Kirjoittaja: Laebeth

E-mail: Laebeth@vuotis.net

PG-13
OOC
Genre: Slash/challenge
Lucius Malfoy/Severus Kalkaros
Summary: Lucius leikkii Severuksella.

Annettu haaste:

Slashia. PG-13:n rajoissa pyörivää pehmosadomasokismia parituksella Sevvie/Lucce. Sellaista pientä kiusoittelua.

Menossa mukana:
-Höyheniä
-Lause: "Et muuten ikinä uskalla..."
-Unijakso
-Ranskan kieltä
-Pakkaspäivä

Tällä kertaa kelkasta jäivät:
-Sanat 'upea', 'sattua' ja 'ihana'
-Luccen perhe
-Voldemort
-Suudelmat
-Taikuus

Pakkaspäivä

Silmät leiskuivat jäätävää sineä, kun mies lähestyi vuoteessa makaavaa elotonta hahmoa. Hän kiersi pehmeää nahkahihnaa kätensä ympärille saadakseen tiukan otteen. Pehmeä matto vaimensi hänen askeleensa. Hän oli jo lähellä. Hänen tarvitsi enää ottaa yksi askel ja hän yltäisi miehen kurkkuun. Nahkahihna kiristyi hänen käsissään. Uhri päästi rauhallisen hengähdyksen ja käänsi unissaan päätään sivummalle. Hän teki siirtonsa, mutta nahkahihna ei koskaan tavoittanut miehen kaulaa, sillä miehen silmät rävähtivät auki ja tämän kädet nappasivat elohopean nopeudella hyökänneen ranteisiin kiinni.

"Merde."

"Lucius, sinun pitäisi tietää paremmin", mies hymyili huvittuneena ja vangitsi valkeatukkaisen alleen.

"Joku kerta minä vielä onnistun, Severus. Saatpa nähdä", Lucius virnisti.

"Mitähän minä sinulle tekisin. Tarvitset ehdottomasti jonkin rangaistuksen. Veisin sinut ulos pakkaseen, elleivät naapurit olisi jo valittaneet viime kerrasta", Severus näykki puhuessaan Luciuksen kaulaa jättäen punaiset merkit hampaistaan. Mies hänen allaan ynähti hiljaa. "Vaikene ja anna minun miettiä."

Lucius puristi edelleen nahkahihnaa oikeassa kädessään, josta Severus sen nyt irrotti. Huolellisesti hän sitoi miehen kädet sängynpäätyyn ja istui itse pedin reunalle tutkien samalla Luciuksen vartaloa katseellaan. "Pahat pojat saavat aina rangaistuksensa, Lucius. Jos olisin oikein kostonhimoinen, voisin keksiä jotain kivaa sillä ruoskalla, jonka annoit minulle joululahjaksi. Mutta -", Severus nousi ja katosi viereiseen huoneeseen. Lucius luuli hetken, että mies oli vain jättänyt hänet miettimään tekosiaan, mutta silloin Severus palasi. "- tämä kelpaa tällä kertaa", hän heilutteli suurta vaaleanpunaista sulkaa.

Lucius hymyili.

"Luulet selviäväsi vähällä, vai? Älä unelmoi poika liiaksi. Minä en ole tunnettu helläkätisyydestäni", Severus puki ylleen satiinisen aamutakin, eikä Lucius peittänyt hämmästystään. Vasta kun Severus aukaisi huoneen ranskalaisen ikkunan, hän ymmärsi. Kylmä pisteli hänen ihoaan.

Severus kosketti sulalla Luciuksen poskia, suljettujen silmien luomia. Antoi höyhenten hyväillä hänen äsken tekemiään jälkiä kaulalla. Lucius oli aivan liikkumatta.

"Et muuten... et muuten ikinä uskalla..."

"Mitä minä en uskalla?" Severus siveli Luciuksen rintakehää. Mies oli kokonaan kananlihalla. Lucius naurahti käheästi.

"Missä on sinun mielikuvituksesi, Severus rakas? Missä on sinun mielikuvituksesi...

"Yritätkö sinä manipuloida minua? Paha, paha poika. Tiedätkö mitä tuosta seuraa?" Severuksen ääni oli vaarallista hyminää. Hän kieritteli sulkaa sormissaan, kunnes varren terävä pääty kosketti Luciuksen kylkeä. "Että mitä minä en uskalla?" Kylkeen ilmestyi valkea naarmu. "Voi Lucius... et saisi yllyttää minua."

"Mon petit. Älä sure, vielä minun vuoroni tulee."

Severus oikaisi itsensä Luciuksen vierelle ja antoi sormiensa hyväillä puolustusasemissa olevaa valkeaa ihoa. Siihen hän nukahti.

Lumihiutaleet laskeutuivat hiljaisessa tuulessa kahden alastoman miesvartalon päälle ja peittivät ne talven kylmään syleilyyn.