Niksu sk ag/bk mm. uros, 05/93 - 06.07.95
    &
Naksu sk ssp mm. uros, 05/93 - 19.05.96

Ensimmäiset rotat tuli taloon vuoden 1993 kesällä. Mitäpä muutakaan niistä voisin sanoa kuin sen, että sydämeni veivät. Näistä herrasmiehistä siis kaikki alkoi :)

Kuvissa esiintyy Naksu.

Myssy sk ba/bb mm. uros

Nyt jo edesmennyt Myssy oli kaverini rotta, mutta koska se oli pariin otteeseen minulla hoidossa, niin tuli siitäkin mukavasti kuvia näpsittyä.

Koska minulla on ollut rottien ohella myös viitisen gerbaa, niin pistetään niistä edustusjoukkoa kehiin :)

Kuvissa Arttu ja Timppa, jotka tulivat isänsä Rollen kanssa minulle ns. sosiaalitapauksina vuoden 1996 alussa.

Piltti Talttahampaan Bert, sk ag uros, 17.06.96 - 21.06.98 näyttelymenestys

Piltti oli lempeä jättiläinen. Sitä sai vaivata kuin pullataikinaa eikä se oisi ollut moksiskaan, jos sen olisi vaikka solmulle vääntänyt. Se söi vaikka selälleen maaten ja pesut sun muut rottien inhoamat toimenpiteet sujuivat kuin leikki.

Tiitu Brock's Jocelyn, sk ag naaras, 03.10.98 - 17.03.00 näyttelymenestys
   &
Nappi Brock's Jewel, sk to naaras, 03.10.98 - 04.11.00 näyttelymenestys

Girl Power! Tyttökaksikko oli oiva parivaljakko. Tiitu oli joukon viisas brunette ja Nappi se tyhmä blondi. Mitä Tiitu teki edellä, sitä Nappi perästä.

Nappi ristittiin alunperin Naatiksi, mutta koska pallomainen hyvinsyönyt rotta ei ollut lainkaan nääntynyneen naatin näköinen, niin nimestä vääntyi Nappi.
 
 

Tiitu oli oman arvonsa tunteva rotta. Se ilmoittikin äänekkäästi, jos luuli kokevansa vääryyttä. Tapetin syöminen oli neidin mielestä yksi sen perusoikeuksista.


Nappi tuli toimeen kaikenlaisten elävien kanssa. Jopa sellaiset ihmiset, jotka eivät rotista pahemmin perusta tykkäsivät kuitenkin Napista. Kuvassa Nappi Lotta-cockerin kanssa.

Sattuipa sopivasti: Nappi juuri haukottelemassa :)

Ozzy Mexazoa's Miztec, sk s-mi/ir mm. uros, 04.07.99 - 15.10.01 näyttelymenestys
    &
Mohkis Mexazoa's Mohican, sk to uros, 04.07.99 - 18.03.02 näyttelymenestys

Hollantilaiset rottaveljekset olivat kuin yö ja päivä.

Ozzy vierasti vieraita ihmisiä ja paikkoja. Sillä meni jaloitteluhuoneenkin tutkimiseen monta kuukautta. Mutta kun puolin ja toisin tutustuttiin, niin sen mahtava luonne tuli esille: rottahan oli oikea sohvaperuna. Se tuli vaikka väkisin syliin rapsuteltavaksi eikä lähtenyt kulumallakaan pois. Se saattoi olla sylissä tuntikausiakin ja kun se loppujen lopuksi oli pakko nostaa pois, niin se oli taas heti kinuamassa takaisin syliin. Sille ei riittänyt mikään :)



Mohkis oli ulospäinsuuntautunut ja eloisa velikulta. Vielä vanhoilla päivilläänkin monista vaivoistaan huolimatta se jaksoi olla kiinnostunut ulkomaailmasta. Se vaati joka päivä jaloitteluhetkeään kaltereita puremalla.

Mohkiksella oli rohinaongelma. Se aloitti rohisemisen alle vuoden ikäisenä. Alkuun eläinlääkäri epäili nielun rustovikaa, mutta myöhemmin alkoi keuhkoistakin kuulua ääntä. Siinä vaiheessa vaiva oli jo kroonistunut eikä lääkitystä ollut mielekästä aloittaa. Rotta oli pirteä elämänsä loppuun saakka rohinastaan huolimatta.

Frida rex s-ba naaras, 11.03.00 - 19.06.02 näyttelymenestys

Koska Nappi menetti turhan varhain siskonsa Tiitun, niin seuraneidin virkaan astui Frida.



Pikkuneidin ulkoinen olemus oli pettävä. Sisimmässään rotta ei ollutkaan niin suloinen kuin ulkoapäin näytti. Frida oli erittäin reviiritietoinen rotta jo pienestä pitäen. Se puolusti omaisuuttaan sekä ihmisiä että muita rottia kohtaan. Iän karttuessa ja rohkeuden lisääntyessä reviiritietoisuus väheni ja se kohdistui enää vieraisiin rottiin. Laumaan tulleet uudet tulokkaat kokivat hurjan tulikokeen heti alkuunsa eikä niillä ollut asiaa Fridan pyhäkköön eli mökkiin.

