20.10.2007

Vihdoinkin sain oikein aikaa pitkästä aikaa kirjoittaa tännekkin. On ollut nyt niin paljon kiireitä ja kun Selmakin sai nyt kaksoisvarsat niin on sitten ollut kädet aivan täynnä tohinaa. Klausin kanssa ollaan kisattukin ihan säännöllisesti ja nyt ajattelin taas pitkästä aikaa oikein osallistuakin kilpailuihin oikein urakalla. Noh, nyt taas sillä Selmalla on noiden varsojensa kanssa jotain ongelmaa, kun niitä on kaksi. Kokoajan pitää vahtia, ettei varsoille käy kuinkaan, kun emä nyt on vähän äkki arvaamaton ja menettää hermonsa tosi nopeaa. Kirjoitan myöhemmin lisää, kun tamma potkii karsinan seinää... :s

28.09.2007

Hipheijaa! Taas tallilla! Aivan mahtavat fiilikset, tänään meni koulu niin hyvin että! Sellaisilla fiiliksillä tämä tallinörttimmekin on innokas palaamaan hepsujensa pariin. Koeviikko edessä, eikä huolestuta yhtään eikä ollenkaan. Se on vain niin kertakaikkisen ihanaa! No, tänään siis kengityspäivä hevosilla, joten kaikkipa nuo saivat vapaapäivän, mitä nyt laitumella ulkoilevat ja Cilkeriä hiukan ratsastelinkin kunnon ylläpitämiseksi. Vuorotellen kengittäjä kengitti kaiken ja Ristonkin kavionhalkeama paikattiin ja ostimpa sitten meille aimokasan kavionhoitotuotteita! Riston kavioiden materiaali on kuulemma hiukan pehmoista ja niihin saakin jotain asiaan auttavaa ainetta käyttää.

Huh mikä helpotus oli, kun selvittiin kaikkien hevosten kanssa ongelmitta kengityksessä, kieli vain keskelle suuta ja rauhoittelevasti vierelle seisomaan. Rotti yritti pari kertaa potkaista kengittäjää, vieras kun mokoma ukko sen jalan kimpussa oli. Onneksi monen vuoden ammattitaito korjasi tänään hedelmän ja hevonen oli pian kengittäjän käsissä sulaa vahaa. Selma äksyili hiukan, mutta seisoi silti silkalla tarmolla paikoillaan koko sen puolituntisen kun sen kenkiä rassattiin kuntoon.

Cilkerin kanssa ratsastelimme tänään pehmeällä hiekkakentällä westerniä ja tamma oli kuuliainen ja mukava omaan tutuksi tulleeseensa tapaan. Että kun hevoselämä onkin ihanaa! Reipas ja mukava hevonen myös sai tarhassa olla Selman vieressä ja parin vihaisen pärskäyksen jälkeen tammat päättivät olla kuin eivät huomaisi toisiaan. Olin kuitenkin sangen tyytyväinen vaihtoehtoon, riskihevosia kun nuo olivat vierekkäin sijoittamiseen. Risto ja Rotti laidunsivat yhdessä, eikä eripuraa syntynyt kun kummallakin orilla oli kylliksi tilaa. Roni ja Klaus saivat omat suuret tarhansa ja tyytyivät molemmat katselemaan uteliaina etäämmältä tammoja.

Tallipäivä oli sinällään aika tylsä, ihmeempiä ei tapahtunut. Kukin heponen toimi oman luonteensa mukaan ja suuremmilta sätkyiltä vältyttiin. Yöpuulle hevoset kävivät pirtsakoina laiskan päivän jälkeen ja huomenna varmaan onkin sitten menoa ja melskettä niiden liikutuksen suhteen!

