Until...
kirjoittanut Lumen
ikäraja: PG-13
genre: drama/slash/songfic
palaute: Kokonaisvaltaista palautetta haluaisin...
summary: Harry ja Draco vihaavat toisiaan... mutta vuosien kuluessa viha on vaihtunut joksikin aivan muuksi...
A/N:Tämä on eka julkaistu slashini..ja huono sellainen...kommentoikaa kokonaisvaltaisesti ja armollisesti,pyydän.=)Kiitos jälleen Fleurille beta-lukemisesta. Laulun sanat ovat Stingin kappaleesta "Until".
* * *
~If I caught the world in a bottle
And everything was still beneath the moon
Without your love would it shine for me?
If I was smart as Aristoteles
And understood the rings around the moon
What would it all matter if you loved me?~
Harry aukaisi väsyneet silmänsä. Hän käänsi kylkeään, haukotteli ja oli juuri nukahtamaisillaan uudelleen, kun tunsi lämpimän käsivarren kiertyvän ympärilleen.
Käsi oli pehmeä ja sen kosketus sai Harryn koko raukean kehon värähtelemään.
Lämpö ja turvallisuuden tunne täyttivät hänet äkkinäisenä mielihyvän aaltona, joka asettui hetkeksi hänen voipuneeseen ruumiiseensa, nostattaen hänen huulilleen onnellisena hymyn.
*Voisinpa vain jäädä tähän…en koskaan haluaisi lähteä. Makaisin hänen sylissään, kuuntelisin tuota rauhallista hengitystä…aina. Tämä on niin täydellistä, niin täydellistä että sen on loputtava. Vaikken haluaisi myöntää, tiedän että se loppuu…mutta ei vielä.*
Harry sulki silmänsä uudelleen, ja hymyili itsekseen tyytyväisenä. Hikiset silkkilakanat olivat puristuneet mytyksi hänen jalkojensa väliin. Ilma hämärässä huoneessa oli kuuma.
Makuukammarissa ei ollut yhtäkään ikkunaa, vain suuri tummapuinen, komea sänky ja he.
Harry tunsi päihtyvänsä huoneen sähköisestä ilmasta ja siellä leijuvista tuoksuista.
Viime yö oli ollut hänen koko elämänsä ihanin…täydellisin. Harryn ajatukset palasivat yhä uudestaan eiliseen, yöhön ja suudelmaan….
~Here in your arms
Where the world is impossibly still
With a million dreams to fulfil
And a matter of seconds before the dancing ends…~
Poika hänen vieressään äännähti, vetäytyen lähemmäksi.
Harry huokaisi mielihyvästä tuntiessaan pojan alastoman vartalon painautuvan selkäänsä vasten.
*Ehkä tämä on vain unta? Eihän tällaista tapahdu minulle…jos tämä onkin vain pelkkä taivaallinen uni, en halua koskaan herätä…*
Harry kääntyi vieressään nukkuvaan poikaan päin ja silitti hellästi tämän vaaleita, mansikan ja raikkaan ulkoilman tuoksuisia hiuksia.
*Hän on kaunis…miten en ole huomannut sitä aiemmin?*
Harryn katsellessa pojan levollisia, kalpeita kasvoja, tämä avasi hitaasti silmänsä ja hymyili hänelle leveästi.
”Huomenta,” Draco Malfoyn kehräävä ääni sanoi.
”Huomenta…”
Harry hengähti syvään, Dracon pitkien sormien alkaessa leikkiä hänen mustalle hiuskiehkurallaan. Vaalea poika katsoi häneen kysyvästi.
*Mitä haluat minun sanovan?*
Harry tuijotti lumoutuneena Dracon koleanharmaita, suuria silmiä:
ne olivat lämpimät, eivät ivalliset tai kylmät kuten tavallisesti, vaan lempeät.
Kuitenkin jossain syvällä pojan katseessa viipyi varovaisuus, ivallisuus kuin veitsi valmiina terästämään ilkeitä sanoja…
”Nukuitko hyvin?” Draco kysyi virnistäen.
”Nukuin.. entä sinä?”
”Hyvin…todella hyvin…,” Draco kuiskasi pehmeällä äänellä hänen korvaansa.
