Syvintä rakkautta
kirjoittanut Lumen
ikäraja: R
genre: slash
palaute:"Oh please do!" =)
summary: Harry on muuttanut Siriuksen luokse. It's a hot day... OOC, AU
A/N:Osa ficin alusta on jatkettu "Uuden alun" ensimmäisestä kappaleesta. Tarinoiden välillä ei ole juuri mitään keskinäistä vaikutusta, kunhan halusin kirjoittaa tällaisen kornin rinnastuksen. Kiitokset betalukemisesta kuuluvat Catjuzille. Ja anteeksi typerä ficin nimi.x)
* * *
Sirius katsahti taivaalle, joka oli tummunut entisestään. Ilma oli silti yhä
tukahduttavan kuuma. Sirius nousi ylös maasta ja katseli levottomana puiden latvojen
korkeuksiin.
”Harry! Harry…mennään jo sisälle! Täällä on aivan vietävän kuuma!”, Sirius huusi.
Puun oksaa vasten nojaava Harry katsoi alas Siriukseen. ”Hyvä on.”
Harry liukui alas puusta, ja he menivät mökille. Sirius lukitsi oven heidän takanaan. Hän oli tottunut äärimmäiseen varovaisuuteen. Kuka tahansa saattoi olla liikkeellä - ja yön turvin heidät olisi helppo yllättää. Kukaan ei kuulisi heidän avunhuutojaan, sillä heidän mökkinsä oli syvällä metsässä, jossa uteliaimmatkaan Tylyahon asukkaat eivät mielellään käyneet. He olivat yhtä aikaa turvassa ja turvattomia…
Sirius värähti. Harry oli tarttunut hänen käteensä ja katsoi nyt häntä silmiin.
”Oletko kunnossa?”
”Olen Harry….” Sirius mutisi. Harryn käsivarsi oli lämmin.
Poika katsoi häntä silmiin ja hymyili. Sirius näki huolen kuvastuvan hänen metsän vihreissä silmissään.
”Minua väsyttää…taidan mennä nukkumaan”, Sirius hengähti, ja hieraisi otsaansa kädellään.
Harry ei sanonut mitään, vaan nyökkäsi ja istuutui lähimpään tuoliin. Sirius lähti makuuhuoneeseen. Hän tunsi hiukan syyllisyyttä valehdeltuaan Harrylle, sillä ei häntä oikeasti väsyttänyt. Joskus Siriuksen vain oli vaikeaa olla Harryn lähellä. Poika muistutti isäänsä niin paljon, että tämän näkeminen toi väkisinkin muistoja Siriuksen mieleen…muistoja Jamesista ja heidän yhteisestä ajastaan.
Sirius asettui makuulle pehmeälle vuoteelle, kääntyi kyljelleen ja tuijotti ovea lasittunein silmin. Hänen ajatuksensa jättivät huoneen ja nykyisen; matkaten kauemmaksi ja kauemmaksi menneeseen, aikaan jolloin hän vielä oli Tylypahkassa oppilaana…
James virnisti Siriukselle. He istuskelivat oleskeluhuoneessa takan ääressä aikaa tappamassa. Matohäntä ja Kuutamo olivat jossain, luultavasti vielä
suuressa salissa syömässä. Sirius oli jäänyt oleskeluhuoneeseen ja sanonut muille, ettei hänellä ollut nälkä. Tosiasiassa hän oli halunnut viettää hiukan aikaa yksin ja selvitellä ajatuksiaan. James Potter, aina yhtä huolehtivainen, oli kuitenkin vaatinut saada jäädä hänen seurakseen. Sirius kirosi mielessään: miksei James ymmärtänyt jättää häntä rauhaan? Juuri hänen takiaan Sirius halusi olla yksin, sillä viimepäivinä jokin ystävysten välillä oli muuttunut. He viettivät yhä enemmän aikaa kahdestaan, kertoivat toisilleen kaikki salaisuutensa ja luottivat toisiinsa. Sirius yritti kieltää, että heidän läheisestä suhteestaan oli tulossa vielä läheisempi. Ajatus pelotti häntä. Jamesin käytös ja avoimuus eivät auttaneet asiaa yhtään, vaan pahensivat sitä saaden Siriuksen tuntemaan olonsa hyvin sekavaksi. Hän piti Jamesista enemmän kuin vain ystävänä: hän luuli rakastavansa tätä.