27.09.2007

Noniin, tiedetään, ihmiset ovat kimpussani kuin takiaiset, koska koulussa edetään hitaasti mutta varmasti kohti niitä iki-ihania ja laajalti tunnettuja yhdeksännen luokan koeviikkoja. Jokainen, joka on jaksojärjestelmällä pyörivällä yläasteella tietää, mitä koeviikot ovat. Ja ysin numerot vaikuttavat eniten tulevaisuuteen, joten pitää olla vähintäänkin skarppina. Siksi pahoitteluni tallikäyntien vähäisyydestä... Toki olen ollut Viljessäkin (jos sallitte minun lyhennellä nimeä mielivaltaisesti), mutta koneelle en ole ehtinyt säveltää kertomuksia.

No, viikko uuden tennesseenwalkerimme Cirkelin kanssa on ollut aivan mahtavaa! Aiempaa kokemusta kun kyseisestä rodusta ei minulla juurikaan ole. Kisaamaan en ole ehtinyt ja sivutkin (jos niitä nyt tällä hetkellä katsot) ovat niin kesken kun vain voi olla... Mutta kumminkin. Cirkel on luonteeltaan aivan upea twh, siis juuri sellainen, kuin omistaja voi toivoa. Tennesseenwalkereiden pitäisi olla hyviä ratsuja aloittelijoille juuri luonteidensa puolesta, mutta kyllä tämä meidän mammamme osaa pistää vähän kokeneemmankin ratsastajan sukset ristiin!

Kertoakseni kuitenkin edes jotakin olennaista voisinkin säveltää teille tämän päivän kulusta tallilla. Nyt kun omistuksessani on kolme aivan upeaa hevosta (ja ponia). Itseasiassa voisin lupailla, että piakoin saamme ratsuponitamman lisäyksenä iloiseen kaartiimme. Saavuin tallille taas kerran ajoissa, putsailin hevoset ja ruokin, kuten tavallista. Selma, saatuaan seuraa, oli pirtsakalla päällä. Kävin myös moikkaamassa upeaa Väinöä, sitä kun en ole kamalasti ehtinyt tavata. Kaunis ori se ainakin on.

Voi kuinka haaveissani jo lentävätkään ihanat unelmavarsat! Kumpa onnistuisin löytämään oreilleni ja tammoilleni puolisoita! Tosin se kisaaminen saa tulla ensin, laatuahan ostajat tahtovat. Toivottavasti tämä hanke pääsee edistymään pitkälle!

No tänään kuitenkin ratsastelin koko kolmikon, Cirkelin, Rottin ja Riston. Riston tietenkin vain kevyesti maastossa, kumpa löytäisin sille hoitajan, joka olisi pienempikokoinen... Cirkelin kanssa harjoittelimme ARJ:tä varten, se kun on ainut askellajiratsuni tällä hetkellä. Rotti taas sai harjoittaa pravuurilajiaan, eli kouluratsastusta. Kaikki meni todella hyvin ja hevoset olivat vireitä.

Illemmalla, kun hain hevosia sisään laitumelta, huomasin Ristolla pienen lohkeaman kaviossa. Kengittäjä tulee huomenna ja liimaa (tai täyttää lohkeaman) jollakin... Samalla tallin hevosten kengät vaihdetaan (kun on niitä ehditty jo kuluttaakin). Huomenna myös pieni ratsuponi saattaa saapua tallille. Varsaikäinen ihana pallero on nimittäin valmiina tulemaan! Katsellaanpa miten käy.

22.09.2007

Kun tulin tallille huomasin Scampin olevan jo täydessä työntohinassa ;>. Scamp oli näköjään justiin tullut ratsastamasta, sillä Rotti seisoi hikisenä pesupaikalla ja hamusi kättäni kulkiessani ohi. Olipa Scamp iloisella tuulella - johtuen varmaa sen uudesta kisatykkitammasta joka tulis tänää! No, olihan sitä itse kukin vähä jännittynyt, millanen tammuska sieltä oikee tulis. Selmalla alko taas uusi kisakausi, sillä se ei tullu tiineksi. Nyt sitte kisataan sillä oikeen urakalla, että varsalle tulis kysyntää!