*Hän on niin lämmin…*
Draco oli vienyt toisen kätensä silkkisen peiton alle ja siveli hitaasti Harryn vatsaa.
Harry huokaisi syvään mielihyvästä, painautui tiukemmin Dracon syleilyyn ja suuteli tätä hellästi. Draco vastasi suudelmaan intohimoisesti ja hänen kielensä tutki Harryn suuta nuollen huulia huumaavan varmoin liikkein.
”Harry…,” Draco kuiskasi henkeä vetäen.
*Rakastan sinua*
”Mitä?”
”Ei mitään…,” Draco sanoi ja suuteli Harryn kuumeista otsaa pehmeillä huulillaan.
*Hän suutelee arpeani…luoja..*
Draco kääntyi, nousten Harryn päälle tämän maatessa liikkumattomana sängyllä. Hän painautui allaan makaavaa poikaa vasten ja
nuoli ahnaasti Harryn kaulaa ja sitten huulia, hyväillen häntä samalla lantion alapuolelta hitain liikkein.
~Here in your arms where everything seems to be clear
Not a solitary thing would I fear
Except when this moment comes near the dancings’ end…~
*Voisimmepa jäädä tähän…tähän huoneeseen. Kukaan ei saa viedä kosketustasi minulta, ei kukaan. Haluan vain maata tässä kanssasi, tuntea tuoksusi täyttävän minut…
Joka hetki kun katsot minua silmiin, rakastan sinua yhä enemmän.*
Draco suuteli Harrya hellästi vielä kerran, jättänen hänen huulilleen kirsikan ja omenan viipyvän maun.
Sitten poika kierähti pois hänen päältään ja nousi ylös vuoteesta.
*Ei.. älä lähde. Tarvitsen sinua…etkö näe, että olen tulessa?*
Harry puri huultaan, maistaen kirsikan. Hänen katseensa asettui Dracon kalpeaan, täydelliseen vartaloon. Harry tutki pojan selän jokaisen piirteen, jokaisen painauman.
Dracon laiha käsi kurottautui ottamaan mustana myttynä lattialla lojuvan kaavun ja hän alkoi hitaasti pukea sitä ylleen.
*Hän on kaunis…ihmeellinen.*
”Harry…minun täytyy lähteä,” Draco sanoi. Hänen äänensä kuulosti varovaiselta, osin katuvalta.
*Ei. Älä sano tuota…saat minut tuntemaan itseni syylliseksi…kuin olisin tehnyt jonkin rikoksen. Mutta ei tämä ole väärin: rakastan sinua, enkä voi sille mitään.
Mikset lähtenyt kun nukuin? Mikset säästänyt minua tältä…ehkä rakastat kärsimystäni? Haluatko nähdä minut polvistuneena eteesi, itkien ja rukoillen sinua jäämään? Teen sen. Teen kaiken, mitä vain haluat. Teen, jos jäät vielä hetkeksi…*
”Ei,” Harry sanoi. Hän melkein huusi ja hänen silmiinsä syttyi äkkiä levoton, surullinen katse. Draco oli saanut kaavun jo kokonaan ylleen. Hän kääntyi katsomaan Harrya hieman hämmentyneenä: Draco ei ollut osannut odottaa tätä.
Hän ei villeimmissäkään kuvitelmissaankaan ollut uskonut, että Potter rukoilisi häntä jäämään. Vaikkei Harry suoranaisesti anellutkaan, hänen silmistään kuvastui avuttomuus; pyyntö.
”Mitä ei?” Draco kysyi hiukan ivalliseen sävyyn. Hän nautti tästä. Kyllä: hän tulisi nauttimaan tästä vielä enemmän kuin viime yöstä…
”Etkö halua että lähden?”
Harry katsoi Dracoa neuvottomana. Poika virnisti hänelle.
*Pilkkaako hän minua? Eikö mikään olekaan muuttunut?*
”Tiedät, että minun täytyy lähteä. Ja niin kannattaisi varmaan sinunkin…ystäväsi Rohkelikkotornissa ihmettelevät varmasti, jos huomaavat sinun olleen poissa koko yön…,” Draco sanoi, ja hymyili omahyväisesti.