Ehkä rakastankin, mutta James ei ikinä voisi tuntea samoin…hänellehän on Lily, Sirius ajatteli murtuneena. Hänestä tuntui, että jos toinen poika vielä kerrankin väläyttäisi hänelle vastustamattomimman hymynsä ei Sirius mitenkään pystyisi kontrolloimaan itseään. He olivat kahden Rohkelikkotornissa ja nytkin Sirius halusi koskettaa Jamesia; sivellä tämän sekaisia, mustia hiuksia, suudella hänen huuliaan ja valkeaa kaulaa. Hän tunsi kiihottuvansa vain ajatellessaankin miltä James maistuisi..
Lopeta! hän sanoi itselleen. Lopeta, hän on sinun paras ystäväsi…ei mitään muuta, eikä koskaan tule enempää olemaankaan.
Sirius teeskenteli katsovansa takassa roihuavaa tulta, vaikka
sivusilmällä hän tarkkaili tuolissa hajareisin istuvaa Jamesia.
Tietääkö hän? Miksi hän muuten virnistelisi kokoajan ja haluaa aina olla kahden kesken kun vain saamme tilaisuuden? Ehkä hän…ei. Minä kuvittelen, Sirius ajatteli tuskastuneena.
Sirius vilkaisi toista poikaa: tämä oli pukeutunut väljään, vaaleaan villapaitaan ja kireisiin farkkuihin. Hän oli ottanut lasit päästään ja asettanut ne tuolin viereiselle pöydälle.
James näytti kovin erilaiselta ilman laseja; hänen silmänsä paloivat tummina ja kasvot näyttivät väsyneiltä ja teräväpiirteisiltä liekkien kajossa. Sirius huokaisi syvään ja yritti kääntää katseensa pois tuosta vastustamattomasta ilmestyksestä, muttei kyennyt.
James huomasi hänen kiinteän tuijotuksensa, kääntyi ystäväänsä päin ja hymyili tälle lempeästi.
”Oletko kunnossa, Anturajalka?”
Sirius säpsähti.
”Olen…miten niin?”
James nousi ylös tuolista.
”Muuten vaan. Näytät kireältä.”
”Minä olen kunnossa.”
James käveli Siriuksen luo, pysähtyi hänen eteensä ja katseli
ystäväänsä mietteliäänä.
”Vaikutat erilaiselta…”
Sirius hymähti. Hän tiesi vaikuttavansa ehkä useinkin poissaolevalta, mutta eihän se ollut mitään uutta Jamesille.
”Olen vain vähän väsynyt.” Sirius sanoi, ja naurahti mielessään: hän ei todellakaan ollut väsynyt, pikemminkin ylienerginen. Hän olisi voinut juosta vaikka maailman äärin, jos James niin käskisi.
”Sen huomaa”, James tokaisi. Hänen katseensa tutki Siriuksen kasvoja,
painaen mieleensä jokaisen piirteen ja viivan. Sirius nousi ylös.
”Taidan mennä…tuota…kirjastoon hankkimaan jotain luettavaa”, hän mutisi vältellen Jamesin tummien silmien kiinnostunutta katsetta. Hän kääntyi lähteekseen, mutta pysähtyi tuntiessaan lämpimän käden olkapäällään.
”Odota”, poika pyysi hiljaa.
Sirius käännähti ympäri kohtaamaan Jamesin.
”M-” hän ehti aloittaa, kun James äkkiä painoi huulensa Siriuksen huulia vasten ja suuteli häntä rajusti. Yllättynyt Sirius hukuttautui suudelmaan, antaen toisen pojan kielen tutkia suutansa; työntyä syvemmälle ruhjovasti tunnustellen. Hetki tuntui kuin unelta, niin ihmeellinen ja täydellinen se oli. Sirius värisi mielihyvästä, vastaten suudelmaan. James maistui raikkaalta ja juuri niin makealta kuin hän oli kuvitellutkin.
Jamesin kädet matkasivat vaativina alaspäin, etsien Siriuksen kaavun nyörejä. Sirius keskeytti suudelman vain henkeä vetääkseen. Sitten hän alkoi nuolla Jamesin kaulaa ja avata samalla tämän farkkujen vetoketjua. James veti villapaidan yltään ja heitti sen keskelle lattiaa. Sirius taisteli vielä tuskastuneena kaapujensa kanssa. Vilkaistessaan Jamesiin, näky pysäytti hänet: toinen poika seisoi puolialastomana hänen edessään, farkkujen ja paidan maatessa kauempana lattialla. Hänellä oli yllään vain valkoiset alushousut.