Menin ulos tallista ja näin Selman laitumen tarhan vieressä. Se ei syönyt, vaan leputteli jalkojaan kaikessa rauhassa. Aurinko paistoi ihanasti ja lämmitti poskia kivasti. Klaus oli taas piehtaroinut itsensä ihan kuraan, jälleen syvimmässä kuralillukossa, mikä sen tarhasta löytyi. Pyöritin päätä ja menin Selman luo. Klaus hirnahti perääni ja näytti kovin masentuneelta, kun en huomoinut sitä ensimmäisenä. Selma näytti kiinnostuneelta, muttei hirnahtanut iloisena, kuten Roni ja Klaus aina. Selma vaan seisoi korvat höröllään ja katsei saapumistani. Vasta kun olin metrin päässä siitä, se astui askeleen taaksepäin ja käänsi korvansa niskaan luimuun.
-Noh, soo soo, rauhoittelin tamma ja menin ihan aidan viereen ja nojasin siihen. Eikä aikaakaan kun tamma tuli lähemmäs ja puhalsi hiuksiini lämmintä ilmaa. Silitin sen turpaa ja olin vähällä hihkaista onnesta, mutta pidin mölyt mahassani, sillä Selma ei ollut ikinä tullut näin lähelle suosiolla. Ehkä se oli jotenkin onnellisempi, kun se oli pitkästä aikaa päässyt laitumelle aamusta purkamaan energiaansa. Jätin tamman vielä hetkeksi laitumelle, että voisin siivota ensin karsinan ja sen jälkeen vasta mennä ratsastamaan sillä. Kun menin takaisin talliin, Rott oli jo omassa tallissaan kiiltävän puhtaana. Menin tammojen tallin puolelle siistimään Selman karsinaa. Se ei ollut sotkenut sitä kovinkaan pahasti. Vain yhdessä kulmassa oli sontaläjä, mutta muuten karsina oli siisti. Puruja ei tarvisi ainakaan tuoda paljoakaan lisää. Juoma-automaatti oli ihan siisti, mutta pesua sekin tarvitsisi. Kärräsin ensin likaiset purut pois karsinasta ja sen jälkeen toin uusia tilalle. Ruokakippo oli ihan siisti, mutta otin silti tiskiharjan ja harjasin sen haalean veden kera puhtaaksi. Uutta ruokaa Selmalle tarvisi antaa vasta kunnon ratsastuslenkin jäljiltä. Sitten puhdistin vielä juoma-automaatin. Käytin tiskiharjaa ja päästin niin kauan kuppiin uutta vettä, että se muuttui ihan kirkkaaksi.