”Minä en välitä,” Harry tokaisi. Hän katsoi silmiään räpäyttämättä Dracoa, joka virnisti yhä leveämmin ja nuolaisi alahuultaan härnäävästi.
*Älä valehtele. Sinä et halua lähteä.. meidän ei tarvitse…*
”Minulle on täysin sama, mitä ystäväni ajattelevat. Haluan että jäät. Tarvitsen sinua, Draco…,” Harry sanoi hiljaa, katsoen poikaa anovasti.
Draco loi häneen inhottavan alentuvan katseen.
”Haluat että jään? Tekemään mitä? Ei taida onnistua Potter…tiedät ettei se ole mahdollista. Tämä oli vain yksi yö, tajuatko?” Draco sanoi ivallisesti.
Hänen suunsa levisi itsevarmaan virnistykseen. Potter rukoili häntä jäämään!
Tämä oli aivan liian makeaa, ollakseen totta…
Dracon voitonriemu kuitenkin himmeni, hänen katsoessaan syvälle Harryn metsänvihreisiin silmiin, joissa kimalsivat kyyneleet.
”Olen pahoillani,” Draco sanoi hiljaa.
”Mitä?” *Sano ettei tämä pääty…sano…Draco kiltti..*
”En tiedä…minä..” Dracon sanat katosivat. Hän olisi halunnut kertoa Harylle, että välitti tästä…kuitenkin. Mutta Harry tuskin tunsi samoin? Ja jos tunsikin, tämä oli mahdotonta. Draco tiesi sen. Hän ei hyväksynyt sitä, mutta ymmärsi.
Harry katsoi lohduttomana Dracoon, jonka kasvoilla häivähti hämmennys.
*Miksi? Miksi sanot noin? Väitätkö, ettei mitään muka todella tapahtunutkaan?
Mikä hitto minua vaivaa? Miksi edes kuvittelin, että välittäisit? Ja kuitenkin: sinä viettelit minut. Et hyväksynyt kieltävää vastausta. Sinä sait minut. Sait minut, Draco, etkä voi enää perua tätä.*
”Anteeksi,” Draco sanoi. Hän katsahti Harryyn nopeasti, avasi oven ja lähti.
*Anteeksi? Draco…*
Harry jäi sängylle istumaan katsoen Dracon perään.
Hän painoi päänsä tyynyyn ja itki hiljaa. Dracon tuoksu oli yhä tyynyssä ja lakanoissa...
Harry saattoi kuvitella Dracon vierelleen: vaaleahiuksinen poika hymyili lempeästi ja suuteli häntä.
*Rakastan…mitä minä tiedän rakkaudesta? Kukaan ei ole koskaan välittänyt minusta tarpeeksi, ei kukaan paitsi Draco…*
Harry tiesi, ettei Draco enää puhuisi hänelle, tuskin hymyilisikään samalla tavoin. Nuo huulet, jotka vielä viime yönä olivat häntä rakastaen suudelleet, sylkisivät loukkauksia, sanojen teroitetut tikarit lävistäen hänen toiveensa…
Draco ei ymmärtänyt, eikä välittänyt.
*Tai ehkä sittenkin? Hah.. ketä minä huijaan? Hän vain käytti minua, leikki niin kuin uudella lelulla: hetken siitä kiinnostutaan ja sitten heitetään pois..
Ehkä Draco rakastaa minua, muttei osaa pukea sitä sanoiksi. Hän ei halua, sillä se olisi liian äärimmäistä…minä kaikista ihmisistä? Minä.
Draco ei halua myöntää sitä: hän pakenee. Mutta enkö minäkin välttele välttämätöntä?*
Harry sekosi ajatuksissaan. Kaikki järkevät selitykset, kysymykset ja puolustelut katosivat, valuivat pois hänen mielestään.
Hän jäi makaamaan sängylle, tiedostamatta enää missä oli.
Harry haistoi ainoastaan Dracon tuoksun ja tunsi yhä hänen kosketuksensa…
~If I caught the world in a hourglass
Saddled up the moon so we could ride
Until the stars grew dim, until…~