Kirjoittaja: Laebeth

E-mail: Laebeth@vuotis.net

PG-13
OOC
Genre: Slash/songfic

Käytetty kappale: Ismo Alanko - Tango yössä
Sarvihaara/Anturajalka
Summary: Sirius ja James selvittelevät suhdettaan melankolisissa merkeissä.

A/N: Alunperin FinFanFunin ficcikilpailu 3:seen tehty.

Tango Yössä

Yö ryömii hiljaa keittiöön, jossa kaksi mustiin pukeutunutta miestä istuu syvässä hiljaisuudessa. Synkkämielisyys ui kahteen vanhaan riiviöön - he tulivat tunnetuiksi Tylypahkassa käytännön piloistaan, mutta myös suurista kyvyistään taikuuden saralla. Nyt ne istuu hiljaa tuijottaa toisiaan.

Pöydällä on siistissä rivistössä useampi tyhjä pullo. Useammassa kuin yhdessä on ollut kirkasta viinaa. Silmät ovat tiukasti kiinnittyneet toisiinsa vastausta etsien. Ne odottavat humalaa, ilma tihkuu vihaa. Joku ovelle kolkuttaa, 'mut ei mennä sinne' tumma silmäpari anoo katseellaan. Toisen katse viipyy ovessa heidän molempien yrittäessä olla hengittämättä lainkaan.

'Se voi olla viiltävä kuu,' ajatus heidän mietteittensä joukkoon harhautuu. Heidän salaisuutensa ei selvitä saa - vaikka vaara ruumiillistuu, saapuu - ei sitä kerrota. Toinen kätensä pöydän yli ojentaa, mutta ei se tuskaa helpota.

"Huudamme itsemme kauniiksi raivosta, emme äänillä vaan tunteilla", mustat hiukset heilahtaa, kun pää kääntyy pois, jottei kyyneleitä näkyis'.

"Ei tähän ole vastausta", käsi vetäytyy sanojen myötä. "Tiedän kyllä syyn, mutta seurausta osannut odottaa en."

Viimeinen valonsäde on kaikonnut nuhruisesta keittiöstä. Tuoli kaatuu, mutta muuta ei tapahdu. Katseet eivät enää kohtaa.

"Sarvihaara. Tapahtunut on tapahtunut, ja ymmärrän. Nyt päätämme päivämme tanssiin; sitten unohdamme sen."

Mies tarttui vahvalla otteella seuralaistaan olasta; pakottaen tämän ylös. Katseet eivät kohtaa.

"Painan puukkoa sinun rintaasi, Anturajalka", Sarvihaara kuiskasi.

"Painamme puukkoa toistemme rintoihin. Et yksin sinä minun. Viimeinen tanssi Sarvihaara, viimeinen tanssi."

Hiljaisuutta, ei muuta. Mustat hiukset sotkeutuvat keskenään, kyynelein he kastelevat toisensa. 'Kun annamme yön tulla silmiin, saapuu aamun kaste aikanaan', sanat olivat heidän välillään tuskaa yllyttäen.

"Kiitos et tavattiin", huulten liike muodosti lauseen kaulan syvennykseen.

"Älä sano niin", sanojen myötä Sarvihaara riuhtaisi itsensä syleilystä tavoitellen yhtä pöydän pulloista, jossa vielä oli hieman kirkasta. "Kai muistat sen kuin eilisen, kun vietiin laukut mummojen..."

"Ei menneitä kannata muistella. Ei se auta", tunnelmaa ei saatu särjetyksi.

"Ja se yks mummo kuoli sydäriin, tai no - melkein", tuli yksi pullo lisää pöydälle rivistöön.

Anturajalka lähestyi miestä. "Paettiin kujien hämärään saalista viettämään, ei kerrottu kellekään. Mut ei mennä sinne, vaikka muistona se on ihana", sormet liikkuivat kädellä, joka oli äsken pidellyt tietä helpotukseen.

"Vaan kauemmas lapsuuden taa ei ole sinua eikä surua. Kun me murtaudutaan maailmaan, ei ole tällaisesta tuskasta tietoakaan. Se kasvaa jälkeenpäin sisäämme tunteita kaivertaen."

"...huudamme itsemme kauniiksi raivosta, emme äänillä vaan tunteilla", sormet olivat löytäneet selkärangan herkän uran ja huulet saavuttivat toisensa. Kuin kaiun kuulivat korvat nämä sanat.

'Me päätämme päivämme tanssiin', kyyneleet olivat jo loppuneet, mutta ajatuksiaan he eivät osanneet sulkea.

'Painamme puukkomme toistemme rintoihin. Mutta ei Sarvihaara tiedäkään kuinka myrkyllä sivelty hänen puukkonsa oli. Annamme yön tulla silmiin, mutta kastetta enää riitä ei.'

'...huudamme itsemme kauniiksi raivosta ja päätämme päivämme tanssiin...' alkoholin sumentamat aivot kuljettivat samoja ajatuksia heidän eteensä tunteiden kiellosta piittaamatta.

"Painamme puukkomme toistemme rintoihin. Mutta Sarvihaara - et tiedäkään kuinka myrkyllä sivelty puukkosi oli. Annamme yön tulla silmiin. Vielä kerran", Anturajalka päästi mietteensä valloilleen, satutti miestä. "Kiitos et tavattiin."

Viimeinen kosketus.

A/N: Huh huh... en huomioinut ollenkaan, että tämä laulu puhuu tapahtumissa preesensissä... sitä olikin sitten hauska vääntää... ja huomasittekos jotain *g* en poistanut kertosäettä, vaan laitoin kaiken juuri niin monta kertaa kuin ne oli laulussakin... tosin saattaa olla varsin outoa lukea tätä, sillä en vaihtanut missään kohdin sanajärjestystäkään (eli vaarana taitaa olla, että tämä on hieman kankea)... nojaa... toivottavasti edes joku pitää... Ja ymmärsitte kait, että viittasin tuolla viiltävällä kuulla Kuutamoon?