Sen jälkeen hain Selman sisälle. Se kulki vireästi eteenpäin ja katseli kummastellen ympärilleen meidän kulkiessamme orejen puolen ohi. Niin meillä ei usein ollut tapana tehdä, mutta tällä kertaa joustimme : P. Laitoin kummaltakin puolelta seinistä tulevat ketjut kiinni Selman riimuun. Selman (kuten kaikkien muidenkin hevosten) harjat olivat korissa karsinan ovessa. Suurin osa Selman harjoista oli vielä ihan uusia, mutta osa oli jo Selman entisestä kodista tulleita. Minulle oli kauhea järkytys kuulla, että Selma olisi menossa teuraaksi sen jälkeen, kun se tulisi täältä vuokralta, joten minun oli PAKKO ostaa se. Nyt olen sen onnellinen omistaja ;>. Tykkään Selmasta todella paljon. Se on hankala, mutta ehkäpä se muistuttaa minua hiukan omasta luonteestani, koska olen semmoinen etten ikinä anna periksi ja tinttailen lähes joka asiasta vastaan. Me olemme jotenkin niin samanlaisia :D. Harjasin Selman pitkillä vedoilla läpikotaisesti puhtaaksi aloittaen kaulalta. Selän kohdassa se hieman luimi ja yritti kääntää päätään äkäisesti minua kohti, mutta se oli tiukasti ketjuissa kiinni, eikä se päässyt liikkumaan suuntaan tai toiseen. Lopulta hain Selman varusteet. Emme ole saaneet rakennettua vielä varsinaista satula/varustehuonetta, joten satula oli vain semmoisen telineen päällä, kuten myös suitsetkin. Satulan selkään laitosta Selma ei tällä kertaa oikein pitänyt, mutta kiristämisen kanssa ei ollut ongelmia. Kuolaimetkin Selma otti tällä kertaa ihan kivasti suuhunsa. Talutin tamman ulos ja nousin sen selkään. Se oli ehkä vähän liiankin virkeä, sillä eilen se ei ollut päässyt ulos, koska oli satanut kaatamalla, eikä Selmalle ole vielä hankittu loimea. Ratsastin ripeää käyntiä kentälle päin, jossa aioin vetää sen kanssa alkulämmittelyt. Klaus oli vähän matkan päässä tarhassa ja Selman huomattuaan sen kiinnostus heräsi ja se alkoi hirnua.
Menimme löysillä ohjilla muutamia kierroksia käynnissä, kunnes otimme muutaman kierroksen kevyttä ravia. Selma oli niin pirteä, että aina pohkeista yritti lähteä laukkaamaan. Kun sitten olimme muutamat laukannostotkin saaneet aikaiseksi, lähdimme kävelemään poispäin kentältä. Maasossa tänään olisi tosi kiva mennä, sillä ilma oli juuri sopiva. Tämöisiä hienoja syyspäiviä tuskin enää tulisi usein. Kävelimme ensin vähän matkaa pitkin ohjin, kunnes sitten otimme raville. Ravasimme ylämäen ja sen jälkeen taas kävelimme. Olimme harjun päällä, josta näki kauniisti puiden lomitse alas laaksoon ja sinisenä kimmeltelevälle järvelle. Tämä maastoreitti oli omasta mielestäni kaikista paras!

Tulimme vanhalle kodalle, joka vielä kuului tiluksillemme. Olimme Scampin kanssa ajatelleet uudistaa sen, ja laittaa sen niin hyvään kuntoon, että sinne voisi joskus tehdä semmoisia kivoja retkiä hoitajien kanssa vaikkapa paistamaan makkaraa. Vielä emme kumminkaan olleet saaneet vielä minkään laista elettäkään aikaiseksi tuon kodan kannalta. Kello lähestyi jo neljää ja ilma alkoi heti viiletä auringon mennessä pilveen. Vielä kaksi kilometriä matkaa ennenkuin päästäisiin takaisin tallille. Kumpa vaan ei alkaisi sataa. Aivan kuin toiveajattelusta alkoi taivaalle keräytyä tummia pilviä ja ei kauaakaan kun ensimmäiset piskot tipahtelivat nenälleni. Kannustin Selman laukkaan, koska tammalla oli erittäin hyvä kestävyys laukkasimme yli kilometrin läpi laakson ja muutaman harjun ylämäkeen, että loivaan alamäkeen. Sen jälkeen minun oli pakko antaa tammalle pitkää ohjaa, että se saisi levähtää. Oli alkanut tuulla kovin kovaa ja lehtiä lenteli ylt'ympäriinsä. Satoi jo aikamoisella tihutuksella ja naamaan piiskasi kylmä tuuli sekä sade. Viimeisen harjunnyppylän päältä näkyi jo tallille ja kannustin Selman kevyeeseen hölkkäraviin jossa se saisi venyttää kaulaa, muttei hengästyisi. Tallin pihassa nousin nopeasti alas ratsailta ja löysäsin satulavyön. Oripojat oli jo viety sisälle ja talutin Selman omaan karsinaansa. Onneksi tallissa pelasi lämmitys niin hyvin, ettei Selma tarvitse loimea vielä. Peltikatosta kuului, miten sade yltyi kokoajan voimakkaammaksi. Vein Selman satulan takaisin pidikkeelle ja pesin kuolaimet. Niputin ne ja laitoin satulan vierelle. Harjasin Selman perusteellisesti ja huomasin Scampin laittaneen sille jo kaurat.

