Saippuakuplien alle (Rub a Dub Dub)
kirjoittanut Wm_law (wm_law2003@yahoo.com)
suomentanut Sonja (sonja@vekkihame.net)
betareader Alyssa
paritus: Draco/Ginny
ikäraja: PG-13
vastuuvapaus: Harry Potter, hahmot, nimet ja oheismerkit ovat WB:n tavaramerkkejä ja JKR:n lapsia. Minä vain lainaan niitä ja laitan ne kummallisiin tilanteisiin :)
(c) Amy (wm_law)
Lue ficci alkuperäiskielellä
* * *
“Hei kamaan!” Ginny kiljui, vääntäen epätoivoisesti ovenkahvaa. ”Päästä minut ulos, George! Kiltti!”
”Olen pahoillani. Sinun on täytynyt sekoittaa minut häijympään kaksoseeni, Georgeen,” Fred nauroi oven toiselta puolelta nojaten siihen rennosti.
“Odotas. Tarkoitat, että minä olen häijympi? Oi, sinä mairittelet minua, Fred,” George punastui.
”Oikeasti, jätkät, päästäkää minut ulos!” Ginny anoi, kuulostaen paljon kahdeksaatoista vuottansa nuoremmalta. ”E-ei, Gin-gin!” Fred vastasi.
George nyökkäsi, “Mitään ei tule tapahtumaan, siskokulta. Me näimme kyllä miten ne tyypit katsoivat sinua!” hän huhuili närkästyneesti.
“Pojat,” Ginny mankui surullisesti, lysähtäen maahan. ”Okei, menkää sitten. Pitäkää hauskaa sillä välin kun minä olen täällä lukittuna, ilman hauskuuksia. Samaan aikaan te kaksi olette siellä, kylpemässä auringossa, juomassa hedelmäisiä drinkkejä pienillä sateenvarjoilla, laiskotellen altaalla.. Odottakaa! Tämä on niin epäreilua!” hän huohotti, hypellen jaloillaan, kärsimättömyys äänessään. ”Jätkät! Ron, Charlie, Bill.. Perrrrrrcy!” Käytävältä ei kuulunut vastausta eli kaikki olivat jo lähteneet. Huonotuulisena hän käveli halki huoneen ja heittäytyi sängylle. Napaten pienen vihreän kumiankan käteensä, jonka hän osti eilen hotellin alakerrasta, hän heitti sen oveen. ”Saatte vielä maksaa tästä!” hän hymyili ivallisesti, ajatellen, miten voisi kostaa pojille. Riiviöryhmy saisi murskata Georgen ja Fredin. Charlien tavarat voisi muuttaa keltaiseksi – ei, purppuranpunaiseksi! “Charlie selittämässä työkavereilleen, miksi hänellä on violetti teekannu,” hän juoni iloisesti. ”ja Ron… Ron… Ron voisi viettää koko päivän kirkkaansinisissä kiharoissa! Ei, ei tarpeeksi hyvä.. Oranssi uimapuku? EI! Nyt keksin sen, hitto vieköön! Pinkki tutu!”
Tyttö kaatui takaisin sängylle kikattaen. Nopeasti hän kuitenkin vakavoitui, suuttumus veljiä kohtaan ei ollut vielä laantunut. ”Jos minulla vain olisi luuta, silloin pystyisin lentämään pois täältä,” hän ajatteli ääneen, tuijottaen synkästi ulos parvekkeelle. ”No, pystyn ainakin ottamaan aurinkoa. Ja pojat saavat maksaa kaiken, minkä syön minibaarista!” hän virnisti, ottaen limun, sipsejä ja pähkinäpaketin. ”Hahaa, siinä menevät päivän voitot!” Avaten oven hän istui narsissikuvioiselle tuolille, katsoen kattojen yli merelle. ”Tämä koko juttu haisee!”
”Ahdistunut neitokainen? Tilasiko joku ritarin kiiltävässä haarniskassa?”
Ginny melkein pyörtyi hämmästyksestä. “Draco!?” hän huohotti, katsoen pojan leijuvan juuri parvekkeen takana. Suuri hymy kehysti Ginnyn kasvoja hänen noustessa seisomaan ja vetäessään Dracon parvekkeelle.
Kun hän meni halaamaan poikaa, hänen hatunlierinsä osui Dracon kasvoihin “Ai! Ginny, hemmetti, nyt minua sattuu silmään,” hän vaikersi, muttei antanut kivun pysäyttää häntä kietomasta käsiään tytön vyötärön ympärille ja suutelemasta häntä syvästi.
“Miten sinä tiesit?” Ginny kuiskasi heidän erkaantuessa toisistaan saadakseen ilmaa.
”Tiesin mitä?”
“Kysyit minulta, tilasinko ritarin…” tyttö vastasi hämmentyneenä.
“Ai, kysyinkö? En tiedä miksi sanoin sen.”
"Draco!?”
”Mitä? Olen hämmentynyt kauneudestasi,” hän virnisti rakastettavasti, yrittäen suudella häntä uudestaan
“Draco, ” Ginny protestoi heikosti, ”he lukitsivat minut tänne…”
”Ketkä lukitsivat sinut tänne?” Draco kysyi vihaisesti. “Ja miksi?”
“Veljeni, ketkä muutkaan? Sanoivat, etteivät pidä tavasta, jolla ne pojat katsoivat minua,” Ginny huokaisi surullisesti, anoen sympatiaa puolen vuoden aikaiselta poikaystävältään.
