestään. Mutta se oli itsepuolustusta ei murha”, mies sanoi sanansa painokkaasti. ”Huomasin kuitenkin vetää hihani veitsen ja sormieni väliin, jotta sormenjälkiäni ei löydettäisi. Sen jälkeen kapusin ikkunasta ulos. Olin onnekas, ettei paikalla ollut muita ihmisiä.”

”Tiedätkö mistä Ritan ja Minervan riita johtui sinä iltana?”

”Tuota, kyllä. Minä satuin mainitsemaan Minervalle kuvista ja tämä meni vinoilemaan Ritalle. Uskoin kuitenkin Minervan tienneen niistä jo aiemmin... tiedäthän heidän kahden suhteestaan...”

”Aivan Bartyn ja Minervan. Mitenkä Rita siihen suhtautui? Heidän suhteeseensa?”

”Aika hyvin luullakseni, outoa kuitenkin on, ettei heidän suhteestaan tiedetty mitään, ennen kuin juhliesi jälkeen. En ole edes varma siitä olivatko he yhdessä jo aiemmin.Mutta asiaan... Barty katsoi olevansa viimeisen palveluksen Ritalle velkaa, joten hän palkkasi minut likaisen työn tekijäksi.”

”Mistä Minerva tiesi, että sinä olet murhaaja...”

”Tappaja. En tiedä... uskoakseni Barty kertoi hänelle heidän suhteensa syvetessä. Ja hän luultavasti keksi niitä kaikkia valheita suojellakseen rakastaan. Kuitenkin tämä mies, jota hän suojelee on pahimman luokan pelkuri. Ei uskaltanut itse hoidella Severusta pois tieltä.”

”Tämä on mieletöntä”, Albus oli sekä surullinen että järkyttynyt. ”Ei ihmisiä tapeta minkään tuollaisen tähden...”

”Eikö?” mies virnisti mustien hiustensa takaa.