22.09.2007

Saavuin tänään aamutalleille ja kävin vilkaisemassa kaikkia petojamme X). Näyttivät voivan hyvin, mitä nyt Selma hiukan aamuäksyili minulle. Kyllähän noiden ilme muuttui kun sitten kärräsin aamuheinät ja kaurat ja tarkistin juoma-automaattien toimivuuden. Jäin hetkeksi katselemaan Rottin syömisiä, minua kun hiukan huolestuttaa sen hiukan liiankin solakka ruumiinrakenne, mutta ori kyllä söi ahneesti. Selma vilkuili tyhjällä tammapuolella ympärilleen, mutta tänäänpä kaikki muuttuukin. Toivon mukaan tänään tallille saapuu erittäin kaunis tennesseenwalkertamma, jota olen käynyt vilkuilemassa kotimaassaan tässä jokunen aika sitten. Kaupat on lyöty lukkoon ja hevosen pitäisi saapua tänään, lentokoneella kun on tulossa voi tietenkin olla ongelmia ja tamma päästä meille vasta huomenna.

Kun ruoat oli jaettu matkasin siis tyytyväisenä puhdistamaan Rottin satulaa ja suitsia ja siinä samalla vilkaisin myös Riston kaamoja. Nuo kaksi ihanaa koltiaista kun minulle on tähän mennessä siunattu. Ristolle kun olen hiukan liian iso jo, niin päätin tänään hoitaa sen liikutuksen juoksuttamalla. Rottin selkään nousisin sitten illemmalla.

Aamiaisen jälkeen vein hevoset laitumille ja tarhaan, Selman jätin niin, että se näki muita hevosia, muttei päässyt liian lähelle (oripoikia kun nuo muut ovat). Sitten siivoilin tallikäytävän ja Rottin ja Riston karsinat, jotain hommaa Folfisellekin pitää jättää^^. Tammapuolella paljon siivottavaa ei ollut, kevyt lakaisu käytävään ja ylimääräiset hämähäkinverkot pois tyhjistä karsinoista. Laitoin myös tennesseenwalkertammalle valmiiksi karsinan ja siivoilin sitä hiukan tarkemmin (puhdistin vesiautomaatin huolella ja pyyhkäisin uutuuttaan hohtavat juomakupit kevyestä pölykerroksesta).

Kymmenen aikaan hain Riston sisään. Harjasin sen kevyesti, sillä poni oli päättänyt olla siivosti ulkona ja puhdistin sen pikkuruiset kaviot. Hailakansinisten silmien kaunis tuijotus vei minut mukanaan kun talutin ponin juoksutusliinoineen ulos. Kenttä oli sopivan kostea, eikä pöllynyt kamalasti, joten jäimme sinne. Harrastin Riston kanssa ensin juoksutusta, mutta vaihdoin hommat hetken kuluttua ohjasajoon. Poni oli kiltisti ja teimme loppuun pienen maastolenkin lähimaastossa. Aivan upea tämä uusi tallimme! Tai eihän rakennukset itsessään kovin uusia olleet!

Päivällä heitin laitumille heinät ja väkirehut ja odottelin taas kunnes hevoset olivat syöneet. Soin Rottille vielä parin tunnin ruokalevon karsinassaan ennen kuin laitoin sen kuntoon. Ajattelin mennä melko kevyet koulut maneesissa.

Vaikka Rotti oli tapansa mukaan juossut itsensä laitumella hikiseksi se jaksoi temppuilla ratsastettaessakin. Kun sain sen kuriin rupesimme treenaamaan pohkeenväistöjä ja teimme muutaman etuosakäännöksen. Vastalaukkakiemuratkin ori suoritti kunnialla. Olin todella tyytyväinen kun kaarsin hevosen tunnin kuluttua hikisenä, mutta onnellisena kaartoon.

JATKOA MM. TENNESSEENWALKERTAMMASTA SEURAA!