Itsensä lisäksi Frida piti kuitenkin hurjasti Napista ja hoitikin hyvin seuraneidin tehtävät. Alkuun Nappi ei saanut edes hetken rauhaa pikku-Fridan seuratessa sitä joka paikkaan.



Frida viihtyi hyvin omissa oloissaan. Se oli sellainen erakkoluonne. Se oli tyytyväinen kun sai ruokaa nenänsä eteen ja nukkua rauhassa. Neidin harrastukset paistoivatkin myöhemmin sen ulkonäöstä.

Ada Brock's Napster, sk ag naaras, 26.10.00 - 29.10.02 näyttelymenestys

Ada tuli rottalaan jouluna 2000 Fridalle joululahjaksi.

Ada oli mielestäni mahtava rotta, sellainen jokapaikanhöylä, joka kuitenkin välillä rauhottui syliin makoilemaan. Adalla oli kuitenkin eräs paha tapa; se valikoi ystävänsä. Toisista ihmisistä se tykkäsi, toisista ei. Siksipä myös ihmisten suhtautuminen neitokaiseen jakaantui samanlailla.

Adaa stressasi oman elimistönsä muutokset. Se sairasteli suht paljon rotaksi ja joka episodin jälkeen stressaantui enemmän. Ironisesti loppujen lopuksi tuntui, että rotan koko elimistö olisi kääntynyt sitä vastaan.

Kuvassa Ada leikkauksen jäljiltä keväällä 2002 arkkivihollisensa kaulurin kanssa.

Inka  sk ei-standardi naaras, 10/01 - 29.06.03 näyttelymenestys

Ruanhakureissu muuttui rotanhakureissuksi, kun näin eläinkaupassa Inkan.

Inkan väri ei ole standardeissa. Se oli jonkin sortin silver-tikkauksellinen mink. "Värittömyyden" lisäksi neidillä oli myös mitätön kuviointi; ainoastaan sen tassut olivat valkoiset.



Mitättömästä ulkonäöstään huolimatta Inka oli varsin ilmeikäs rotta. Siitä näki heti mitä se tuumasi asiasta kuin asiasta. Rottaa siis pystyi lukemaan kuin avointa kirjaa.



Kuvassa ystävykset Inka, Ada ja Frida jouluna 2001.

Roosa  sk s-ba/ir mm. naaras, 30.04.01 - 01.12.03

Roosa liittyi laumaan kesällä 2003. Se tuli viettämään rottarikkaita eläkepäiviään jäätyään yksin siskonsa Renen kuoltua.

Roosa oli oikea teräsmummo. Se jaksoi riehua ja mennä viilettää siinä missä rottanuorisokin vielä vanhoilla päivilläänkin. Itselläni ei meinannut riittää vauhtia pysyä mukana, kun rotta juoksenteli paikasta toiseen ja kiipeili minkä ehti :)

Rottamuori oli aikas itsenäinen ja itsepäinen ihmisten suhteen. Sillä oli omat määrityksensä siitä, mitä ihminen saa tehdä ja mitä ei. Mutta onneksi rotta oli ruoalla helposti lahjottavissa :)

Matte oli ns. sosiaalitapaus. Se tuli laumaan teini-ikäisenä edellisen omistajan luopuessa siitä.

Kooltaan Matte oli pieni, ehkäpä johtuen sen hämärästä taustasta. Neiti oli myös mahtavaoireinen pölyallergikko sekä sillä oli aina silloin tällöin hengitystieinfektioita.



Pienesta koostaan huolimatta Matella oli suuri ego. Sen sopeuttaminen laumaan olikin hankalaa, kun neiti yritti heti lauman johtajaksi. Se uhitteli itseään tuplasti isommille ja vanhemmille, joten tietäähän mitä siitä seurasi. Loppujen lopuksi Mattekin löysi paikkansa. Se oli äärimmäisen ihastunut laumaan liittyneisiin pikkurottiin; mikäs siinä, kun sai olla palvottavana :) Mutta ego koki taas kolauksen, kun nuoriso kasvoi Matesta ohi.

Luonteeltaan Matte oli Fridamainen erakko. Mutta se nukkui Fridaakin enemmän, veti jopa Prinsessa Ruususelle vertoja :) Uni yllätti ihan milloin vain, joten rotan saattoi löytää ihan mistä vain nukkumasta. Eikä neitokainen hevillä herännyt.

Kuvassa Matte, Inka, Ada ja Frida eväsretkellä keväällä 2002.
 

© 2003 Veera Korhonen. All rights reserved.
werona82@hotmail.com