“Pojat… katsoivat… sinua?”" Draco mutisi kateellisena, tiukentaen otettaan tytöstä. “Jaahas.. Hyvä! Lukita sinut sisään! Hurraa, Weasleyt..” hän riemuitsi, iloisena, että tyttö oli turvassa niljakkaiden helppoheikkien(tuohon joku parempi sana *reps* en keksinyt muuta, käykö tuo?) ulottuvilta. ”Vain minun silmilleni,” hän mutisi, silmät vilistäen ympäri tytön uimapuvun verhoamaa pukua(Täh? kuuluisiko tuohon 'uimapuvun verhoamaa vartaloa?). ”Sillä tavalla pidän siitä..”
“Mitä? Sinä et voi hyväksyä sitä mitä he tekivät?”
"Jep, koko sydämelläni,” hän vastasi nopeasti
“Draco! Miten voit tukea sellaista…” Ginny sopersi, suuttuneena pojan kivikautisesta asenteesta. “Niin loistavaa juonta?” Kuule, se on helppoa. Olet minun,” hän kuiskasi onnellisesti, yrittäen jälleen suudella hanta uudestaan. ”Kuinka en voi olla tukematta sellaista?”
”Nauratko sinä minulle, Draco?” Ginny kysyi, närkästyneenä pojan virnuillessa hänen suuttumukselleen. ”Oi kyllä,” Draco mutisi, painautuen tytön kaulaa vasten.. ”Miellytät minua, viehätät minua, sytytät minuuut…”
“Dra….co…” Ginny parahti pojan huulien tanssiessa hänen ihollaan. “Minä… Oi,” tyttö huokaisi, painaen poikaa lähemmäs.
“No,” Draco aloitti, “tahdotko lähteä vai jäädä?”
“Jäädä,” Ginny nauroi arasti, nykien poikaa sänkyä kohti. ”Ei ole paikkaa, jonne voisimme mennä. Lukittuna sisään, muistathan.”
“Ai niin. Lukittuna sisään, tietenkin. Miten saatoinkaan unohtaa?” Draco kysyi retorisesti, ryömien tytön päällä. “Muistuta minua kiittämään veljiäsi siitä,” hän kiusoitteli, huvittuneisuus ja himo välkkyen silmissään. “No, anna minun ainakin olla täällä, kun teet sen. Se on parempaa kuin todella, todella painavan kirjan pudottaminen Percyn niskaan” tyttö kikatti.
“Anteeksi?”
“Mm, ei mitään,” Ginny nauroi. Hän iski Dracolle silmää, kädet seikkaillen pojan paidan alla, “Vai että aurori ja kuolonsyöjä?”
”Oi apua. Olen iso, ” hän keskeytti, puraisten tytön korvaa, ”paha, ” nuollen tytön kaulaa, ”kuolonsyöjä…” hän lopetti, huulet tytön huulilla, hiljentäen tytön kihertelyn.
Muutamaa tuntia myöhemmin:
“Hei Gin! Arvaa mitä?” Fred huusi käytävältä.
”Joo, arvaa mitä rikoin tänään?” George hihkaisi, avaten hotellihuoneen oven.
“Ginny?” Ron kysyi huolissaan, katsoen ympäri huonetta ja nähden täydellisen epäjärjestyksen.
”Hei George, mistä vetoa että pystyn olemaan räpäyttämättä silmiäni pidempään kuin sinä?” Fred ehdotti, unohtaen Ronin huolen.
“Hei kamaan! Enkö minä juuri rikkonut maailmanennätyksesi hymyilemättä olemisessa?” George nauroi. Ron torjui veljensä, astellen peremmälle huoneeseen. ”Ginny? Missä sinä olet?” hän huusi, huolestuen enemmänkin nähdessään parvekkeen oven ammollaan ja lampun tippuneena lattialle.
“Olen täällä, Ron,” Ginny huusi kylpyhuoneesta. Ron astui rohkeasti sisään, peittäen silmänsä. ”Onko sinulla jotain päälläsi?”
“Mm.. Saippuakuplia,” Ginny totesi kuivasti.
Ron punastui, ”Saippuakuplia? Siinäkö se?” hän kysyi, äänen kertoen yllättyneisyydestään.
”Ginny!”
”Niin, Ron?” Ginny nauroi Ronin juostessa pois kylpyhuoneesta. Hän kuuli pojan hinaavan myös Fredin ja Georgen pois, oven paukahtaessa heidän jälkeensä.
”Läheltä piti,” Ginny kehräsi saippuakuplien peittämän pään noustessa veden alta.
Draco pyyhki vaahdon silmistään, “Olisin niin tahtonut nähdä Weasleyn naaman kun hänen löytäessään meidät leikkimästä kumiankanpiilotusta.”
“Etkö voisi pitää päätäsi ummessa?” Ginny hymyili sarkastisesti, hivuttautuen lähemmäs poikaa. Kietoen kätensä pojan kaulan ja jalkansa vyötärön ympärille hän suuteli pojan kaulaa hellästi.
“Mmm,” Draco huokasi, kädet ‘pesten’ tytön selkää.
“Tiedäthän,” Ginny kuiskasi pehmeästi, sormet leikkien pojan märillä hiuksilla, ”En usko nauttineeni yhdestäkään lomasta puoliakaan näin paljon..”
"No, tunnetusti mikään ei voita hotellihuoneeseen lukkojen taakse jäämistä – kiihkeän lohikäärmeen kanssa,” Draco ilmoitti kiusoitellen, ennen kuin veti Ginnyn mukanaan saippuakuplien alle.