       kuvien © Jenni Virtanen  Yleisesti ottaen Alaston Tuikahdus, eli Tuikku on vilkas ja utelias suomenhevonen, joka kerkeää aina ennen muita paikan päälle. Tuikku rakastaa olla huomion keskipisteenä, ja hurmaa sympaattisuudellaan jokaisen. <3 Tuikku syntyi tähän maailmaan viiden aikoihin lumisena talviyönä reippaana ja täysin terveenä. Aluksi uusi maailma hieman pelotti, mutta Inkku hoivasi varsaansa lempeästi ja auttoi sitä kaikin mahdollisin tavoin kävelemään, ja myöhemmin ne laukkasivat rinta rinnan räntä roiskuen laitumella. Tuikku osoittautui varsin kuuliaiseksi ja ystävälliseksi hevoseksi, joka on yhteistyöhaluinen ja nopea oppimaan. Inkku ei haluksi halunnut luopua pienoisestaan, mutta leppyi kun ne pääsivät viereisiin karsinoihin. :) Hoitaessa Tuikku pyöri aluksi vain ympäri karsinaa väistellen harjaa leikkisästi. Ori huomasi kuitenkin nopeasti, miten muutkin hevoset antoivat harjata itsensä, ja suorasanaisesti nauttivat siitä. Kun Tuikkua harjattiin rauhallisen, pehmein ottein, niin Tuikku huomasi ettei harjaus niin hirvittävää ollutkaan kuin se kuvitteli. Nykyään Tuikku seisoo rauhallisesti paikoillaan harjauksen aikana, ja sen silmät tuntuvat väkisinkin painuvan kiinni sen nauttiessa niin kovasti. :) Kavioiden putsausta Tuikku arasteli hivenen alkuvaiheissa, mutta tätänykyä se nostaa nätisti kavionsa mutta ei viitsisi millään pitää niitä kauaa ylhäällä. Sen tähden hoitajan onkin putsattava kaviot vikkelästi. Tuikku on todella viisas hevonen, esimerkiksi kun sitä kutittaa jostakin kohtaa mitä hoitaja ei huomaa harjata, Tuikku tönäisee turvallaan sitä kohtaa näyttäen hoitajalle mistä kenkä puristaa. Hampaiden raspausta Tuikku ei voi sietää, mutta jos joku sen tuttu ihminen on vieressä "turvaamassa" hevosta, Tuikku on huomattavasti rauhallisempi. Rokotukset eivät myöskään ole Tuikun mieleen, ja se koettaa päästäkin heti pakoon eläinlääkärin nähdessään. Vaikka Tuikku tälläisiä asioita kammoksuukin, se on muuten todella urhea ja rohkea (joskus tosin jopa uhkarohkea..). Ratsastaessa Tuikku häsläsi aluksi omiaan, ja koetti arvailla mitä seuraavaksi tehtäisiin. Tätä jatkui yllättävän pitkään, ja aloimme jo huolestua. Yhtäkkiä Tuikku kuitenkin päätti vaihteeksi kuunnella ratsastajaa ja tottelikin paljon paremmin. Aluksi Tuikku saattaa testata ratsastajaansa, ja painaa esimerkiksi kädelle tehden sivuhyppyjä yms, mutta lopettaa metkuilunsa nopeasti vaikka ratsastaja ei Tuikkua kunnolla hallitsisikaan. Nykyäänhän Tuikku on todella ihana ratsastaa, ja tuntuu itseasiassa suorastaan lukevan ratsastajan ajatukset. Tuikun liikkeet ovat ihmeen kauniit ja sulavat, ja laukka varsinkin on lennokas ja pyörivä. Ratsastajasta Tuikun askeleet saattavat kuitenkin tuntua kaameilta, mutta jonkun aikaa ratsastettuaan siihen kyllä tottuu. Tuikun kanssa ei sovi ruveta pelkäämään ainakaan paljoa, sillä Tuikku käsittää asian niin, että heitä uhkaa vaara. Silloin Tuikku muuttuu jännittyneeksi ja suoraansanoen ylivalppaaksi. Se reagoi turhan nopeasti apuihin, ja kiirehtii keskittymättä lainkaan ratsastukseen. Käyntiä mennessä Tuikku nykii varsinkin maastossa mielellään ohjat ratsastajansa käsistä, mutta muuten se kulkee nätisti uralla pitkine käyntiaskelinensa. Ravatessaan Tuikku menee nopeasti, tai ei ollenkaan. Sen takia Tuikulla ei ole järin mukavaa mennä ravia ilman satulaa, sillä se ei suostuisi menemään pientä käyntiä, jossa tietääkseni kaikki pysyvät parhaiten. Laukkaa mennessä Tuikku innostuu, ja se saattaa pukittaa muutaman kerran vain elämisen ilon ansiosta. Pahaahan Tuikku ei tarkoita, ymmärrätte varmaankin. Monet rakastavat laukkaamista Tuikulla, eikä se ole ihme. Varsinkin hyvällä päällä ollessaan Tuikku laukkaa sulavasti ja rauhallisesti, vaikka sen askeleet eivät tunnukkaan ainakaan aluksi kovin tasaisilta. Kuljettaessa Tuikku on ihmeen rauhallinen, ja se nukahtaa todella nopeasti koppiin pitkillä matkoilla. Lyhyillä matkoilla taas Tuikku leikkii vesiautomaatillaan (kerran kuljetuskopin lattia oli aivan märkä Tuikun ansiosta..) ja pitää hauskaa. Onhan se tietysti mukavaa, kun omistaa näin kekseliään ja huumorintajuisen hevosen, mutta välillä tietysti väsyttää sen kepposet. ;) Tuikku menee kiltisti kuljetuskoppiin, ja erityisen hauskaa tietysti on jos kuljetuskopissa on toinenkin hevonen seuraa pitämässä. Kouluratsastusta, esteratsastusta ja kärryillä mennessä esittelyt tulevat heti kun Tuikku tutustuu tarkemmin näihin lajeihin. 
|