Sirius hengähti. Hän riisui nopeasti kaapunsa ja housunsa yltään ja seisoi äkkiä Jamesin edessä täysin alastomana ja kiihottuneena.
”Sirius…,” Jamesin ääni kehräsi. Hän riisui alushousunsa ja heitti ne vaatekasaan. ”En tiennytkään että tunsit samoin”
Sirius ei kyennyt vastaamaan, vaan tuijotti silmät suurina toisen pojan hoikkaa, täydellistä vartaloa.
Eikö se muka ollut ilmiselvää, hän ajatteli. Minähän juoksin perässäsi ja kuolasin kuin koira…koirahan minä tosin olenkin. Sirius virnisti, painautui Jamesia vasten ja suuteli häntä pehmeästi. Tämä vastasi suudelmaan ja hieroi toisen pojan selkää ja lantiota kovin ottein. Äkkiä Sirius vetäytyi pois Jamesin syleilystä.
”Joku voi tulla”
James katsoi häntä hieman turhautuneena, mutta hymyili sitten ovelasti.
”Mennään.”
Sirius seurasi Jamesia poikien makuusaliin. He kaatuivat
Jamesin vuoteelle, Sirius päällimmäisenä.
James huohotti kun Sirius puraisi kaulan herkkää ihoa ja hyväili hänen paisunutta elintään.
”Haluatko sinä tätä varmasti?” Sirius kysyi. Hän tunsi itsensä
typeräksi, katuen heti kysymystään. Mutta kaikki tuntui liian täydelliseltä ja tapahtui hyvin nopeasti: hänen täytyi varmistaa ettei James yrittänyt vain ’piristää’ häntä. Hänen täytyi varmistaa, ettei tämä ollut vain leikkiä toiselle pojalle.
”Haluan. Haluan sinut, Anturajalka.”
Sirius hymyili huvittuneena. Tämä oli todella omituinen hetki Jamesilta kutsua häntä tuolla nimellä.
”Saamasi pitää”, Sirius kuiskasi silkkisesti hänen allaan värisevän pojan korvaan. Hän liu’utti sormiaan alaspäin Jamesin kiihottuneena vapisevaa vartaloa pitkin, nuollen ja näykkien samalla tämän vatsaa hellästi. Siriuksen vartalo taipui kaarella hänen kumartuessaan. Kiitollinen mielihyvän huuto purkautui Jamesin huulilta kun Sirius otti hänet suuhunsa.
**
Sirius sulki hitaasti silmänsä. Mielikuvat Jamesista olivat palautuneet jälleen elävinä hänen mieleensä.
Kaikki oli tapahtunut kovin nopeasti…ainakin heidän ensimmäinen
kertansa yhdessä oli tuntunut muutamalta nautinnolliselta minuutilta. Sen jälkeen oli tullut monia muita öitä, monia tilaisuuksia olla kahden Jamesin kanssa. Jokaisen tilaisuuden he olivat käyttäneet, eikä Sirius koskaan katunut sitä. James oli mennyt Lilyn kanssa naimisiin, mutta sekään ei ollut tappanut heidän rakkauttaan. Sirius oli ollut järkyttynyt ja vihainen, kun James kertoi rakastavansa heitä kumpaakin. Hän oli ensin vihannut Lilyä ja kieltäytynyt olemasta missään tekemisissä tämän tai Jamesin kanssa. Sirius oli ajatellut Jamesin avioituvan Lilyn kanssa vain todistaakseen itselleen jotain tai kieltääkseen kiintymyksensä häntä kohtaan.
Mutta myöhemmin Sirius oli ymmärtänyt rakastavansa Jamesia ja että tämä myös todella rakasti häntä, mutta omalla tavallaan: Jamesin rakkaus ei halunnut sitoa toista itseensä, ei kasvaa syvemmässä suhteessa. Sirius oli ollut hänen ystävänsä - ja se oli syvintä rakkautta Jamesin osalta. Ne muutamat vuodet, jotka Siriuksella oli hänen kanssaan ollut riittivät hänelle: ymmärrys oli säilynyt rikkoutumattomana kahden miehen välillä Jamesiin kuolemaan asti.
Sirius nousi istumaan vuoteessa. Hän oli luvannut Jamesille
huolehtivansa Harrysta, jos jotain tapahtuisi ja sen lupauksen hän oli pitänyt.
Sirius hymyili kuullessaan vaimeaa kuorsausta olohuoneesta: Harry oli nukahtanut tuoliin.